keskiviikkona, helmikuuta 15, 2017

Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes on yksi mukaansa tempaavimmista kirjailijoista jonka tiedän. Hän onnistuu kirjasta toiseen, kun myös kirjassa Parillisia ja parittomia. Heli Naski on onnistunut myös suomennoksessaan tekemään tekstistä sulavaa (päivä päivältä alan nähdä kääntäjien työn merkityksen kirjallisuuden suosion pysymisessä tai kasvamisessa). Olin onnekas sattuessani kirjastoon juuri, kun uusi kirja nostettiin hyllyyn. Kauaa ei tarvinnut varausten laittajien odotella, luin kirjan kahdessa päivässä. Se vei täysin mennessään.


3/2017


Kirja on elämänmakuinen. Joissakin kohdissa mietin, että onko tämä perinteinen tarina köyhästä naisesta ja rikkaasta miehestä. Kyllä tämä kuitenkin oli enemmänkin kertomus valinnoista, päämääristä ja periksiantamattomuudesta. Tykkäsin todella.

Jos haluat lukea enemmän Gummeruksen sivulta löytyy perustietoa tai Kirsi Ranin kirjoittamana hänen blogissaan.  

maanantaina, helmikuuta 13, 2017

Läpi yön

Stig Saterbakkenin kirja Läpi yön veti minut mukaansa täydellisesti. Kirja jätti myös monia asioita pyörimään mielen päälle pidemmäksi aikaa.

Minua todella harmittaa, että tämä norjalainen kirjailija oli päätynyt tekemään itsemurhan ja emme saa luettavaa enää häneltä tämän enempää. Suommennoksia toki toivon lisää vielä tulevan. Joissakin paikoin mietin lukiessani, onko hän ajatellut ja tiennyt tulevasta jo.


2/2017


Kirjasta ja kirjailijasta voi lukea enemmän Kiiltomadosta Vesa Rantaman kirjoittamana.

Minulle tämä lukukokemus oli tyhjentävä ja toisaalta valaiseva kokemus. Pidin tästä erilaisesta kerrontatyylistä. 

maanantaina, tammikuuta 30, 2017

66 astetta pohjoista leveyttä

Minua hieman häiritsee miksi kirjan nimi on 66 astetta pohjoista leveyttä. Reykjavik kuten myös Snaefellsnes, johon kirjan tapahtumat pitkälti sijoittuvat sijaitsee 64. leveyspiirillä. Pohjoinen napapiiri (66. leveyspiiri) menee tarkalleen islannin pohjoisrannikolla tällä hetkellä siirtyen hiljalleen koko ajan. Ehkä tämä kerrottiin kirjassa, saattoi olla jonkun paikankin nimi, mutta en enää muista. Nimi on voinut tuntua myös myyvemmältä kuin 64 astetta pohjoista leveyttä.


Vuoden vaihteen kohokohtia.

Michael Ridpaht tarina 66 astetta pohjoista leveyttä sijoittuu talouskriisin jälkeiseen Islantiin. Luin juuri ennen tätä kirjaa Ridpathin aikaisemman teoksen Varjojen saartama. Kirjoissa päähenkilöt pysyvät samoina, tapahtumapaikat ja tapahtumiin liittyvät henkilöt vain vaihtuvat. Tyypillistä poliisidekkareissa ja minä pidän tästä tyylistä. Kirja lähtee kulkemaan jotenkin jouhevasti, kun osa päähenkilöistä on tuttuja. Enemmän kirjasta Lukuneuvoja-blogissa.

Osittain kirja 66 astetta pohjoista leveyttä tuntui myös mukavalta luettavalta, kun juuri loka-marraskuun vaihteessa kävimme mieheni kanssa Islannissa ja yhden päivän ohjelmaamme kuului Snaefellsnesin kiertäminen.

Suunnittelimme matkaa jo hyvissä ajoin ja sitten löysin netin syövereistä ZigZag on Earth sivuston ja sieltä kartan. Olimme ajatelleet käydä useammassa näistä paikoista, mutta muutama lisäkohde tarkentui. Liikkuminen on sen verran hitaampaa ja nähtävää niin runsaasti, että jokaisen paikan vuoksi on mahdotonta pysähtyä, mutta kun pysähdyimme nautimme siitä hetkestä.


Map Snaefellsnes Things to see
Lähde: https://www.zigzagonearth.com/snaefellsnes-things-to-see/


Muutamia kuvia matkaltamme. Lähtiessämme Reykjavikista Snasefellsnesiin satoi ja hiljalleen taivas aukesi. Täydellinen päivä. Illalla vielä oikaisimme jäsenemme lämpimään altaaseen taivasalla. Ei näkynyt revontulia, mutta rentouttavaa oli.


Todistettavasti neulomiani islantilaisneuleita
on ulkoilutettu. 

Matkasimme meren ali menevän tunnelin kautta.
Töissä olen alati maan alla ja paljon syvemmällä,
vesi elementtinä pään yläpuolella jännitti kuitenkin.

Satunnaisia pysähdyspaikkoja.








Reykjavik on aina yhtä ihana yksityiskohtineen kaikkineen.



Aina vain tuntuu, että menisin takaisin milloin vain.

keskiviikkona, tammikuuta 25, 2017

Viimeistellään vuosi 2016

Eihän tämä mennyt huonostikaan, nyt jos saisi vuoden 2016 viimeisteltyä.

Tässä vaiheessa aina tuntuu, että onko sitä saanut mitään aikaiseksi. Blogia selatessa tulee kuitenkin mieleen kaikki vuoden aikana tapahtuneet asiat ja juuri tämän vuoksi olen jatkanut blogin pitämistä vuodesta toiseen, vaikka välillä aika kortilla onkin.

Matkoista en ole ehtinyt kirjoitella mitään, mutta monenlaista on tullut koettua silläkin saralla. Kävimme ystäväni kanssa keväällä Tallinnassa käsityömessuilla ja joulukuussa sekä joulutoreilla että lankatehtaalla ja tekstiilitaiteilijalla. Kesällä vietimme perheen kanssa lähes kaksi viikkoa Italiassa kierrelle, majoituimme ensimmäisen viikon Gardajärvellä ja toisen Pisassa. Loka-marraskuun vaihteessa matkasimme toistamiseen miehen kanssa Islantiin. Jos jotakuta kiinnostaa matka, matkajärjestelyt ja tai muuten vaan joku matkoista, voin kyllä näistä kirjoitella.

Ja viimeiset käsityöt. Onnea on käsityöystävät. Onko todellista onnea sitten se, että heitä on kaksi. Joulun alla mietin, kuinka voisin muistaa näitä ystäviäni jouluna. Heidän kanssaan yhdessä vietetty aika on odottamisen arvoista. Molemmille löytyi kirja ja päätin pitkään mielessä hautoneen kirjanmerkin toteuttaa kirjan kaveriksi. Selasin ja selasin ja sopivaa ohjetta ei löytynyt, joten lopulta yhdistelin monta ja sovelsin loput.





Malli: Kukka kirjanmerkki, ihan itse sovellettu
Lanka: Varaston perukoilta
Kulutus: 6 g
Puikot: 2,5 mm, metalliset! Tuli kiire ja nämä ainoastaan olivat käsillä heti.


Nämä kirjanmerkit onnistuivat hyvin. Mukavaa pientä näpräilyä ja valmista syntyy kuitenkin kohtuu äkkiä. Tahtoisin itsellekin samanlaisen =)

Työkaverini puolestaan joulun alla kysyi onnistuisiko minulta neuloa kravaatti. No, onnistuuhan se. Vähän mittailtiin ja suunniteltiin ja purettiin. Lopulta ompelin vuorikankaan ja taas muistan miksi sitä välttelen. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kravaatti valmistui ja ihan kivan näköinenhän siitä tuli.




Malli: Kravaatti, Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 29 g
Puikot: 3,5 mm, bambut


Näin ollen.... Olen neulonut vuonna 2016 kaikkiaan 2704 g lankaa, ohutta lankaa, paksua lankaa, värikästä lankaa ja lankaa. Ei niin paljon, mutta suurella sydämellä. Paljon syntyi sukkia ja suuria suunnitelmia. Näistä on hyvä aloittaa vuosi 2017.

Ja viimeiseen kirjaan. Elämäni kirjakasojen keskellä on muodostunut minulle oikeaksi nautinnoksi. No, mies ei ole tästä aina niin hyvillään, toisinaan kun istun vain kirja nenässä ja sitten siirrellään kasoja. Mutta kyllä on nautinnollista kun löytää hyvän kirjan.

Michael Ridpathin kirja Varjojen saartama oli mieheni löytö. Hän pyysi tuomaan sen kirjastosta, siellä käydessäni ja luki kirjan hetkessä. Ajankohta oli sopivasti ennen Islannin matkaa ja hän tuumasi, että saatan myös tykätä kirjasta. Syksy oli kiireinen ja kirja kulki joka paikassa mukanani. Luin sivun siellä ja toisen täällä. Vasta jouluna ehdin tarttua lopulta kunnolla kirjaan ja sitten sen luinkin hetkessä.




Kirja on jännäriksi aika kevyt, mutta kerronta on miellyttävää. Tapahtuman kulku ei ole ennalta arvattavaa ja kerronnan lomassa kuvaillut maisemat ja yhtymäkohdat saagoihin tekivät tästä ainakin itselleni mielekästä luettavaa. (Jos haluat lukea teoksesta enemmän katso esim. Kirjavinkit). Uuden vuoden aloitin sitten tämän seuraajalla, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Näin lukukokemukseni on täyttynyt 14 teoksella vuonna 2016. Näin ilmaistuna se tuntuu kyllä aika vähältä, mutta tavoitehan on ollut kirja per kuukausi. Pääasia, että joukkoon on mahtunut hyviä teoksia, jotka pitävät lukuintoa yllä.

torstaina, tammikuuta 19, 2017

Sukkasia

Vielä viimevuotisista.
Aloin kaivelemaan puhelimen kuvia postattavaksi ajatellen, että muutama kuva ja se on siinä. Olin jo ihan ehtinyt unohtaa, että minähän olin neulassut sukkaparin jos toisenkin ennen vuoden loppua.

Ensimmäisistä tuli mieleen 7 veljestä, ei pelkästään langan vuoksi. Erään perheen pojat saivat kaikki äitinsä valitsemilla väreillä omat sukkansa. Poikia ei ole seitsemää, mutta kyllä neljässäkin on jo veljessarjaa.




Kiljukoon nyt kaikkein kaula,

koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.





Malli: Jo tutuksi tullut Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut
Kulutus: Vihreät 141 g, Mustat 156 g, Vaaleat 129 g ja Siniset 156 g.


Olen neulonut Hearty Man Plaid Socks -mallilla jo aika monet sukat ja edelleen olen sitä mieltä, että sukat on sekä erittäin mukava neuloa ja ovat niin hyvän näköiset. 7 veljestä toimii lankana näissä todella hyvin.

Kampaajani kysyi joulun alla josko voisin auttaa häntä joululahjassa omalle kuntovalmentajalleen. Tuumasta toimeen ja mielestäni aika mukavat sukat syntyi. 




Malli: Oma, perussukka kuvioin
Lanka: Novita, 7 veljestä
Kulutus: 148 g
Puikot; 3,5 mm bambut


Neuloin ensimmäistä kertaa tekstiä suoraan sukkiin. Teksti onnistui aika kivasti mielestäni ja pienet raidoitukset tekivät sukista aika pirtsakat.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, neuloin siskolleni ja hänen tyttärilleen sukat joululahjaksi. Ajatuksen taustalla oli Virosta saamani röyhelövillitys ja halusin pitsiä ja nauhaa sisältyvän sukkiin.





Malli: Novita, Naisten pitsisukat, jota sovellettu tyttöjen sukkiin
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 161 g siskon sukkiin, 64 g isompiin ja 51 g pienempiin lasten sukkiin.
Puikot: 2,5 mm Knits Picksit




Tykästyin tähän pitsisukkamalliin ja haaveena olisi neuloa itsellekin joku päivä samanlaiset. Malli muuntui aika helposti pikkuisiksi sukiksi. Oli ihana antaa kaikille siskon perheen naisväestä samanlaiset sukat.

Siinä oli viime vuoden viimeiset sukat. Vielä on luvassa viimeiset neulomukset, viimeinen kirja ja yhteenveto. Sitten voidaan siirtyä tähän vuoteen.