torstaina, huhtikuuta 17, 2014

Enchanté

Hauska rakastua!

Eihän sairastelut toki siihen loppuneet. Olen ollut vuoteen oma. Lääkkeiden vaikutuksen myötä kuitenkin tekemisen kaipuu herää. Eilen aikani makoiltuani puntaroin eri vaihtoehtojen välillä. Katsonko elokuvan, virkkaanko, neulonko vai luenko. Päädyin viimeiseen. Valitsin kepeimmän teoksen minkä löysin ja valinta oli täydellinen. Kirjaksi valikoitui Maria Rocherin Enchante - Hauska rakastua!.




Luin kirjan lähes samalta istumalta tai pötköllään ollessani oikeammin. Nukahdin pari kertaa välissä ja lasten tultua kotiin heidän kanssaan höpöttelin hetken, mutta muuten sain lueskella. Harmikseni en päässyt edes päiväkodin pihatapahtumaan muun perheen sinne mennessä, mutta käytin senkin ajan lukemiseen.

Itse asiassa kirja oli niin kepeä, että en ehkä olisi terveenä sitä jaksanut lukeakaan. Se kertoi nuoren tytön suuresta Ranskan ihailusta, ranskalaisen rakkauden kaipuusta ja sen suuresta yrittämisesta sekä siinä jollakin lailla onnistumisestakin, kuohuvan nauttimisesta, merkkivaatteista ja ystävyydestä. Kirjassa kerrottiin myös hyvin kepeästi kahden nuoren tytön viettämästä ajasta Pariisissa, siellä vallalla olevista parisuhdekäsityksistä ja vapaista suhteista. Kirjassa kuvailtiin tyttöjen ihalua ranskalaisia miehiä kohtaan ja näiden miesten kykyä rakastaa. Kaikkea tätä vastakohtana karuun ja ankeaan Suomeen, suomalaisiin epäkorrekteihin miehiin ja huonohkoon ruokaan. Lopussa kuoppaisen tien jälkeen realismi nosti kuitenkin hieman päätään.

Kirjassa oli hyvät hetkensä. Kerronta oli mutkatonta ja muutaman kerran tirskahtelinkin. Jotenkin palasi omat opiskelujen alkuajat ja nuoruusvuodet mieleen. Siinä mielessä kirja on hyvin onnistunut, onhan nuoruus repivää aikaa kaikkien unelmien, toiveiden ja mahdollisuuksien ristitulessa. Kaikki on osaltaan niin musta-valkoista tai vaaleanpunaista. 

Ja ei, kirja ei ollut varsinaiselta lukulistalta. Jälleen lyhennän lukulistan ulkopuoleista lukulistaa, mutta ei se mitään. Tärkeintä on lukeminen, listalta kuin listalta.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2014

Kaunis sydän

Mitähän kertoisin teille maaliskuusta? Kertoisinko, että meillä on sairasteltu koko vuoden edestä kaikki mahataudista flunssaan? Vai kertoisinko keskeneräisistä käsitöistä? Saavutetuista juoksumetreistä ja lenkkareistakin riittäisi tarinaa.Taikka voisin kertoa myös yhdestä ihastuttavasta kirjasta, jonka luin.

Maaliskuussa poikkesin varsinaisesta laatimastani kirjalistasta ja poimin kirjan kirjalistan ulkopuolisesta "muista lukea nämäkin" -kirjalistasta. Vuorossa oli Cecilia Samartinin kirja Kaunis sydän. Tarina kertoo El Salvadorista sodan keskeltä Amerikkaan muuttaneesta tytöstä, hänen elämästään ja häntä matkan varrella kohdanneista koettelemuksista. Tarina tempaisi todella mukaansa kauniilla kuvauksillaan ja juonenkäänteillään. Toisaalta tarina oli hirvittävän surullinen, kuvaus rakkaudesta, menetyksestä, valinnoista ja elämän rajallisuudesta. Toisaalta kirjan henkilöissä kuvattiin hienosti ihmisen hyvyys, vahvuus, julmuus, pahuus ja heikkous. Jäin miettimään, että minkälainen on hyvä ihminen. Ainakin hänellä on hyvä, kaunis sydän.



Tämän kirjan myötä olen lukenut kaikki Cecilia Samartinin kirjat. Jään innolla odottamaan uusia, onnekseni tiedän semmoisia olevan suunnitteilla. Tämä kirja oli mielestäni ehdottomasti paras näistä kaikista, vaikka Senor Peregrino -sarja ei paljoa vaille jääkään. Nora ja Alicia puolestaan oli mielestäni listan häntäpäässä.

Kerron kuitenkin vielä hieman niistä keskeneräisistä käsitöistä. Voin ilokseni todeta, että kuvassa vilahtava paita on vain hieman kesken. Toivon voivani esitellä sen pian. Vaikka harmittelenkin kovasti tuon ihanan kirjan päättymistä, saan aikaa jälleen neuloa.Uusi kirja huhtikuulle on vielä mietintämyssyssä. Menenköhän listauksen mukaan, vai  keksisinkö jotakin ihan muuta.

Käsitöiden ja lukemisten lomassa täällä on puuhattu kuitenkin muutakin.




Pienet vihreät otukset nostavat päitään. Nämä on jotenkin tosi vastustamattomia. Kyllä se kesä on tulossa.

Poika ja hänen uudet aurinkoiset kumpparinsakin odottavat jo pihalle pääsyä. Oli pakko ottaa kuva, kengät on kuin karamellit.




lauantaina, maaliskuuta 15, 2014

Kevät etenee

Helmikuu on vaihtunut maaliskuuhun. Tarkoitukseni oli jo hyvän aikaa sitten tehdä kunnon helmikuupäivitys, mutta arjen nurjapuoli vei mennessään. Olemme sairastaneet viime viikkoina koko talven edestä. Olemmekin olleet koko talven niin terveitä.

Kuunvaihteessa olin lähes murheen murtama katoavasta talvesta. Käväisin kuitenkin lasten kanssa pohjoisessa mummoloimassa ja itse sain suksia niinä päivinä minkä jaksoin.Hiihtosää ei pohjoisessakaan ollut normaali, mutta lunta riitti. Sukset lipsui lauhassa säässä, mutta nautin niin jokaisesta hikipisarasta ja lykkäyksestä, jotka ladulla sain aikaan. Selvisin tästä murheesta siis ihan suosiolla ja olen alkanut oikeastaan odottaa jo saapuvaa kevättä. 

Jos kuitenkin sen verran kokoaisin helmikuuta, että tavoitteessa on pysytty. Kirja on luettu ja valmiina on sekä virkkaus että neule. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista muistelen edelleen lämmöllä. En ole oikeastaan kyennyt kunnolla aloittamaan seuraavaa kirjaa sen jälkeen, hauskat jutut jäivät niin mieleen pyörimään. Neulomani Maija-paita valmistui todella hyvään aikaan. Lämmin kevät on mahdollistanut sen käytön paksun paidan kanssa sellaisenaan. Paita on ollut yksi parhaista projekteistani, nyt ainakin tuntuu vielä siltä. Tyttärelleni virkkailin puolestaan kaulahuivin helmikuussa. Sekin on ollut käytössä lähes päivittäin.

Maaliskuussa tämä mainitsemani arjen nurjapuoli on hidastanut käsitöiden tekoa. Olen ollut iltaisin ihan poikki. Nyt lopulta vielä kun sain lapset terveiksi, sairastuin itse. Tässä sitä haastetta sitten piisaakin, jotta malttaa parantaa itsensäkin kuntoon. Mutta hiljaa hyvää tulee, kierros silloin ja toinen tällöin, ja valmistakin syntyy. 





Aurinkoista kevättä!

sunnuntaina, helmikuuta 23, 2014

Maijani mun

Maija, mielessäni pitkään pyörinyt neulemalli, on niin ihana kuin sen toivoin olevankin.




Joululomalla reissuun pakkaillessamme mietin mitä neuloisin. Jostakin takaraivon sopukasta mieleeni nousi pitkään harkinnassa ollut malli. Löysin kivat langat ja ostin ohjeen. 

Automatkoilla ja mökkeillessä paita eteni nopeasti. Vasta hihojen palmikkokierroissa vauhti alkoi hidastua. Neuloin paitaa nurjalta puolelta, jotta sain neuloa lähes koko ajan oikeaa. Ensimmäisen hihan palmikkokierron kohdalla, eräänä tammikuun alkupäivien yönä neuloin silmät sikkuralla puoli unessa, kun en olisi millään malttanut siltä päivältä neulomista lopettaa. Mietin miten päin palmikkokierrot tulevat nurjalta puolelta ja jatkoin neulomista jonkin matkaa. Onneksi uni tuli pian. Unissakin hihat pyörivät mielessäni ja aamulla muistin nähneeni  unta, että olin kuitenkin aloittanut palmikkokierrot väärän hihan mukaisesti. Näinhän se olikin. Onneksi purettavaa ei ollut paljoa.

Paita valmistui ja mikä ihaninta, päättelytöitä ei ollut paljoa. Muutama nappi (jotka osoittautuivat jälleen kerran haasteellisimmiksi suorittaa) ja muutama langanpää. Ja paita on valmis käyttöön.


Ja kyllä minä tykkään.





Malli: Maija, Mari Muinonen
Lanka: Drops, Nepal
Kulutus: 583 g
Puikot: 5,5 ja 6,0 Knit Picksit, 80 cm kaapelilla


Malli oli helppo, nopea neuloa ja kuitenkin siinä oli sitä jotakin mikä pitää mielenkiintoa yllä. Juuri tällaisista malleista tykkään. Vielä kun paita on kauniskin. Mitä sitä muuta neuleelta voi enää toivoa.




Dropsin Nepal-langasta olen asusteita neulonut aikaisemmin ja pidän neuletuntumasta. Neulepinta on mukavan rouheaa ja palmikot näkyvät kivasti. Lanka ei ole ollenkaan kutittavaa, vaikka lanka hivenen semmoiselta näyttääkin. 

Toivoin paidan valmistuvan keväthangille. Paita valmistui kyllä hyvissä ajoin, mutta nähtäväksi jää tarviiko keväthangilla liiemmin hiihdellä. Paita on päässyt kuitenkin jo kovaan käyttöön.

sunnuntaina, helmikuuta 16, 2014

Pulled pork ja oheistoimintaa

Koko talven olen onnistunut välttelemään flunssaa, mutta nyt se vei mennessään. Urheilut olen joutunut perumaan yhden toisensa perään. Alkuärsytyksestä päästyäni käänsin tämän hyödyksi toisella saralla. Koti on puhdistunut, sohvaa olen kuluttanut enemmän kuin pitkään aikaan käsitöitä värkkäillessä, leivinuuni on lämmennyt ja sitä myöten ruokaa olisi lähes kokonaiselle komppanialle.

Pulled pork on ollut suunnitelmissa jo pidempään, mutta on aina vain jäänyt tekemättä. Ruoka on tuntunut jotenkin kamalan työläältä. Lisäksi minulla on hivenen hankala suhde possun lihaan. Perjantaina lämmitettiin leivinuuni ja leivoin isoja perussämpylöitä hampurilaisia varten. Vehnäjauhojen lisäksi laitoin ainoastaan vehnäleseitä, jotta leipä ei veisi makua muilta aineksilta.

Lauantaiaamuna uunissa oli juuri sopiva lämpö possulle. Liha oli uunissa kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia ja kyllä se olikin mureaa. Suorastaan suli suuhun. Ohjeita oli tarjolla monenlaisia, mutta päädyimme valmistamaan ruuan Sikke Sumarin ohjeistuksella. Yritän tässä saada mieleen miten makua kuvailisin. Enkä keksi sanaa, se oli todella hyvää. Mehevää ja maukasta. Hyvää sellaisenaan ja ihanaa leivän välissä. Harvoin sanon possunruuista, että haluan sitä toistekin. Tätä haluan.








Tänään jälleen lämpeni leivinuuni. Yritin oikein käydä hieman urheilemassakin, mutta juoksukunnosta ei ollut vielä tietoakaan. Jälleen hyvä syy viettää päivä keittiössä. Apukokkeja alkaa ainakin olla riittämiin ja yllättävän paljon ovat jo avuksikin.






Tänä vuonna tuntuu, että laskiainen ei vain tule vaikka kuinka odotan. Näinpä päätin, että nyt on laskiaispullan aika ainakin. Litran pullataikina, isoja pullia, kermavaahtoa ja hilloa. Nam.




Maku 1/2014 lehdestä testasin myös Kinuski-puolukkapiirasta. Ollakseni rehellinen myönnän, että kaikkien ruokienkin jälkeen en pystynyt tätä enää maistamaan kuin lusikallisen. Pohja oli maukas, kaurahiutaleet sopii mielestäni hyvin piirakkapohjaan. Kinuskista huolimatta piiraan maku ei ollut ylimakea.




Iltaisin olen sitten aloittanut lähinnä uusia töitä. Monta vuotta marinoituneet ontelokuteet ovat vihdoin alkaneet muuttua matoksi. Tämä on mukavaa väkertämistä, edistyy ainoastaan vain muutaman kierroksen kerrallaan. Isolla puikolla virkkailua ei voi tehdä kovin paljoa kerrallaan.




Ja tällaista aloitin vielä eilen illalla. Nämä on minusta ihastuttavia. Odotan innolla lopputulosta.




Olen ollut hyvin kärsivällinen kaikkien kokkailujen ja leikkien kanssa. Mutta kyllä nyt todellisuudessa illansuussa alkaa tuntumaan tältä. Kukaan ei usko mitään, jääkiekkoa ei kuule ja yritän samalla päivittää blogia ;)