lauantaina, elokuuta 30, 2008

Elämän ihmetyksiä

Nyt tiedän miltä tuntuu olla onnellinen ja onneton yhtä aikaa samasta asiasta. Omituista se on.

Olen etsinyt töitä saattaen itseni ihan väsyksiin koko aiheen suhteen. Nyt olen saanut töitä, en mitään vakituista mutta hetkeksi kuitenkin. Itse asiassa sain samalla kertaa kaksi eri pätkää työtä eri paikoista ja ihme kyllä ne eivät edes ole päällekkäin. Tästä toisesta olin aikaisemmin jo melkein varma ja laitoin lapsellemme hakemuksen päivähoitoon samana päivänä kun ilmoittauduin työhön halukkaaksi. Haluan ehdottomasti saada lapsemme hoitoon vaikka en paljoa olisikaan töissä, sillä hoidossa saa erilailla virikkeitä ja pääsee leikkimään muiden lasten kanssa sekä lapsi oppii olemaan myös erossa äidistä.

Nyt kun olen saanut mitä olen halunnut olenkin ajoittain niin surullinen, että ihan itkettää. Onko lapsella hyvä olla vieraiden ihmisten kanssa päivät pitkät. Sitä kun ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Ei ole äidin elämä helppoa =)

Ei se isänkään elämä aina varmasti niin helppoa ole, nyt hänelle on vain mahdotonta puhua aiheesta kun hän on pohjoisessa metsän, ruskan ja vesisateen keskellä.

Toivottavasti tästä oli jotain apua, sillä neulomisesta ei ole tullut mitään. Tällä hetkellä olen neulomassa kirjoneulelapasia Maija-langasta, edistystä tapahtuu ajoittain ehkä yhden puikon verran puolessa tunnissa.

2 kommenttia:

sny kirjoitti...

Ensinnäkin onnea, hienoa että olet saanut töitä!

Lapset ovat ihmeen sitkeitä, ja loppujen lopuksi suurin osa tykkää olla päiväkodissa. Ainakin allekirjoittanut tykkäsi kamalasti.

Onko siellä sellaista mahdollisuutta, että menisit vaikka ensimmäiseksi puoleksi päiväksi pienen mukaan päiväkotiin?

Kunpa voisin jotenkin auttaa *halaus*

Johku kirjoitti...

Kiitos Sny. Se kai tässä harmittaa myös kun en tiedä vielä minne päiväkotiin päästään. Toivottavasti se selviää pian. Viikonloppuna kun ei vain voi viedä mitään tämmöisiä asioita eteen päin.