keskiviikkona, lokakuuta 19, 2016

Kulminaatio

Se hetki, joka kääntää kaiken. Usein tulen miettineeksi sitä vain positiivisesta perspektiivistä, mutta näkökulmahan voi olla toisenkinlainen.

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, kesä meni täysin käsitöittä. Jos jotakin tein käsitöiden suhteen, siirsin keskeneräisiä töitä muiden tavaroiden tieltä. Niinpä päätin, että ennen kuin yksi sukkapari on valmis, en neulo mitään muuta. Kun kykenin tarttumaan kutimiin, sukat valmistuivatkin aika nopeasti ja neulominen tuntuikin tauon jälkeen mukavalta. Ja mitä sitä olisi voinut muuta kuvitellakaan, kun kyseessä oli ihastuttava Kathleen Treanorin sukkamalli.




Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka: Novita 7-veljestä
Kulutus: 143 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro


Tämä sukkamalli on ehdoton ykkönen miestenmalleista mielestäni. Sukka on hyvännäköinen pienin yksityiskohdin ja niiden ansiosta sukka pysyy aika istuvana käytössäkin, sen mitä mies on ehtinyt käyttää omiaan. 7-veljestä lanka toimii näissä sukissa myös hyvin, olematta yhtään liian paksu.

Muuttamalla hieman väriyhdistelmää sukista tulee vähän erinäköiset. Millähän väreillä sitä kokeilisi seuraavaksi? Vaikka uusi väriyhdistelmä saakin odottaa neulomistaan hetken, nimittäin näihin sukkiin kulminoituu minun neulevuosi. Puikot ja langat eivät ole jatkaneet syrjäytettyä osaa elämässäni enää. Minulla riittää kerrottavaa muutamaan postaukseen vielä jatkossakin.

Mutta mitä kirjoihin tulee, olen alkanut miettimään mihin hyvän kirjan kokemus perustuu. Cecilia Samartin, tuo ehdoton lempikirjailijani ei onnistunut mielestäni kirjassaan Mofongo niin, kuten aikaisemmissa teoksissaan. (Voit lukea tarkemman kuvauksen halutessasi kirjasta esim. Kristalta Lukutoukan kulttuuriblogista).




Kirja on kaunis, se oli toiveikas, se sai kyyneliin, mutta silti siitä jäi jotakin puuttumaan. Ehdinkö lukea sitä liian hitaasti? Ehdinkö lukea liian lyhyitä pätkiä kerrallaan vai mistä syystä tuntui aluksi, että kirja ei lähde liikkeelle, mutta päättyi sitten kuitenkin liian nopeasti? Minun pitäisi tarkistaa, onko suomennokset tehnyt sama henkilö kuin niissä paremmissa kirjoissa. Kaikkinensa voin sanoa, että kirja oli hyvä, mutta minä odotin siltä jotain vielä vähän enemmän. Yksi käännekohta lempikirjailijani toteutukissa, vaan luottamuksella odotan seuraavaa.

lauantaina, lokakuuta 15, 2016

Palasia

Paljon on tapahtunut sitten maaliskuun. Monta kertaa olen ollut ottamassa konetta syliini tehdäkseni päivityksen, mutta aina on ollut niin paljon kaikkea. Kesälläkin liian kuuma =)

Nyt kun kesä on kääntynyt syksyyn, minä alan tuntea herääväni. Kertoilen paikoitellen ikävästä kesästä, sen parhaat puolet. Ensimmäistä kertaa eläessäni en ole tehnyt ainoatakaan käsityötä kesän aikana, en edes ensimmäistä korjausommelta.

Kaikki ei mahdu yhteen postaukseen, aloitan yhdestä kakusta ja kirjoista.

Pitkään luonnoksena ollut tekstini alkoi näin: Ihastustani Islantiin on välillä taannutettava jollakin. Tätä voi yrittää vaikka maailman parhaalla skyr-kakulla. En tosin tiedä paransiko vai pahensiko tämä ihastuttava kakku tilannetta.

Kakku oli hyvää. Raikasta ja pohja oli makeaa, aika kiva kombinaatio.

Tässä välissä kävi niin, että ostin vahingossa jo matkan ja parin viikon päästä matkaamme iki-ihanaan Islantiin =)

---

Alkukesästä odotin Italian matkaamme. Tunnelmaa kohotin sopivalla lukemisella, Italian oppaiden lisäksi tietenkin. Annakaisa Iivarin kirja, Juhannus italialaiseen tapaan oli mielestäni hauska ja mukavan kepeää kesäajan luettavaa. Mm. Norkku on avannut kirjaa enemmän.





Lasten kanssa omatoimimatka Italiaan onnistui hyvin. Ajelimme ympäriinsä aika paljon, vaihdoimme paikkaa välillä. Nautimme hyvistä ruuista ja ihanasta ilmasta. Voin suositella.

Matkan jälkeen tiesin joutuvani leikkaukseen. Vaikka kesällä en kyennyt tekemään juuri mitään, pakollisen liikkumattomattomuuden seurauksena, ehdin lukea.

Pitkään hyllyssä odottanut Tatiana de Rosnayn kirja Mokka vei mennessään. Jos olisin tiennyt tämän olevan niin hyvä, en olisi odottanut sekuntiakaan. (Jos haluat tietää enemmän sisällöstä katso Susan kirjablogi.) Tämän kirjan nappasin aikanaan ohimennen kirjaston hyllystä vain ja ainoastaan kirjan kansikuvan perusteella. Tämä on juuri niitä hetkiä miksi rakastan lukemista. Et tiedä mitä haet, et tiedä mitä löydät. Joskus ei onnistu ollenkaan, toisinaan aivan täydellisesti. Ja lopulta et tiedä mihin se johtaa.




Mokan luettuna suuntasin oitis kirjastoon hakeakseni lisää Rosnayn kirjallisuutta. Vapaana oli Avain. Täydellinen lukukokemus sekin, vielä edeltäjäänsäkin parempi. (Susa on kirjoittanut tästäkin)




Ja kuinka minua harmittikiaan. Ahmin kirjan hetkessä ja suuntasin taas kirjastoon, vapaana oli Nimeni on Sarah. En tutustunut siihen yhtään sen enempää aikaisemmin ja pettymyksekseni jouduin toteamaan, että kyse oli samasta kirjasta kuin Avain. Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa mielestäni ei saatu toistettua täydellisesti kirjan tunnelmaa. Näistä kahdesta valitsisin ehdottomasti kirjan.

Sitten tein varauksen viimeisestä kirjastossamme olevasta Rosnayn kirjasta, viimeinen kesä. Tämä oli teoksista mielestäni heikoin, mutta erittäin luettava. Ehkä Avain jätti vain niin suuret odotukset, että aluksi Viimeinen kesä ei ottanut otteeseensa. Loppua kohden kuitenkin tarina vei entistä enemmän mukanaan ja jätti jälkeensä ehdottomasti tyytyväisen lukijan. Susa on kirjoittanut tästäkin hyvin.




Nyt kun olen saanut tämän luonnoksena pitkään olleen postauksen vietyä loppuun voin jatkaa tätä blogi elämää. Nyt syksyllä olen neulonut. Palaan pian takaisin.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Ranga - Nurja

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olen tummien sävyjen ystävä, mutta sopivilla yksityiskohdilla muut värit käyvät mainiosti.





Aloitin paidan joululomalla ja neuloskelin aina kun sattui olemaan aikaa. Näitä islantilaisia neuleita pystyy neulomaan pienissäkin erissä. Parasta on, että ne tehdään aina pyörönä. Tässä puserossa vielä yksivärinen alaosa helpotti hommaa entisestään. Sen kun vain neuloskelin kun ennätin. Paidan kaarroke on kohokohta ja ensimmäistä kertaa tein kirjoneulekuviointia nurjilla silmukoilla.


Malli: Ranga by Védis Jonsdóttir
Lanka: Álafoslopi ja Léttlopi

Kulutus: 526 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Picksit
Muuta: 65 cm vetoketju ja nauhat taustan siistimiseksi


Langat valitsin ohjeen mukaisesti, Álafoslopia resoreihin ja muuten takissa käytettiin Léttlopia, kauluksen langan vaihdoin vain vaaleasta tummaan. Koko alkoi tuntumaan jo alkumetreillä hieman liian reilulta ja niin se tuntuu vähän loppumetreilläkin. Takki toimii kuitenkin tosi hyvin, islantilaisten neuleidenhan ei tarvitse olla tyköistuvia. Ajattelin neuloa toisen vähän pienemmän sitten toisenlaiseen käyttöön, tämä menee näin hyvin.




Neulominen sujui mutkitta, nautiskelin matkalla ja odotin miltä kaarroke alkaa näyttämään. Sitten pääsin vaiheeseen, jonkalaista en ollut aiemmin kokenut. Tähän saakka olen takit neulonut takkeina, nurjankin puolen uhalla. Pyörönä neulomisen nurja puoli on neuleen leikkaaminen. Ompelin etuosan molemmat puolet, odottelin pari viikkoa ja tartuin saksiin. Leikkasin etukappaleen puoliksi, ompelin vetuketjun käsin ja huolittelin taustapuolen vielä nauhalla. Aivan hyvä tuli näin ensikertalaiseltakin.






Kyllä minä tykkään.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2016

Inspiraation lähteillä

Parhautta on kipinöivä inspiraatio. Ystävyyssuhteissa nautin siitä, kun keskenämme ideoimme ja löydämme inspiraatiota milloin mihinkin. Tämmöisiä samanlaisia hetkiä virittyy blogimaailmankin kautta. Muutama viikko takaperin pääsin jälleen todistamaan tämän mahdolliseksi. Selailin seurailemiani blogeja, näin tämän ja se oli menoa. Tuntui, että sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi. Olisi pitänyt heti päästä tarttumaan puikkoihin.





Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka:  Novita, 7-veljestä
Kulutus: 144 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro


Valitsin langaksi 7-veljestä, sillä sitä oli valmiiksi kaapissa. (Nyt tosin joudun toteamaan, että olen yhden lankalaadun kuluttanut loppuun.) Sukissa tämä lanka on usein myös ollut huomattavasti kestävämpi kuin jokin lankaihanuus. Lanka toimi hyvin myös tässä neulepinnassa.




Sukkamalli on ihana, yksinkertainen, kaunis ja mukava neuloa. Ensimmäinen oikeasti hieno miehekäs malli. Mieskään ei valita näistä inspiraation purkauksista, odotti malttamattomana koska saa sukat käyttöönsä.




Elämä näyttää muutenkin asettuneensa uomiinsa. Touhuaminen kulkee tahdilla kirja per käsityö.




Heti edellisen kirjan päätyttyä tartuin jatko-osaan Yrsa Sigurdardottirin Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Pidin tästä kirjasta vielä edeltäjäänsäkin enemmän. Lukuhetket olivat niin nautinnollisia, että sen seurauksena joutuu jälleen kärsimään tästä tyhjyyden tunteesta mikä hyvästä kirjasta seuraa. Pakottava tarve olisi saada lukea lisää, mutta kirjoille kun ei ole jatkoa ja suomennettuja teoksia ei ole enempää. Ehkä tartun englannin käännöksiin, islanniksi kun lukeminen ei onnistu. (Kirjasta on enemmän kertonut Sussu Lukemalla koettu -blogissa ja Kirsikka Selasin ainakin -blogissa.)

Näiden kirjojen lukeminen ei onnistu hyvin päinvastaisessa järjestyksessä, mies yritti. Henkilöhahmot kuvataan ensimmäisessä teoksessa, Kolmas merkki, ja tässä toisessa teoksessa näitä henkilöhahmoja ei uudelleen tarkemmin avata. 

Josko seuraavaksi inspiroiduttaisiin pääsiäisestä.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Frjáls - Vapaa

Ei siihen mennyt kuin melkein vuosi. Päätin, että en puhu tästä neuleesta ennen kuin viimeinenkin langanpätkä on päätelty. Kävin neuleen kanssa Islannissakin ja siellä kuvatkin otettiin, toki piilotin langanpäät. Mutta nyt se on todella valmis - vapauttavaa. Hupaisaa katsoa kuvia kun hiuksetkin ehtivät lyhentyä merkittävästi tänä aikana.




Malli: Frjáls, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka:BC Garn Baby Alpaca
Kulutus: 123 g
Puikot: 4,0 mm Knit Picksit



Ihastuin tähän malliin muistaakseni ensimmäisenä kun Islantilaisia neuleita -kirjan hankin. Jonkin aikaa malli antoi odotuttaa itseään kunnes sopiva lankaidea syntyi. Sitten pääsinkin neulomaan. Itse neulehan valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta minulla nyt on tämä luontainen lankojen päättelyheikkous mikä viivästytti työn lopullista valmistumista.





Baby Alpaca on ihanan pehmeää ja sitä oli todella miellyttävää neuloa. Muutaman käyttökerran jälkeen lanka nukkaantuu jo hieman, mikä hieman harmittaa. Paita on kuitenkin todella kevyt ja malli on mukava käytettävyyden kannalta. Tykkään erityisesti näistä islantilaisneuleiden malleista siksi, että ne neulotaan ns. yhtenä kappaleena. Näin ei synny saumoja ja neuleet ovat entistäkin mukavampia käyttää ja viimeistelytöitä on vain vähän.




Kamala kaipuu on takaisin Islantiin. 




Aihepiiriin sopivasti luin juuri loppuun islantilaisen kirjailijan Yrsa Sigurdadóttirin kirjan Kolmas Merkki (kirjailijasta haastattelu). Kirjavinkin sain sattumalta tuttavalta ja tartuin siihen oitis, kirjastossa kirjat odottelivat vapaana lukijaansa. Tapahtumat sijoittuvat Reykjavikiin historianopiskelijan ja lakinaisen opastamana. Minä pidin kirjasta todella. Trilleriksi kevyt ja tarinallisesti mukaansatempaava. (Kirjasta enemmän on kertonut Aamunkajo).  Aion tarttua seuraavaan osaan hetimmiten.