keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010

Mitä äiti edellä, tyttö perässä

Kävi niin, että menetin myssyni. Sain sen takaisin luvattuani neuloa tytölle samanlaisen.




Tein myssystä samanlaisen kuin omani, mutta silmukkamääräksi laskin nyt 74 silmukkaa. Koko oli tytölle juuri sopiva ja pipo istui kuin valettu. Tyttö oli pipostaan selvästikin onnellinen.

Pikku herra alkoi huutamaan kovasti kuvaushetkellä. Ehkä hänkin olisi halunnut oman piponsa. Sellainen on jo neulottu, eri mallilla tosin. Juhlakalun juhlavaatteet viikonlopun ristiäisiä varten vaativat vielä vain pientä viimeistelyä.

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Onnea on syksy

- Hyvä syy pukea ylle kaikkea villaista ja monta kerrosta vaatteita.
- Sade ja puista putoavat lehdet.
- Kirpsakat aamut.
- Pimenevät illat.
- Raikas, hyväntuoksuinen ilma.
- Hyvin tuulettuvat vaatteet, kuten oma olokin ulkoilun jälkeen.


Lämmikettä olen neulonut tämänkin syksyn kunniaksi. Valmista on syntynyt niin itselle kuin lapsillekin. Tuntuu, että kaikki puikot on varattuna johonkin työhön. Asusteita ja joitakin vaatekappaleita voin neuloa valmiiksi. Isompia neuleita ei innosta niin paljon tehdä kun en ole ystävystynyt peilin kanssa vielä vauvan syntymän jälkeen riittävästi.




Malli: Wurm muokattuna
Lanka: Drops Nepal (65% villa, 35 % alpakka)
Kulutus: 109 g
Puikot: 5,0 mm Knit Picksit 40 cm siimalla


Wurmiin ihastuin Ravelryssä jo aikaa sitten. Tätä makkaraksi kutsumaani neulosta olen käyttänyt sukan varressa ja jostakin syystä se häiritsi minua hieman pipon mallissa, vaikka valmiit pipot näyttävätkin tosi hyviltä. Jaanan muokkaus sai mieleni lämpenemään uudemman kerran mallille, mutta minulla on hieman eripurainen suhde nurjan neuloksen kanssa ja puikkoihin tarttuminen antoi vielä hieman odotuttaa itseään. Kävin paikkakuntamme uudessa lankakaupassa katsastamassa lankatarjontaa ja Drops Nepalin väri vei mennessään. Muokkasin hieman lisää mallia ja tässä tulos.




Nepal oli ensikosketukseni Dropsin lankoihin mikäli oikein muistan. Lankaa oli mukava neuloa. Neulepinta oli tasaista ja väri hiveli matkalla silmää. Lisää tällaista. Prosessi oli vain yllättävän hidas. Iltaisin on meinannut tulla uni ennen kuin olen ennättänyt tarttua puikkoihin. Perhe kun saatiin toipumaan flunssasta sairastuin itse. Nyt onneksi olemme voiton puolella.

Lasten lämmikkeeksi olen neulonut palmikkolapaset. Edellisiä on kulutettu tehokkaasti ja Lanetin eduksi on luettava kyllä langan kestävyys. Lapaset ovat kestäneet tytön kaikki ulkoaskareet niin kauan kuin ne vain käsiin mahtuivat ja pitkään niitä on venyteltykin.




Malli: Oma
Lanka: Novita, Nalle Colori
Puikot: 3,5 mm


Olen ollut malliin tyytyväinen. Pidän tästä lettipalmikosta. Se sopii niin moneen, niin lapsille kuin aikuisillekin.

Nyt puikkojen pariin. Tytön pää kaipaa vielä lämmikettä.

Sunnuntai

Viikonpäivistä lauantai on aina ollut minulle mieluisin. Nykyään se on sitä entistä korostuneemmin perheen kasvaessa. Lauantaina on enemmän aikaa kaikelle ja kaikille. Vauvakin oli eilen rauhallisempi kuin olisi voinut koskaan edes toivoa. Silti sunnuntai on päivistä touhukkain. Alkava arki saa touhuamaan, mutta silti kaiken saa tehdä rauhassa koska on vielä vapaa päivä.

Tänään on leivottu tyttären kanssa. Ensi viikolla on vauvelin ristiäiset ja yritän ennakoida valmisteluissa. Leipominen luonnistui yllättävän hyvin sillä tyttö halusi jo alkuhuumassa rakentaakin isän kanssa legoilla. Näin nautittiin hyvässä hengessä myös valmiista pikkuleivistä lounaan päälle. Kohta lähdemme nauttimaan äärettömän kauniista syyssäästä ja samalla reissulla kuvaan jotakin valmiiksi saamaani.

Kävelyreissumme alkupäämääränä on Prisma. Olen miettinyt vanhentumistani, sillä eilisellä kauppareissulla ostin ristiäisiin vaatetusta. Olen aina ajatellut mummoni ostavan vaatteet marketista. Mikä ei tietysti pidä paikkansa ainakaan enää nykyään, jostakin syystä sellainen mielikuva on iskostunut vain päähäni. Minä toisaalta kuulun ihmisiin, joka ennemmin ompelee tai neuloo vaatteet alusta loppuun kunhan niitä ei tarvitse kaupassa sovitella. Joka tapauksessa eräs hame jäi mieleni syövereihin ja aion tänään kipittää samaiseen kauppaan sen ostamaan.

Eilisellä kauppareissulla minulle tuntematon naisihminen ilahdutti päivääni. Olin pukenut Sylvin ylleni ja hän ihasteli takkiani ja tuli kysymään mistä langasta olen sen tehnyt. Tulin tästä todella iloiseksi ja suosittelin ohjetta lämpimästi.

Markettien kunniaksi on luettava myös kohtuullisen hyvät lehtihyllyt. Eihän sieltä kaikkein parhaita neulelehtiä löydy, mutta kattavasti muuta luettavaa. Olen lopettanut lähes kaikki lehtitilaukseni ja ostan mielellään eri lehtiä luettavaksi aina silloin tällöin. Viimeksi muukaani tarttui Kotiliesi. Siellä mainostettiin sukkakampanjaa ensi vuoden varusmiehille. Tähän voisin vaikka osallistua.

Nyt tartun puikkoihin kahvikupin ja kampanisun kera. Josko minulla olisi iltapäivällä enemmänkin esiteltävää valmiiden töiden saralla.

lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Hahtuvaa

Kiekko jos toinenkin on muuttanut muotoaan vauvojen hahtuvamyssyiksi ja -pöksyiksi. Mitä pienempiä kappaleita syntyy sitä suloisempia neuleet ovat valmiina.



Olen neulonut sekä Pirtin kehräämön että Määkylän puodin hahtuvista. Värisävyt ovat kauniita enkä osaa sanoa pidänkö enemmän luonnonväreistä vai meleeratuista. Suloista syntyy molemmista. Odotan jo innolla Kädentaitomessuja, jotta pääsen hypistelemään uusia lankoja sekä täydentämään varastoja hahtuvienkin osalta.




Mallina neuleissa olen käyttänyt Ruskovillan ohjeistusta hahtuvatuotteille (samantapaisia malleja löytyy tosin monesta muustakin lähteestä). Myssyn solmimista ja pöksyjen kuromista varten olen punonut nyörit sopivan värisestä villalangasta.

Hahtuva on mukavaa neulottavaa, vaikka nykyään tartunkin helpommin pienempiin puikkoihin. Pääasia hahtuvan kohdalla on, että se kohtuudella irtoaa kiekosta eikä katkeile matkan varrella. Yksi kiekko osoittautui aivan mahdottomaksi.

Sanonta "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" uhkaa pitää paikkansa meidänkin taloudessa. Vielä yritän vakuuttaa sitä virheelliseksi ja aion neuloa hahtuvaista lämmikettä meidänkin vauvalle hyvin pian.

Viikonlopun kevennykseksi. Mietin onko edellisen kappaleen vertauskuva kirjoitettu oikein ja netti kertoo nykyään kaiken. Tosin tällä kertaa en löytänyt faktoja miettimääni, mutta enemmän ja vähemmän hyvin vastaavia vertauskuvia. Ja ei kun neulomaan.

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Markkinatunnelmia

Useamman kerran olen puhunut syksyisistä markkinoista. Aikaisemmin olen ollut nauttimassa tunnelmasta asiakkaana, tänä vuonna siirryin markkinapöydän toiselle puolelle.

Koko viikon seurailin säätä ja lauantai-iltana olin toiveikas sen suhteen. Olimme vuokranneet pöydän yhdessä Virpin kanssa. Sunnuntaina aamutuimaan sääennustukset olivat kuitenkin niin sateen täyttämät, että Virpin ei kannattanut siirtää itseään ja tuotteitaan Rovaniemeltä Ouluun. Näin touhuilimme markkinoilla perheen voimin. Mies kierteli kaunista markkina-aluetta esikoisen kanssa ja vauveli nukkui lähes koko ajan auttaen näin eniten äitiä.

Loppujen lopuksi päivä oli onnistunut. Lähdimme aamulla markkinapaikalle ajatuksena ainakin maksaa pöytä. Siinä lähdön tiimellyksessä kotiin jäi niin kahvit kuin kamerakin. Lopulta poistuimme paikalta kuitenkin vasta tuntia ennen markkinoiden loppumista. Sadekaan ei häirinnyt meitä läheskään siinä määrin kuin aamulla lupailtiin. Muutamaan otteeseen ripsutteli vain pieniä pisaroita. Kävijämäärään sateinen päivä ehkä vaikutti, mutta mukavasti ihmisiä oli kuitenkin liikkeellä. Seurakaan ei olisi paljon paremmaksi voinut muuttua. Viereisten pöytien myyjättäret pitivät siitä huolen. Ihastuttavia ihmisiä.

Jotain mistä en ole teille vielä kertonutkaan.




Erilaiset helmet, huovutetut pallot, vaijerit, lukot sun muut ovat etsineet tietänsä toistensa luo. Olen tehnyt erilaisia kokeiluja, havainnut osan hyviksi ja osan kehityskelpoisiksi. Tässä yksi koruista.

lauantaina, syyskuuta 04, 2010

Värien inspiroimana

Olen saanut käsittämättömän paljon aikaiseksi. Vain värien inspiroimana.

Nautin vauvan kanssa laiskoista päivistä. Kysyin ystävältäni, että kauanko voin jatkaa tätä laiskottelua sinkkuelämän katselun ja virkkailun lomassa. Saman tien tajusin, että olin sinäkin päivänä pessyt monta koneellista pyykkiä ja astiat, imuroinut, järjestellyt muuten kotia, hoitanut vauvaa ja virkannut aina ennättäessäni muun lomassa. Niin kauan kuin tämä tuntuu laiskottelulta annettakoon anteeksi ja aion jatkaa. Sinkkuelämän tuotanto kun ei ole päässyt vielä edes puoliväliin.




Aikaisemmin tänä vuonna olen maininnut tekeväni jotakin syksyisiä markkinoita silmällä pitäen. Ne koittavat ensi viikolla ja virkkailu on tuottanut tulosta myös markkinapöytään. Olen tuhonnut koko 7-veljestä varastoni ja muutin ne vauvan peitoiksi ja patalapuiksi. Viimeiset valkoiset kerät säästin pöllösukkia varten.






Taitavan kälyni ansiosta minulla on iso pino hillankukka-lappusia kiinnitettäväksi valmiisiin töihini. Kuinka onnelliseksi voikaan tulla lankojen valkkailusta ja lappujen kiinnittelystä?





Ensimmäistä peittoa aloin virkata ennen vauvan syntymää ja se oli minulla sairaalassakin mukana. Tämän mieheni haluaa säästää pojallemme, on kuulemma väritykseltäänkin kreikkalainen. Monet Kreikkaan liittyvät asiat kun ovat sydäntämme lähellä.




Nyt nähdessäni 7-veljestä lankakerän, näen sen vauvanpeittona. On aika ehkä vaihtaa mallia.

Altocumulus piristi päivääni tällaisella.



Tässä tuli ohjeet
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why


Kaikista blogeista valinta on hankala. Nyt valitsin ne, jotka viime päivien pikaisten selailujen aikana ovat onnistuneet tuottamaan jonkinlaisen ihastuksen tunteen kuvien, juttujen tai kauniiden käsitöiden muodossa.

1. Haaveiden hahtuvat
2. Hyvänneuleentie 7
3. Pujoliivi
4. JaanaMaa
5. Ninuska

Kolme rakastamaani asiaa lyhykäisyydessään:

1. Perhe. Olen todella onnellinen pojasta, joka täydensi toiveeni. Olen aina halunnut sekä tytön että pojan. Parasta on lupsakat vapaapäivät perheen parissa.

2. Syksy. Onneksi kirpsakat päivät tulevat joka vuosi.

3. Touhuaminen. Rakastan musiikkia, nautin käsitöistä ja piristyn liikunnasta. Valmiiksi saamisen tunne tuottaa paljon nautintoa.

Valitsemani kuva kertoo missä haluaisin olla. Syksy tunturissa, mielessäni olen siellä päivittäin. Tänä syksynä saan nauttia pienestä pojasta enemmän ja tuntureista vähemmän.




Nautimme syyspäivistä tämän pienen karhuherra Paddingtonin kanssa.