maanantaina, helmikuuta 16, 2015

Taivasten vanki

Takassa on tuli. Seuraava kirja on köllöttelyä vaille valmis, mutta ensin tahdon päästää tämän kirjan vapauteen.

Ystävänpäiväviikonloppuna sain yllättävän paljon viettää aikaa kirjan kanssa. Joko tästä syystä tai kirjan omasta vetovoimasta johtuen sivut kääntyivät kiihtyvään tahtiin. Viime yönä en voinut enää sulkea silmiäni ennen kuin sain kirjan päätökseen.




Carlos Ruiz Zafón, Taivasten vanki. Lukukokemus, joka nosti täydellisesti pintaan sen tunteen, jonka vuoksi otan huononkin kirjan jälkeen aina uuden kirjan käteeni. Nautinto. Tavoittelemisen arvoinen tunne. 

Tällä hetkellä olen onnellinen, että en ole törmännyt tähän kirjailijaan aikaisemmin. Minulla on vielä sarjan muut kirjat lukematta. Kirjat voi kirjailijan mukaan lukea haluamassaan järjestyksessa. Toki jokainen sitten omaa oman  mielipiteensä mikä lukujärjestyksen olisi täytynyt olla. Minusta ajatus on kuitenkin mukava. Tapahtumissa on aina monta näkökantaa, tapahtumaa ja tarinaakin. Taivasten vangista mikäli haluat tietää enemmän mm. Kirjakolo-blogissa on avattu teosta hyvin.

Viikonloppuna ehdittiin nautiskella lukemisen lomassa myös hyvistä eväistä, lauantai taisi mennä lähes Kinuskikissa-teemalla. 




Hyydytetty Katkarapukakku oli mielestäni todella hyvää ja parani vain yön yli muhittuaan. Ensi kerralla ehkä kokeilen savukalan lisäämistä tuomaan hieman suolaisuutta.




Viime aikoina useassa paikassa vastaan tullut Smoothie-kakku ei puolestaan saanut minun makunystyröitä heräämään. Makumieltymykseni makean suhteen tosin onkin astetta haasteellisempi. Perhe kyllä kakusta tykkäsi. Tein kakun lähes ohjeen mukaisesti, mansikoiden määrä jäi hivenen alle ohjeen suosituksen ja siitä syystä väri jäi myös hailakaksi. Mutta aina on hyvä kokeilla uusia ohjeita.

Nyt kuitenkin kirja kutsuu. Katkarapukakkuakin olisi vielä pala maisteltavaksi.


maanantaina, helmikuuta 09, 2015

Puun vuosi

Jo viime vuonna haaveilin oikean islantilaisneuleen toteuttamisesta. Tämä mahdollistui viime vuoden lopulla, kun sain melkoisen kasan oikeita islantilaisia lankoja. Joululomalla loin puikoille oikean määrän silmukoita ja aloin hiljakselleen tikutella.




Tikutellen silloin tällöin vartalo-osa valmistui kohtuullisen vauhdilla. Siitä innostuinkin oikein lisäämään vauhtia. Hihat tein yhtä aikaa pitkällä pyöröpuikolla. Etenkin kirjoneuleen kohdalla koin tämän hyväksi valinnaksi, yhdellä kaavion seuraamisella sain molemmat hihat aikaiseksi. Lisäksi hihan levennykset sattuivat samaan kohtaan ilman suurempia laskelmia.




Malli: Ár trésins, Puun vuosi, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Álafosslopi
Kulutus: 652 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Pro 80 cm kaapelilla


Olen aikaisemminkin neulonut paksusta langasta, mutta ensimmäistä kertaa neuloin aitoa islantilaista lankaa. Álafosslopi on paksua, kohtuullisen kierteistä lankaa. Neulepinta on kivan pehmoinen ja tasainenkin. Neulepinta tasoittui entisestään kastelun jälkeen, mutta kuivua paita sai pari päivää. Langasta ainakin näin uutuuden karheana irtoaa kovasti pikkuisia säikeitä. 




Neuletyö edistyi langan paksuuden ansiosta melkoisen nopeasti. Muutoksia malliin tein ainoastaan vartalo-osan pituudessa neuloen useamman lisäsentin riittävän pituuden saavuttamiseksi. Mutta vaikka kyseessä oli kirjoneulontaa, mikään ei voita saumatonta toteutusta. Viimeistelyt sai tehtyä ihan yhdellä istumalla.

Neule valmistui juuri sopivasti ensimmäisille kevätauringon päiville.

maanantaina, helmikuuta 02, 2015

Se oli sunnuntai

Menneenä viikonloppuna touhusimme perheen voimin kaikenlaista pientä, mikä mukavalta tuntui. Nämä kotiviikonloput alkavat keittiöstä ja päättyvätkin sinne. Siinä välissä tehdään sitten mielen mukaan muita juttuja.

Keittiössä puuhailujen keskellä päätin kokeilla pitkään suunnitelmissa ollutta mustikkapiirakkaa Kinuskikissan mukaan. Yleensä pidän ihan perinteisestä mustikkapiirakasta, mutta eihän sitä tiedä senkään paremmuutta ellei kokeile jotakin muuta.





Toteutin piirakan muuten ihan Kinuskikissan kirjan ohjeen mukaisesti (pohja hivenen suurempi kuin tässä ohjeessa), mutta vaihdoin vehnäjauhot tattari- ja kaurajauhoihin. Laitoin myös kirjan ohjeen mukaisesti valkosuklaakoristelun piirakan päälle.

Piirakka oli herkullinen. Itse olen vain niin surkea makeiden syöjä, että tätä kykenin syömään vain pienen palaisen. Omaan makuuni perinteinen mustikkapiirakka vie voiton, perhe piti tästä todella paljon. Parasta piirakassa oli pohja. Sitä kokeilen uudelleen.

Sunnuntaiaamuna lukaisin loppuun jo viime vuonna lukulistalla olleen Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Olen tyytyväinen, että sain kirjan luettua loppuun ja pääsen seuraavan opuksen kimppuun. Koin tämän kauhean raskaaksi teokseksi. Toki on hyvä käsitellä elämää raadollisemmastakin näkökulmasta, mutta oman elämän hektisyyden keskellä haen lukemiselta irtiottoa arjesta. Tämän teoksen myötä jollakin tasolla painauduin vain pahemmin arjen syövereihin. Toisaalta ajatus omassa elämässä hyvin olevista asioista nosti myös päätään.




Kirjasta oli jonkinlaisia ennakkokäsityksiä, koska onhan se saanut paljon julkisuutta ja kirjan lukeneilla on ollut hyvin paljon toisistaan eriäviä mielipiteitä. Siinä mielessä kirja on erittäin onnistunut, se on herättänyt kovasti mielipiteitä. Kirja kertoo nuoresta parista, heidän sitoutumisestaan toisiinsa ja siihen mihin uskoo. Se on tarina rakkaudesta, välittämisestä, yhteen hiileen puhaltamisesta, väsymisestä ja ehkä oikein elämisestä. Mielestäni se oli myös tarina hirvittävästä kapeakatseisuudesta, niin uskoon liittyvästä kuin siitä riippumattomastakin näkökulmasta. 

Kunpa auttavan käden tarjoaminen olisi enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kirjan kansien sulkeuduttua kädet siirtyivät neulepuikoille. Yksi projekti valmistui. Ihan itsenikin yllätin ja päättelin langanpätkätkin ihan viimeistä myöten. Kastelin ja levitin. Nyt odotellaan vain, että neulos kuivuu ja pääsee näytille. Eilen illalla aloitin uuden projektin. Odotan ihan innolla, että ennätän taas tähän tarttua.




Katsotaanpas mitä alkanut viikko tuo tullessaan. Ainakin ensimmäinen vuoden kahdestatoista matkasta on suunnitteilla.

torstaina, tammikuuta 29, 2015

Hymyssä on voimaa

Tähän on uskottava päivänä, joka alkoi mahdollisimman huonosti ja päättyy käsittämättömän hyvin. Aamulla en ollut varma, riittääkö edes viikonloppu palauttamaan kadoksissa olevia voimiani. Ja kuin salaman iskusta, muutaman hyvän hetken ja hymyn saattelemana olen jälleen elämäni voimissa. Jopa kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen.

Näinpä päätin istahtaa sohvalle ja aloittaa tämän vuoden päivitykset tv:n katselun ja neulomisen sijaan. Osaksi säästelen varmaan viimeisiä jaksoja huippuhauskaksi arjen vastapainoksi havaitsemasta sarjasta tai saatan vältellä viittä vaille valmiin paidan viimeisiä kierroksia päättelysyistä. Mutta aloitettava se on tämä päivittelykin tänä vuonna.

Tämän vuoden suunnittelin toteuttavani viime vuoden malliin neuloen, virkaten, lukien ja urheillen. Pian edellisen postauksen jälkeen keksin kuin keksinkin jotakin uutta tälle vuodelle (ideaan törmäsin jossakin netin syövereissä, että en ihan täyttä kunniaa itselleni voi ottaa) ja tavoitteena on tehdä kaksitoista matkaa kuluvan vuoden aikana. Matka voi olla lähelle tai kauas. Paikka voi olla vaikka vanha tuttu. Pääasia on, että siihen sisältyy jotakin uutta. Esimerkiksi uusi vierailukohde, vaikka lankakauppa (piilottelen virnistystäni tässä kohtaa). Ja tästä innostuneena kalenterissa on monenlaisia merkintöjä jo ylhäällä. Toisaalta tämän innoittamana saatan saada matkapäivityksiäkin tehtyä, ne kun ovat jääneet kaiken muun jalkoihin viime vuodet suurista suunnitelmista huolimatta.

Mutta tämän vuoden aikaansaannoksiin...

Joulukääreistä sain jälleen hyvän kirjan: Jojo Moyes, Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Tämä sai kunnian aloittaa vuoden kirjojen osalta. Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus ja kun huomasin hänellä olevan muitakin kirjoja, joudun kyllä niihin tarttumaan pikimmiten. Pidin paljon hänen kirjoitustyylistään ja kerrontataidostaan. Yleensä en pidä monitasoisesta kerronnasta, mutta ehkä se onkin vain ollut kirjailijasta kiinni. Tässä kirjassa ei joutunut vaihdoskohdissa tavaamaan tarinaa taaksepäin saadakseen kiinni aikaisemmasta vaan henkilöt ja kerronta soljui painollaan. Kirjaa oli vain luettava eteenpäin ja viimeisillä sivuilla harmitti hirveästi, että se oli lähestymässä loppuaan. Tarina oli tavallaan rakkaustarina, mutta siihen sisältyi paljon muutakin. Mari A on blogissaan kuvannut kirjan mielestäni hyvin. Olen hänen kanssaan samaa mieltä kirjan nimestä, käännös ei ehkä ole täysin onnistunut. Mutta nimi ei kyennyt heikentämään lukukokemusta.




Ei täällä ole kuitenkaan pelkästään luettu. Tyttärelleni neuloin jo monta vuotta sitten alla  olevan kypärämyssyn. Hän edelleen pitää siitä ja venyttää  myssyn päähänsä harva se aamu (meidän koululainen, aika kuluu niin äkkiä). Olen luvannut neuloa uuden, mutta tämä on kuulemma vielä hyvä.




Myssyn nähtyään siskoni  pyysi lapsilleen samanlaisia myssyjä. Toisella tytöistä, kummitytöllämme, on pian syntymäpäivät ja hän sai paketissaan oman myssynsä.





Malli: Kypärämyssy, kirjasta Myssystä sukkiin.
Lanka: Novita Nalle, kahdessa värissä
Kulutus: 82 g
Puikot: Vihon viimeiset 3,5 mm puikot, jotka sattui löytymään kovan penkomisen jäljiltä. Seuraavan kerran  sopivan kaupan osuessa kohdalle ostan monta lisäkaapelia ja -kärkiä.



Kypärämyssy on aika kiva neuloa. Mallissa tapahtuu vähän väliä muutoksia ja tuntuu näin edistyvän vauhdilla. Tupsut eivät vain ole minun lempipuuhaani. Tein tämän tupsun ystävän luona hänen neulaansa lainaten ja neulakaan ei kestänyt menossa mukana vaan taipui tässä tahtojen taistelussa. Sievä myssy kuitenkin tupsuineen kaikkineen ja mikä parasta lahjan saaja oli onnellinen.

Ehdottomasti parasta kypärämyssyssä on sen lisäksi, että se suojaa myös kaulan, se että se kasvaa lapsen kasvaessa mukana. Ainaoikea neulepinta yrittää ihan selvästi nostaa kurssiaan puikoillani.

tiistaina, tammikuuta 06, 2015

Edestakaisin

Neulevuoden 2014 tulee huipentamaan Veera Välimäen Edestakaisin-takki. Takki on ollut valmiina viimeistelyjä vaille jo hyvän aikaa, mutta sain vuoden vaihtumisen innoittamana vietyä tämänkin projektin vihdoin loppuun.




Tässä takissa kaikki on kohdallaan. Langan ostoreissu Jyväskylässä Titityyssä oli lähes terapeuttinen. Mikä voittaisikaan ostosretkeä lankakaupassa hyvän ystävän kanssa? Langan väri on silmiä hivelevä. Lanka tuntuu käteen niin pehmeältä ja neuloutui niin helposti. Ohjeet olivat helpot ja lopulta itse takki on mukava vetaista päälle. Toivottavasti vuosi 2015 on tämmöisiä elämyksiä pullollaan.




Malli: Edestakaisin, Veera Välimäki kirjasta Lankaleikki
Lanka: Vivacious DK, 100 % Superwash Merino Wool, Blue lagoon
Kulutus: 346 g
Puikot: 5 mm Knit Picksit, 80 mm kaapelilla




Tämä lanka oli puikoillani ensimmäistä kertaa, samoin Veera Välimäen neulemalli. Kumpikaan ei tule jäämään viimeiseksi. Voin lämpimästi suositella tutustumaan tähän Lankaleikki-kirjaan, kirjassa on mielestäni paljon toteuttamista odottavia malleja.

Näin loppiaisena on hyvä vielä hieman vetää kasaan edellistä vuotta. Tavoitteenanihan oli vuonna 2014 neuloa, virkata ja mahdollisesti ommellakin työ per kuukausi. Samoin ajattelin lukevani enemmän ja selviytyväni kirjasta kuukaudessa. Kuinkas tässä kävikään?

Neuloin ja viimeistelin 10 työtä ja virkkasin kolme kirjanmerkkiä valmiiksi saakka. Lukumääräisesti jäin siis tavoitteestani, mutta lankaa näihin kului yhteensä 1899 g. Ja tiedättekö, se on suurinpiirtein yhtä paljon kuin parina viime vuonna yhteensä. Olen tähän varsin tyytyväinen. Ompeluintoa kasvattelin myös vuoden aikana ja sain aikaiseksi viisi vaatekappaletta lapsille. 

Ja mitä kirjoihin tulee, nautin lukemisesta. Luin erilaisia kirjoja vuoden aikana 13 kappaletta. Yhden yli tavoitteiden. Tätä aion ehdottomasti jatkaa. Uutta lukulistaa ei sinänsä tarvitse kehitellä. Viime vuodelle laatimallani listalla on vielä muutamia lukemattomia teoksia ja kirjastosta on tarttunut mukaan jo useita opuksia, jotka odottelevat sivujensa kääntyvän.

Lopuksi vielä tavoitteena vuodelle 2014 oli juosta puolimaratoni sekä muutoinkin kuntoilla enemmän. Elää paremmin. Juoksin kaksi puolikasta, toisen keväällä ja toisen syksyllä. Jumppasin paljon. Haastoin itseäni ja nautin uusista lajeista. Pian jatkuvat jälleen aikuisbaletti ja uimakoulu, joista olin haaveillut jo vuosikaudet.

Mitä sitten olen suunnitellut vuodelle 2015? Olen ajatellut jatkaa samalla linjalla, touhuta nautiskellen. Hyvänä tavoitteena on edelleen tehdä kutakin lajia työ kuukaudessa samoin kuin lukea kirjoja edellisvuoden tahtiin. Urheilusta toivon nauttivani yhtä paljon. Ensimmäinen puolimaratoniosallistuminen on jo maksettu. 

Näissä maisemissa oli hyvä vaihtaa vuosi. Meille suotiin käsittämättömän kauniit säät pohjoisen lomallemme.






Hyvää vuotta 2015!