Tänä vuonna en ole neulonut paljoakaan joululahjoja. Muutamat virkatut pinnit pääsivät sujahtamaan kääröihin ja tein erilaisia koruja lahjoiksi, jotka pakkasin jo ennen kuvaamista tällä kertaa. Mies olisi saanut keskeneräisen työn jonka olisin neulonut joulunaikana loppuun, kuten joskus aikaisemminkin. Hän arvasi sen kuitenkin jo ennen paketointia, niin jätin toistamatta tämän vitsin. Olihan noita paketteja kuitenkin riittämiin.
Joulukukat teimme tänä vuonna tyttären kanssa yhdessä. Olen useampaan otteeseen ihastellut sytykeruusuja ja keräillyt kanamunakoteloita valmiiksi. Appiukko sai ison "kimpun" ruusuja syntymäpäivänsä kunniaksi ja muutamille sukulaisille paketoimme ruusuja joulupusseihin. Näillä ruusuilla testaamme sitten mökillä, toimivatko ne oikeasti. Kauniita niistä tuli joka tapauksessa. Apuna käytin mm. Risulinnun ohjeita.
Näin äiti-ihmisenä joutuu toteamaan, että todellinen joulurauha pääsee valloilleen vasta joulupäivänä. Niin paljon kuin rakastankin kaikkea jouluaskartelua ja ruuan laittoa makuineen ja tuoksuineen, joulupäivänä tästä kaikesta saa vain nauttia. Kaikki kun on jo valmiina. Lapset viihtyvät uusien lelujen parissa ja iloitsevat suunnattomasti herkuista, joita saa syödä pitkin päivää. Tyttö kysyy silti joka herkun kohdalla: "Äiti saanko syödä yhden herkun?" Muutaman kerran luvan saatuaan on tokaissut leveän hymyn kera:"Oi kiitos äiti?" Suloista. Ei meillä oikeasti niin kova kuri ole, mutta herkkuja syödään normaalisti vain kerran viikossa etenkin jos karkeista puhutaan.
Tänä aamuna sain nukkua pitkään, pääsin valmiiseen aamiaispöytään ja nautin joka jouluisesta lahjastani. Miehen kanssa yllätetään joka joulu toisemme kirjalla. Tänä vuonnakin mies onnistui. Paketista löytyi minulle tuntemattoman kirjailijan Maria Cecilia Barbettan Muodistamo Los Miragros. Hyvältä vaikuttaa. Mukavan erikoinen kuvituksineen kaikkineen.
Toinen käsityöaiheinen lahja oli jo yllä vilahtanut ompelutarvikerasia, johon voin kätkeä tarvikkeita. Rasia onkin niin kaunis, että sen voi pitää vaikka pöydällä käden ulottuvilla.
Kunhan malttaisin jättää kirjan pöydälle odottamaan näytämme nenäämme ulkona, jotta jaksamme jatkaa herkuttelua ja uni maistuisi hyvin ensi yönäkin.
Tonttujen joulutunnelmaa.
2 kommenttia:
Mukavalta kuulostaa teidän joulunaika! Mukavaa jatkoa siis sille :) Ihana tuo viimeinen kuva :)
Voi miten tutun kuuloista tuo herkkuriemu ja samoin äidin joulurauha vasta joulupäivänä :) Tosi kauniin ompelurasian olet saanut! Joulutunnelma välittyy tonttukuvasta, ihana <3
Lähetä kommentti