torstaina, elokuuta 06, 2015

Pohjoisen perhosia

Tämän äidin suunnitelmissa on ollut neuloa tyttärelle uusi hihatin vanhan käytyä pieneksi jo ajat sitten. Olemme tainneet ostaa parit langatkin tätä varten, mutta niin työ vain on odottanut tekemistään.

Jos nyt hihattimen suunnitelmatkin niin tämän kesän suunnitelmat nyt ovat menneet hivenen mönkään muutenkin. Säät nyt ovat olleet mitä ovat ja jopa minä, en niin kesäihmisenä, olen jo kaivannut hivenen lämpimämpää säätä. Ja toisekseen tänä vuonna vaivanneet sairastelut eivät ole jättäneet minua rauhaan kesälläkään. Sen mitä olen pystynyt viime viikkojen aikana touhuamaan, olen tehnyt ainoastaan istualtaan tai maaten. Mutta jos jotain huonoa, niin aina on jotakin hyvääkin. Olen istuultaan neulonut ja järjestellyt erinäisiä kasoja. Luonnollisesti sisätiloissa. Ja yhdenkään kesän jäljiltä ei ole ollut kotona näin järjestelmällistä. Neuleita syksyn varallekin on suunniteltu pitkä liuta, osa aloitettukin. Ja sen mitä en ole jaksanut olla istuultaan, olen lukenut pötkötellen. Juoksuhommat ovat olleet jäissä ja se hivenen harmittaa. Nyt olen jo käynyt pienellä kävelyllä ja toiveikkaana katselen juoksutossuja. Pääsisinpä edes käyttämään näitä.


Uudet kumpparit on kuin karamellit.

Meillä oli juhlat pohjoisessa. Juhlavaatteet toki olivat matkassa, mutta tyttärelle löytyi kiva mekko ruokaostosten yhteydessä. Mekko tarvitsi jotain kaveriksi harteille ja niinpä ostimme lankaa ja tämä äitee tikutteli vihdoin toiveissa olleen hihattimen. Tyttö valitsi väriksi mitäs muuta kuin pinkkiä ja toiveena oli, että hihattimessa oli perhonen. Niin kaivoin kassista mittanauhan ja puikot, mietin hetken ja annoin mennä.




Malli: Perhoshihatin, oma
Lanka: Sun, Red Heart
Kulutus: 142 g
Puikot: 4,5 mm Knit Picksit 80 cm kaapelilla


Red Heartin langat ovat olleet puikoillani todella harvoin. Sun sisältää 50 % puuvillaa ja 50 % akryyliä. Aika kivan tuntuinen pinta tästä syntyi ja vaate on helppokäyttöinen kesällä paljaalla iholla. Lanka on paksua, mutta silti neulos ei tunnu niin paksulta kuin lanka antaisi ymmärtää.




Niin saimme juhlat juhlittua. Ja on muuten paljon asioita, joita voi tehdä istuultaan itseä rasittamatta.


Ilta-aurinko

Juhlamalja ilta-auringon loisteessa.

Elämäni valot. Eivät hellittäneet kyselyä ennen kuin pääsivät veneeseen.


Vilautan vielä mitä nyt teemme iltojemme iloksi. Puikoille siirtyy syksyn värit. Lapsille aloitin ensimmäisen pidemmän kirjan, jonka aiomme lukea loppuun. Nostalgista. Muistan hyvin kun luin tämän kirjan itse ehkä neljännen luokan kesällä ensimmäiseltä luokalta saakka säilyneen ystäväni pihalla hänen vieressään makoillen. Enään me ei olla lueskeltu vierekkäin varpaita heilutellen, nykyään juostaan sen edestä.

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2015

12 matkaa vuodessa, Islanti ja vuorenhuippu

Haaveeni tälle vuodelle on tehdä 12 matkaa, uusiin tai vanhoihin paikkoihin, kunhan koen jotakin uutta. Huhtikuussa matkustimme miehen kanssa Islantiin ja uutta ei tarvinnut etsiä, sydämeni jäi sille tielle.

Eräänä pimeänä alkuvuoden iltana tämä Islannin matka alkoi toteutumaan, matkat varattiin ja pian jo suunniteltiin kohteita missä haluamme käydä. Nähtävää ja koettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta matkan tarkoituksena oli myös levätä. Merkkailimme karttaan paikkoja, joita haluaisimme nähdä, ja päätimme reissussa sitten lähteä aina kulkemaan silloin milloin huvitti sopivaan kohteeseen kelin ja mielen mukaan. Tämä todettiin erittäin toimivaksi ja rentouttavaksi tavaksi ainakin Islannissa, siellä kun sää saattaa muuttua nopeastikin. Yksi tämän vuoden kirjoista oli Mondo, Islanti. Aika kiva opus luettavaksi ja taustojen selvittelyksi.




Matkaanhan täytyy varautua oikein varustein. Itselleni neuloin aikaisemmin keväällä islantilaisneuleen ja miehelle halusin tehdä myös oman. Sairastuin pahimmoilleen ennen matkaa ja lääkkeiden vaikutuksen vahvistuessa minun neuletahti kiihtyi ja sain kuin sainkin paidan valmiiksi, paita ehti muutaman tunnin jopa levätä kostutettuna ennen matkalle lähtöä. Loput kuivateltiin rauhassa Islannissa.




Malli: Strýta, Vuorenhuippu kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Álofosslopi
Kulutus: 818 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Picksit


Paita on neulottu aidoista islantilaisista langoista. Minä pidän lankojen rouheasta olemuksesta sekä neulottavuudesta. Todistettavasti muutama kerä kotiutui tältäkin matkalta. (Mies ihmetteli lähtiessä miksi olemme menossa kahdella matkalaukulla. Eihän hän voinut tietää, että hänen laukkunsa oli tulossa takaisin lähes täynnä lankoja.)




Islannissa suosittelen ehdottomasti vuokraamaan auton mikäli mielii enemmän liikkua. Me vuokrasimme omamme suoraan kentältä ja huruuttelimme hotellille. Majoituimme hotelli Odinsvessa Reykjavikin keskustassa, johon oli helppo kulkea autolla ja josta oli lyhyt etäisyys keskustaan. Saimme aluksi huoneen ravintolan yläkerrasta toisesta kerroksesta, mutta yläkerran huone oli vapaana ja saimme vaihdettua sinne. Maisema oli täydellinen ja huone viihtyisä. 


Näkymät hotellihuoneen ikkunoista.



Itse Reykjavik oli kodikas ja keskusta-alue tuli tutuksi helposti kävellen. Koko kaupunki oli täynnä mahtavia pieniä yksityiskohtia. Ja ihmiset olivat kaikkialla niin hyväntuulisia. Olisin voinut seisoa jossakin risteyksessä vaikka kuinka kauan tuulen tuiverrettavana ja nauttia vain tunnelmasta.


Jotain neulottua

Monet patsaat oli viimeistelty kaulaliinoilla.

Idyllinen järvi Reykjavikin keskustassa.

Viikinkimuistomerkki Reykjavikissa.


Näkymä Hallgrímskirkjan tornista keskustaan.

Yksi monista patsaista Reykjavikissa.


Ihmeellisintä matkan päällä autolla ajeleskellessa oli se, että maisema saattoi vaihtua kuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. Tätä on hankala kuvailla ja kuvat eivät kerro kuin puoli totuutta. Kaunista kaikkinensa.

Kiersimme tietenkin yhden kuuluisimmista nähtävyyksistä, kultaisen kierroksen. Kierros on kohtuullisen lyhyt noin 300 km ja siellä jo pääsee näkemään Islannin luonnon ihmeellisyyksiä. Þingvellir on historiallisesti kuuluisa Islannin parlamentin kokoontumispaikka. Lisäksi paikka sijaitsee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen erkaantumiskohdassa.




Haukadalurissa näkee kuuman lähteen, jonka mukaan kaikki kuumat lähteet ovat saaneet nimensä, Geysirin. Se ei ole kovin aktiivinen, mutta Strokkur pitää turistit tyytyväisenä. Kyllä luonto on ihmeellinen.




Strokkur purkautumassa.


Kauniita kuumia lähteitä.


Gullfoss oli todella vaikuttava kahdesta putouksesta muodostuva vesiputous.






Yhtenä päivänä kiersimme saaren eteläreunan. Matkaa päivälle kertyi 800 km, mikä otti koko päivän, mutta oli sen arvoinenkin. Matkan varrella oli useampia paikkoja joita olisimme halunneet käydä, mutta halusimme myös pysähtyä rauhassa niissä paikoissa, joihin pysähdyimme. Jätimme jotakin siis myös ensi kertaan.

Matkalla oli vesiputouksia.

Seljalandsfoss. Putouksen taakse pääsisi kiertämään. Tällä kertaa kaikki oli jääriitteessä. Kuin satumaa.

Skógafoss
Mondossa mainittiin, että tämä paikka pysäyttää.
Se on totta.



Todistettavasti olin siellä.
Mitähän on sateenkaaren päässä?


Portti Islantiin.




Jäälaguuni.




Meren puolelle paenneet jääkokkareet mustalla hiekalla.

Ja maisemia matkan varrelta.




Ajoimme melkoisen myräkän edellä auringonpaisteessa. 


Meidän maantiekiitäjähän se sieltä kurkkaa. Pääteillä pääsee hyvin kulkemaan perusautolla ja kaupungin kapeilla kujilla pieni auto on plussaa. Sisämaahan tarvittaisiin järeämpi menopeli.




Tämä matka oli mahtava. Mihinkään muualle ei ole jäänyt niin suurta kaipuuta kuin Islantiin.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2015

Kahlittu

Kevät on edennyt kauheaa vauhtia. Se suorastaan yllätti tänäkin vuonna omakotitaloasujan. Ruoho vihertää ja pihahommat ovat levällään. Mutta olen yrittänyt olla liikoja stressaamatta, tekee sen minkä ehtii naatiskellen. Positiivista on, että kaiken touhun lomassa olen ehtinyt lukemaan ja neuleitakin on valmistunut useampia. 




Jo hyvän aikaa sitten eräällä työreissullani sain yhden kirjan luettua loppuun. Vuorossa oli Carlos Ruiz Zafónin Enkelipeli. Kirja oli toinen kirjasarjan teos jonka luin, Taivasten vanki oli ensimmäinen. Enkelipeli oli Taivasten vankia synkempisävyisempi kirja ja keskittyi pääasiassa David Martinin hahmon ympärille. Ajoittain pidin kirjasta kovasti. Kirjaneidon tarinahuoneessa kirjaa on kuvattu hyvin. Ajoittain itselleni jäi kirjasta kuitenkin hiukan valjakka olo. Kirja haki välillä kulkuaan ja paikoitellen olen samaa mieltä Jokken kirjanurkan kommenteista. Kirjasta puuttui ehkä jonkinlainen viimeistely. Silti en jättäisi kirjaa lukematta.

Ensimmäinen tämän vuoden kahdestatoista matkasta suuntautui Jyväskylään, jonne menimme tyttäreni kanssa viettämään teatteriviikonloppua. Muutamia vuosia takaperin, hänen ollessaan hieman pienempi, lupasin viedä hänet viettämään tyttöjen viikonloppua sitten kun hän on vähän isompi. Nyt hän ilmoitti minulle joululomalla, että on aika lähteä viettämään tätä tyttöjen viikonloppua. Onhan hän jo seitsemän. No, ei siinä äidin auttanut kuin ottaa tietokone eteen ja alkaa etsimään vaihtoehtoja viikonlopun kohteeksi. Annoin tyttärelle erilaisia teatterivaihtoehtoja, joista hän sai valita mieleisensä. Vaihtoehdoista ylitse muiden ylsi Jyväskylän kaupunginteatterissa esitetty Viiru ja Pesonen - Kun Viiru oli pieni ja katosi. Tämä esitys hurmasi niin tyttären kuin äidinkin. Lavastus oli kekseliäs, hahmot hupaisia ja juoni viihdyttävä. Viikonlopun aikana ulkoilimme, kiertelimme kaupungilla ja söimme hyvin ulkona. Tyttären mentyä nukkumaan aloittelin uudet sukat, jotka valmistuivat hetki sitten.




Malli: Kahlittu, Tiina Kuu
Lanka: Drops Fabel, harmaa ja Novita Nalle, valkoinen
Puikot: 2,5 ja 3,0 mm Knit Picksit sekä 80 cm kaapeli
Kulutus: 58 g


Kahlittu -sukat ovat mielestäni kauniit. Niissä yhdistyy sievästi kohoneulonta ja kirjoneule. Neuloin nämä sukat pitkillä sukkapuikoilla ja ensimmäistä kertaa eläissäni tein kaksi sukkaa yhtä aikaa. Parasta tässä oli se, että ei tarvinnut laskeskella toisen sukan kohdalla kierroksia kavennuksille sun muille. Sukat tulivat automaattisesti samanlaisiksi. Tämä kokeilu ei varmasti jäänyt tähän. Nämä sukat pääsivät omiksi yösukikseni, nukunhan villasukilla kesät talvet.



maanantaina, maaliskuuta 23, 2015

Satoi tai paistoi

Juuri räntäsateesta tulleena. Sairastupaa päivän pitäneenä. 

Tuntuu niin hyvältä.

Niin paisteessa, kuten viime viikolla.




Tai sateessa, kuten juuri äsken. (Tosi hyvä erilainen treeni, joutui nostelemaan huomattavasti normaalia enemmän jalkoja.)




Musat korvilla.




Kevään koitokset, täältä tullaan.

maanantaina, helmikuuta 16, 2015

Taivasten vanki

Takassa on tuli. Seuraava kirja on köllöttelyä vaille valmis, mutta ensin tahdon päästää tämän kirjan vapauteen.

Ystävänpäiväviikonloppuna sain yllättävän paljon viettää aikaa kirjan kanssa. Joko tästä syystä tai kirjan omasta vetovoimasta johtuen sivut kääntyivät kiihtyvään tahtiin. Viime yönä en voinut enää sulkea silmiäni ennen kuin sain kirjan päätökseen.




Carlos Ruiz Zafón, Taivasten vanki. Lukukokemus, joka nosti täydellisesti pintaan sen tunteen, jonka vuoksi otan huononkin kirjan jälkeen aina uuden kirjan käteeni. Nautinto. Tavoittelemisen arvoinen tunne. 

Tällä hetkellä olen onnellinen, että en ole törmännyt tähän kirjailijaan aikaisemmin. Minulla on vielä sarjan muut kirjat lukematta. Kirjat voi kirjailijan mukaan lukea haluamassaan järjestyksessa. Toki jokainen sitten omaa oman  mielipiteensä mikä lukujärjestyksen olisi täytynyt olla. Minusta ajatus on kuitenkin mukava. Tapahtumissa on aina monta näkökantaa, tapahtumaa ja tarinaakin. Taivasten vangista mikäli haluat tietää enemmän mm. Kirjakolo-blogissa on avattu teosta hyvin.

Viikonloppuna ehdittiin nautiskella lukemisen lomassa myös hyvistä eväistä, lauantai taisi mennä lähes Kinuskikissa-teemalla. 




Hyydytetty Katkarapukakku oli mielestäni todella hyvää ja parani vain yön yli muhittuaan. Ensi kerralla ehkä kokeilen savukalan lisäämistä tuomaan hieman suolaisuutta.




Viime aikoina useassa paikassa vastaan tullut Smoothie-kakku ei puolestaan saanut minun makunystyröitä heräämään. Makumieltymykseni makean suhteen tosin onkin astetta haasteellisempi. Perhe kyllä kakusta tykkäsi. Tein kakun lähes ohjeen mukaisesti, mansikoiden määrä jäi hivenen alle ohjeen suosituksen ja siitä syystä väri jäi myös hailakaksi. Mutta aina on hyvä kokeilla uusia ohjeita.

Nyt kuitenkin kirja kutsuu. Katkarapukakkuakin olisi vielä pala maisteltavaksi.