keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2014

Pääsiäisestä pikkuisen

Käväisimme ottamassa viimeiset henkäykset pohjoisen keväästä. Ulkoilua ja herkkuttelua, siitä oli tämä reissu tehty. Päivällä lämpötila kipusi jo melko korkeallekin muutamana päivänä, yöllä käytiin vielä pakkasella. Ladut sulivat. Pian kevät on pitkällä pohjoisessakin. 










Ja mitäs muuta automatkoilla voisi tehdäkään kuin lukea tai neuloa. Vihreä taitaa olla tämän kevään väri.




Ero on valtaisa muutaman sadan kilometrin matkalla. Huomenna kotipihassa sotken sormeni multaan.

torstaina, huhtikuuta 17, 2014

Enchanté

Hauska rakastua!

Eihän sairastelut toki siihen loppuneet. Olen ollut vuoteen oma. Lääkkeiden vaikutuksen myötä kuitenkin tekemisen kaipuu herää. Eilen aikani makoiltuani puntaroin eri vaihtoehtojen välillä. Katsonko elokuvan, virkkaanko, neulonko vai luenko. Päädyin viimeiseen. Valitsin kepeimmän teoksen minkä löysin ja valinta oli täydellinen. Kirjaksi valikoitui Maria Rocherin Enchante - Hauska rakastua!.




Luin kirjan lähes samalta istumalta tai pötköllään ollessani oikeammin. Nukahdin pari kertaa välissä ja lasten tultua kotiin heidän kanssaan höpöttelin hetken, mutta muuten sain lueskella. Harmikseni en päässyt edes päiväkodin pihatapahtumaan muun perheen sinne mennessä, mutta käytin senkin ajan lukemiseen.

Itse asiassa kirja oli niin kepeä, että en ehkä olisi terveenä sitä jaksanut lukeakaan. Se kertoi nuoren tytön suuresta Ranskan ihailusta, ranskalaisen rakkauden kaipuusta ja sen suuresta yrittämisesta sekä siinä jollakin lailla onnistumisestakin, kuohuvan nauttimisesta, merkkivaatteista ja ystävyydestä. Kirjassa kerrottiin myös hyvin kepeästi kahden nuoren tytön viettämästä ajasta Pariisissa, siellä vallalla olevista parisuhdekäsityksistä ja vapaista suhteista. Kirjassa kuvailtiin tyttöjen ihalua ranskalaisia miehiä kohtaan ja näiden miesten kykyä rakastaa. Kaikkea tätä vastakohtana karuun ja ankeaan Suomeen, suomalaisiin epäkorrekteihin miehiin ja huonohkoon ruokaan. Lopussa kuoppaisen tien jälkeen realismi nosti kuitenkin hieman päätään.

Kirjassa oli hyvät hetkensä. Kerronta oli mutkatonta ja muutaman kerran tirskahtelinkin. Jotenkin palasi omat opiskelujen alkuajat ja nuoruusvuodet mieleen. Siinä mielessä kirja on hyvin onnistunut, onhan nuoruus repivää aikaa kaikkien unelmien, toiveiden ja mahdollisuuksien ristitulessa. Kaikki on osaltaan niin musta-valkoista tai vaaleanpunaista. 

Ja ei, kirja ei ollut varsinaiselta lukulistalta. Jälleen lyhennän lukulistan ulkopuoleista lukulistaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on lukeminen, listalta kuin listalta.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2014

Kaunis sydän

Mitähän kertoisin teille maaliskuusta? Kertoisinko, että meillä on sairasteltu koko vuoden edestä kaikki mahataudista flunssaan? Vai kertoisinko keskeneräisistä käsitöistä? Saavutetuista juoksumetreistä ja lenkkareistakin riittäisi tarinaa.Taikka voisin kertoa myös yhdestä ihastuttavasta kirjasta, jonka luin.

Maaliskuussa poikkesin varsinaisesta laatimastani kirjalistasta ja poimin kirjan kirjalistan ulkopuolisesta "muista lukea nämäkin" -kirjalistasta. Vuorossa oli Cecilia Samartinin kirja Kaunis sydän. Tarina kertoo El Salvadorista sodan keskeltä Amerikkaan muuttaneesta tytöstä, hänen elämästään ja häntä matkan varrella kohdanneista koettelemuksista. Tarina tempaisi todella mukaansa kauniilla kuvauksillaan ja juonenkäänteillään. Toisaalta tarina oli hirvittävän surullinen, kuvaus rakkaudesta, menetyksestä, valinnoista ja elämän rajallisuudesta. Toisaalta kirjan henkilöissä kuvattiin hienosti ihmisen hyvyys, vahvuus, julmuus, pahuus ja heikkous. Jäin miettimään, että minkälainen on hyvä ihminen. Ainakin hänellä on hyvä, kaunis sydän.



Tämän kirjan myötä olen lukenut kaikki Cecilia Samartinin kirjat. Jään innolla odottamaan uusia, onnekseni tiedän semmoisia olevan suunnitteilla. Tämä kirja oli mielestäni ehdottomasti paras näistä kaikista, vaikka Senor Peregrino -sarja ei paljoa vaille jääkään. Nora ja Alicia puolestaan oli mielestäni listan häntäpäässä.

Kerron kuitenkin vielä hieman niistä keskeneräisistä käsitöistä. Voin ilokseni todeta, että kuvassa vilahtava paita on vain hieman kesken. Toivon voivani esitellä sen pian. Vaikka harmittelenkin kovasti tuon ihanan kirjan päättymistä, saan aikaa jälleen neuloa.Uusi kirja huhtikuulle on vielä mietintämyssyssä. Menenköhän listauksen mukaan, vai  keksisinkö jotakin ihan muuta.

Käsitöiden ja lukemisten lomassa täällä on puuhattu kuitenkin muutakin.




Pienet vihreät otukset nostavat päitään. Nämä on jotenkin tosi vastustamattomia. Kyllä se kesä on tulossa.

Poika ja hänen uudet aurinkoiset kumpparinsakin odottavat jo pihalle pääsyä. Oli pakko ottaa kuva, kengät on kuin karamellit.




lauantaina, maaliskuuta 15, 2014

Kevät etenee

Helmikuu on vaihtunut maaliskuuhun. Tarkoitukseni oli jo hyvän aikaa sitten tehdä kunnon helmikuupäivitys, mutta arjen nurjapuoli vei mennessään. Olemme sairastaneet viime viikkoina koko talven edestä. Olemmekin olleet koko talven niin terveitä.

Kuunvaihteessa olin lähes murheen murtama katoavasta talvesta. Käväisin kuitenkin lasten kanssa pohjoisessa mummoloimassa ja itse sain suksia niinä päivinä minkä jaksoin.Hiihtosää ei pohjoisessakaan ollut normaali, mutta lunta riitti. Sukset lipsui lauhassa säässä, mutta nautin niin jokaisesta hikipisarasta ja lykkäyksestä, jotka ladulla sain aikaan. Selvisin tästä murheesta siis ihan suosiolla ja olen alkanut oikeastaan odottaa jo saapuvaa kevättä. 

Jos kuitenkin sen verran kokoaisin helmikuuta, että tavoitteessa on pysytty. Kirja on luettu ja valmiina on sekä virkkaus että neule. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista muistelen edelleen lämmöllä. En ole oikeastaan kyennyt kunnolla aloittamaan seuraavaa kirjaa sen jälkeen, hauskat jutut jäivät niin mieleen pyörimään. Neulomani Maija-paita valmistui todella hyvään aikaan. Lämmin kevät on mahdollistanut sen käytön paksun paidan kanssa sellaisenaan. Paita on ollut yksi parhaista projekteistani, nyt ainakin tuntuu vielä siltä. Tyttärelleni virkkailin puolestaan kaulahuivin helmikuussa. Sekin on ollut käytössä lähes päivittäin.

Maaliskuussa tämä mainitsemani arjen nurjapuoli on hidastanut käsitöiden tekoa. Olen ollut iltaisin ihan poikki. Nyt lopulta vielä kun sain lapset terveiksi, sairastuin itse. Tässä sitä haastetta sitten piisaakin, jotta malttaa parantaa itsensäkin kuntoon. Mutta hiljaa hyvää tulee, kierros silloin ja toinen tällöin, ja valmistakin syntyy. 





Aurinkoista kevättä!

sunnuntaina, helmikuuta 23, 2014

Maijani mun

Maija, mielessäni pitkään pyörinyt neulemalli, on niin ihana kuin sen toivoin olevankin.




Joululomalla reissuun pakkaillessamme mietin mitä neuloisin. Jostakin takaraivon sopukasta mieleeni nousi pitkään harkinnassa ollut malli. Löysin kivat langat ja ostin ohjeen. 

Automatkoilla ja mökkeillessä paita eteni nopeasti. Vasta hihojen palmikkokierroissa vauhti alkoi hidastua. Neuloin paitaa nurjalta puolelta, jotta sain neuloa lähes koko ajan oikeaa. Ensimmäisen hihan palmikkokierron kohdalla, eräänä tammikuun alkupäivien yönä neuloin silmät sikkuralla puoli unessa, kun en olisi millään malttanut siltä päivältä neulomista lopettaa. Mietin miten päin palmikkokierrot tulevat nurjalta puolelta ja jatkoin neulomista jonkin matkaa. Onneksi uni tuli pian. Unissakin hihat pyörivät mielessäni ja aamulla muistin nähneeni  unta, että olin kuitenkin aloittanut palmikkokierrot väärän hihan mukaisesti. Näinhän se olikin. Onneksi purettavaa ei ollut paljoa.

Paita valmistui ja mikä ihaninta, päättelytöitä ei ollut paljoa. Muutama nappi (jotka osoittautuivat jälleen kerran haasteellisimmiksi suorittaa) ja muutama langanpää. Ja paita on valmis käyttöön.


Ja kyllä minä tykkään.





Malli: Maija, Mari Muinonen
Lanka: Drops, Nepal
Kulutus: 583 g
Puikot: 5,5 ja 6,0 Knit Picksit, 80 cm kaapelilla


Malli oli helppo, nopea neuloa ja kuitenkin siinä oli sitä jotakin mikä pitää mielenkiintoa yllä. Juuri tällaisista malleista tykkään. Vielä kun paita on kauniskin. Mitä sitä muuta neuleelta voi enää toivoa.




Dropsin Nepal-langasta olen asusteita neulonut aikaisemmin ja pidän neuletuntumasta. Neulepinta on mukavan rouheaa ja palmikot näkyvät kivasti. Lanka ei ole ollenkaan kutittavaa, vaikka lanka hivenen semmoiselta näyttääkin. 

Toivoin paidan valmistuvan keväthangille. Paita valmistui kyllä hyvissä ajoin, mutta nähtäväksi jää tarviiko keväthangilla liiemmin hiihdellä. Paita on päässyt kuitenkin jo kovaan käyttöön.