maanantaina, helmikuuta 16, 2015

Taivasten vanki

Takassa on tuli. Seuraava kirja on köllöttelyä vaille valmis, mutta ensin tahdon päästää tämän kirjan vapauteen.

Ystävänpäiväviikonloppuna sain yllättävän paljon viettää aikaa kirjan kanssa. Joko tästä syystä tai kirjan omasta vetovoimasta johtuen sivut kääntyivät kiihtyvään tahtiin. Viime yönä en voinut enää sulkea silmiäni ennen kuin sain kirjan päätökseen.




Carlos Ruiz Zafón, Taivasten vanki. Lukukokemus, joka nosti täydellisesti pintaan sen tunteen, jonka vuoksi otan huononkin kirjan jälkeen aina uuden kirjan käteeni. Nautinto. Tavoittelemisen arvoinen tunne. 

Tällä hetkellä olen onnellinen, että en ole törmännyt tähän kirjailijaan aikaisemmin. Minulla on vielä sarjan muut kirjat lukematta. Kirjat voi kirjailijan mukaan lukea haluamassaan järjestyksessa. Toki jokainen sitten omaa oman  mielipiteensä mikä lukujärjestyksen olisi täytynyt olla. Minusta ajatus on kuitenkin mukava. Tapahtumissa on aina monta näkökantaa, tapahtumaa ja tarinaakin. Taivasten vangista mikäli haluat tietää enemmän mm. Kirjakolo-blogissa on avattu teosta hyvin.

Viikonloppuna ehdittiin nautiskella lukemisen lomassa myös hyvistä eväistä, lauantai taisi mennä lähes Kinuskikissa-teemalla. 




Hyydytetty Katkarapukakku oli mielestäni todella hyvää ja parani vain yön yli muhittuaan. Ensi kerralla ehkä kokeilen savukalan lisäämistä tuomaan hieman suolaisuutta.




Viime aikoina useassa paikassa vastaan tullut Smoothie-kakku ei puolestaan saanut minun makunystyröitä heräämään. Makumieltymykseni makean suhteen tosin onkin astetta haasteellisempi. Perhe kyllä kakusta tykkäsi. Tein kakun lähes ohjeen mukaisesti, mansikoiden määrä jäi hivenen alle ohjeen suosituksen ja siitä syystä väri jäi myös hailakaksi. Mutta aina on hyvä kokeilla uusia ohjeita.

Nyt kuitenkin kirja kutsuu. Katkarapukakkuakin olisi vielä pala maisteltavaksi.


maanantaina, helmikuuta 09, 2015

Puun vuosi

Jo viime vuonna haaveilin oikean islantilaisneuleen toteuttamisesta. Tämä mahdollistui viime vuoden lopulla, kun sain melkoisen kasan oikeita islantilaisia lankoja. Joululomalla loin puikoille oikean määrän silmukoita ja aloin hiljakselleen tikutella.




Tikutellen silloin tällöin vartalo-osa valmistui kohtuullisen vauhdilla. Siitä innostuinkin oikein lisäämään vauhtia. Hihat tein yhtä aikaa pitkällä pyöröpuikolla. Etenkin kirjoneuleen kohdalla koin tämän hyväksi valinnaksi, yhdellä kaavion seuraamisella sain molemmat hihat aikaiseksi. Lisäksi hihan levennykset sattuivat samaan kohtaan ilman suurempia laskelmia.




Malli: Ár trésins, Puun vuosi, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Álafosslopi
Kulutus: 652 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Pro 80 cm kaapelilla


Olen aikaisemminkin neulonut paksusta langasta, mutta ensimmäistä kertaa neuloin aitoa islantilaista lankaa. Álafosslopi on paksua, kohtuullisen kierteistä lankaa. Neulepinta on kivan pehmoinen ja tasainenkin. Neulepinta tasoittui entisestään kastelun jälkeen, mutta kuivua paita sai pari päivää. Langasta ainakin näin uutuuden karheana irtoaa kovasti pikkuisia säikeitä. 




Neuletyö edistyi langan paksuuden ansiosta melkoisen nopeasti. Muutoksia malliin tein ainoastaan vartalo-osan pituudessa neuloen useamman lisäsentin riittävän pituuden saavuttamiseksi. Mutta vaikka kyseessä oli kirjoneulontaa, mikään ei voita saumatonta toteutusta. Viimeistelyt sai tehtyä ihan yhdellä istumalla.

Neule valmistui juuri sopivasti ensimmäisille kevätauringon päiville.

maanantaina, helmikuuta 02, 2015

Se oli sunnuntai

Menneenä viikonloppuna touhusimme perheen voimin kaikenlaista pientä, mikä mukavalta tuntui. Nämä kotiviikonloput alkavat keittiöstä ja päättyvätkin sinne. Siinä välissä tehdään sitten mielen mukaan muita juttuja.

Keittiössä puuhailujen keskellä päätin kokeilla pitkään suunnitelmissa ollutta mustikkapiirakkaa Kinuskikissan mukaan. Yleensä pidän ihan perinteisestä mustikkapiirakasta, mutta eihän sitä tiedä senkään paremmuutta ellei kokeile jotakin muuta.





Toteutin piirakan muuten ihan Kinuskikissan kirjan ohjeen mukaisesti (pohja hivenen suurempi kuin tässä ohjeessa), mutta vaihdoin vehnäjauhot tattari- ja kaurajauhoihin. Laitoin myös kirjan ohjeen mukaisesti valkosuklaakoristelun piirakan päälle.

Piirakka oli herkullinen. Itse olen vain niin surkea makeiden syöjä, että tätä kykenin syömään vain pienen palaisen. Omaan makuuni perinteinen mustikkapiirakka vie voiton, perhe piti tästä todella paljon. Parasta piirakassa oli pohja. Sitä kokeilen uudelleen.

Sunnuntaiaamuna lukaisin loppuun jo viime vuonna lukulistalla olleen Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Olen tyytyväinen, että sain kirjan luettua loppuun ja pääsen seuraavan opuksen kimppuun. Koin tämän kauhean raskaaksi teokseksi. Toki on hyvä käsitellä elämää raadollisemmastakin näkökulmasta, mutta oman elämän hektisyyden keskellä haen lukemiselta irtiottoa arjesta. Tämän teoksen myötä jollakin tasolla painauduin vain pahemmin arjen syövereihin. Toisaalta ajatus omassa elämässä hyvin olevista asioista nosti myös päätään.




Kirjasta oli jonkinlaisia ennakkokäsityksiä, koska onhan se saanut paljon julkisuutta ja kirjan lukeneilla on ollut hyvin paljon toisistaan eriäviä mielipiteitä. Siinä mielessä kirja on erittäin onnistunut, se on herättänyt kovasti mielipiteitä. Kirja kertoo nuoresta parista, heidän sitoutumisestaan toisiinsa ja siihen mihin uskoo. Se on tarina rakkaudesta, välittämisestä, yhteen hiileen puhaltamisesta, väsymisestä ja ehkä oikein elämisestä. Mielestäni se oli myös tarina hirvittävästä kapeakatseisuudesta, niin uskoon liittyvästä kuin siitä riippumattomastakin näkökulmasta. 

Kunpa auttavan käden tarjoaminen olisi enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kirjan kansien sulkeuduttua kädet siirtyivät neulepuikoille. Yksi projekti valmistui. Ihan itsenikin yllätin ja päättelin langanpätkätkin ihan viimeistä myöten. Kastelin ja levitin. Nyt odotellaan vain, että neulos kuivuu ja pääsee näytille. Eilen illalla aloitin uuden projektin. Odotan ihan innolla, että ennätän taas tähän tarttua.




Katsotaanpas mitä alkanut viikko tuo tullessaan. Ainakin ensimmäinen vuoden kahdestatoista matkasta on suunnitteilla.