maanantaina, syyskuuta 22, 2014

Ashburn

Pidän itseäni tiukassa niskaotteessa tämän harvinaisen vapaapäiväni. Kuten niin monta kertaa aikaisemmin olen jo todennut, valmiiden töiden päättely on minun kompastuskiveni. En viitsinyt edes ottaa kuvaa kasasta, joka odottaa päättelyä ja käyttöön pääsyä. Päätin sen sijaan pitää huolen, että edes yksi työ tulee valmiiksi asti, kuvatuksi (vaikka ihan itse ja suoraan aamulenkin jäljiltä), punnituksi ja blogatuksi.

Tässä siis Ashburn.





Malli: Ashburn by Melanie Berg
Lanka: Ei tarkempaa tietoa.
Kulutus: 283 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla
Ravelryssa: Ruska


Alkuinnostukseni huiviin sain Neulovalta Nartulta. Muistin vaatehuoneessa jouten lojuvat langat, ostin ohjeen ja aloin neuloa. Malli on ollut kiva. Tämä on tämmöistä siedätyshoitoa suhtautumisongelmassani ainaoikeaan neulepintaan. Pienet yksityiskohdat neulepinnan muutoksessa tekevät huivista kuitenkin mielestäni todella kauniin. Eri väriyhdistelmillä saisi mielenkiintoisia huiveja aikaiseksi. Tosin hassua on myös se, että en oikeastaan ole koskaan erityisesti pitänyt monivärijutuista. No, tämä malli puhutteli joka tapauksessa.




Lankana käytin huivissa vuosia takaperin sukkalangaksi Käsityökauppa Ilosta ostamaani lankaa. Lanka ei soveltunutkaan sukkiin ja on odottanut toista käyttökohdetta jo pidemmän aikaa. Lankaa taisi jäädä vielä kolme vyyhtiä, tiedä vaikka syntyisi vielä toinenkin huivi.

Neulomisen lomassa olen tehnyt muutakin, vaikka päättelytöitä olen vältellytkin. Eilen sain päätökseen myös toisen ikuisuusprojektilta tuntuneen homman. Anna Gavalda, yksi lempikirjailijoistani, ei vakuuttanut minua tällä kertaa. En varmasti kuulunut kohderyhmään, mutta teksti oli myös töksähtelevää ja pohmahteli alati aiheesta toiseen. Tai sitten en vain ollut sopivalla tuulella tämän kirjan lukemiseksi. Kahlasin kirjan kuitenkin läpi.




Ja näiden myötä jatkan neulomista. Haluan saada uuden projektini pian valmiiksi, jotta seuraavalla kerralla Jyväskylässä käydessäni voin hyvällä omalla tunnolla ostaa uusia ihania lankoja TitiTyystä. Se on ihastuttava paikka.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2014

Kesän parhaita päiviä

Kesä oli mahdottoman kuuma ja vaikka näin jälkikäteen tuntuu, että suurin osa ajasta vietettiin pihan ainoan varjon alla maaten. Teimme hieman muutakin. (Varoituksen sana, teksti pitää sisällään kaikki mahdolliset aiheet.)

Viimeiset työpäivät ennen loman alkua sattuivat jälleen kutakuinkin vuoden mukavimpaan työtapahtumaan. Olemme vuosittain esittelemässä toimintaamme milloin missäkin, myös toritapahtumassa. Torilla saa työpäivän lomassa laulaa karaokea, syödä lättyjä ja myös neuloa. Muutamana vuonna torilla on järjestetty myös sukanneulonnan kilpailu Marttojen toimesta ja kaikki palkittiin. Mitä mahtavin kesäloman aloitus.




Muutoin lämpimiä muistoja ovat jättäneet jälkeensä pienet hetket niin kotona kuin reissussakin.





















Kuumassa kesässä ehti lukea myös kirjan jos toisenkin. Kovin raskaita teoksia en helteessä jaksanut alkaa selaamaan ja Lisa R. Jonesin kirjat tarjosivat varsin hyvää viihdykettä kesäpäivään. Kirjoitustyyli oli paikka paikoin makuuni jo liiankin kepeää ja yksitoikkoista, mutta silti kirja vaihtui seuraavaan aika vauhdilla.





Ilmojen hivenen viilentyessä alkoi jo asiapitoisempikin teksti kiinnostaa ja nappasin kirjastosta luettavakseni Habaa-kirjan. Kirjassa ei nyt varsinaisesti mitään uutta tullut ilmi, mutta oli mukava lueskella Baba Lybeckin tuntumia harjoittelusta, omasta kehityksestä ja elämästä.





Syksyyn päin ajan kallistuttua on urheilutkin alkaneet jälleen maistua ja kutimet kalista. Todistusaineistona itselle, järvimaisemissa on helteessä taaperettu. Kohdallani tämä oli toinen pitkä juoksu. Tämän vuoden tavoitteet on siis juoksun osalta täytetty. Ensi vuodelle asetan todennäköisesti samanlaiset tavoitteet, yksi juoksu keväällä toinen syksyllä. Aikaa voisin hilata vain alaspäin. Vaikka eräs tuttavani sanoi, että sehän kertoo vain hyvästä kunnosta mikäli jaksaa juosta pitkään =)




Nyt istahdan sohvalle ja naatiskelen. Illat pimenevät ja kynttilät on kaivettu esille. Nyt on aika neuloa.





sunnuntaina, heinäkuuta 06, 2014

296 metriä

Olenkohan koskaan muistanut sanoa, että rakastan asua omakotitalossa. Kun on oma tupa voi tehdä mitä huvittaa, sitten kun on kaikki talon hoitoon liittyvät työt tehty. Viime viikkojen askartelut ovat pitäneet minut pihalla. Sade ajoittain on hidastanut projektia, mutta vihdoin oli helteinen viikonloppu ja sain urakan vietyä loppuun.

Tähän taloon muutostamme saakka terassi ja autokatoskaiteet ovat olleet sen näköiset, että niille tulisi tehdä jotain. Muuton yhteydessä ja muuton jälkeisenä kesänäkin askareita oli vain niin paljon, että tämä projekti jäi toteuttamatta. Niinpä keväällä hyvissä ajoin hankin maalit kaiteeseen. Pelkäsin inspiraation iskevän juuri sinä ainoa pyhäpäivänä, kun kaupat eivät ole auki.

Eräänä aurinkoisena päivänä tein pohjatyöt ja aloitin maalauksen. Ajattelin, että minäpäs tuosta sutaisen vaikka puolet sinä aurinkoisena päivänä ja puolet vaikka seuraavana. Sain maalattua yhden pätkän. Seuraavana päivänä onnistuin maalaamaan muutaman tolpan välin. Ja sittenpä niitä päiviä on tullut useampiakin. Eilen ajattelin vieväni työn loppuun, vaan kyllä se vaati vielä tämänkin päivän.

Urakan jälkeen istuin syömään (mies on onneksi huolehtinut eväspuolesta minun sutiessa ja omiessa koko maalaustouhun) ja ihmettelin ääneen urakkaan kulunutta aikaa. Siinä päässä laskeskeltuamme metrimääriä ja neliöitä minun oli pakko kaivaa mitta varastosta ja laskea paljonko tuota maalattavaa kaidetta oikeastaan olikaan.

Kaidetta on kaikenkaikkiaan 296 metriä (tähän ei ole laskettu mukaan maalattuja pystytolppia). Maalasin kaiteet järjestelmällisesti ensin alta (vaati melkoisia joogaliikkeitä välillä alimpien lautojen kohdalla, otin tämän juoksun jälkeisenä venyttelynä vastaan ilomielin), sitten takaa, päältä ja lopulta edestä. Näin ajaleltuna maalattavaa tuli yhteensä 1184 metriä. Ympärysmitta yhdelle puulle on 17 cm. Pääasiassa puita on kymmenen päällekkäin, muutamissa paikoissa enemmän. Kaikki kaiteet maalasin puoleentoista kertaan ja paikoin pahimmin kuluneilta kohdin ympäriinsä. Koko maalattava ala oli siis 50,3 neliömetriä, joka puoleentoista kertaan maalattuna on tietysti 75,45 neliömetriä. 

Onneksi lähdin kauppaan tyypilliseen tapaani enempiä ostoksia suunnittelematta, ostin vain isoimman maalipurkin mikä oli tarjolla. Kuluuhan tuota maalia milloin mihinkin. Nämä laskutoimitukset oli hyvä suorittaa näin jälkikäteen ja nautiskella vain näystä samalla. Kyllä kaiteet ovatkin nyt kauniit.




Loman alkuun on vielä viikko. Nyt voi keskittyä enemmän neuloskeluun terassilla. Terassin valttaus tuntuu ihan pikkuhommalta kesäloman alussa tähän urakkaan verrattuna.

perjantaina, heinäkuuta 04, 2014

Rullailua

Urheilu on mukavaa, mutta siinä on toinenkin puoli. Vastapainoksi tarvittaisiin ravitsevan ruuan lisäksi lepoa ja lihasten huoltoa. Syöminen on helppoa, siitäkin nautin urheilun lomassa. Mutta, hierojalle ei ihan jokaisen kipeän lihaksen kanssa viitsi lähteä. Tässä kohdassa myös myönnän, että venyttelijänä olen luvattoman laiska. Yksi ryhmäliikuntatuntien paras anti onkin mielestäni vaihtelevuuden lisäksi kunnon venytykset. 

Joku totesi jossakin yhteydessä, että mene naimisiin urheiluhierojan kanssa tai hanki rullailulaite. Tässä elämänvaiheessa, kun on mies ja lapset, koin helpommaksi hankkia tuon rullailulaitteen.




Parin päivän kokemuksella tämä rullailu vaikuttaa paljon enemmän minun jutulta kuin pelkkä venyttely. Tuntuman saa jotenkin paljon paremmin eri lihaksiin ja sitten voi vain rullailla.

Erilaisia ohjeistuksia löytyy netistä pilvin pimein (esim. täältä ja täältä). Joskopa ottaisin itselleni tavoitteeksi tällä harjoituskaudella pitää enemmän huolta itsestäni harjoittelun ohella.

Lenkkeilyni on turvattu ainakin kerran viikossa, tytön harjoitusten aikaan. Hän tuntuu olevan innoissaan uudesta harrastuksestaan, jalkapallosta.




Ja ei, hän ei ole heti vaihtopenkillä. Odottaa harjoitusten alkua. 

Aika suloisia ovat nämä tyttöfutaajat. Kaikki on sävysävyyn. Varusteet voi olla kuinka poikamaisia tahansa, mutta yksi rusetti täytyy ilmeisesti aina löytyä (huomaa panta =) ). Äiti pääseekin ompeluhommiin. Kuulemma tulisi saada shortsit.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014

Onnistunut harjoitusviikko

Uusi harjoitusjakso on lyhentynyt viikolla, onnistuneesti. Tavoitteenani on juosta toinen puolimaratoni syksyllä, nyt 11 vkon kuluttua. Harjoittelun onnistumiseksi tarvitaan kuitenkin hyvää evästä ja mikä onkaan parempi aika kokkailulle kuin sateinen sunnuntai.

Päivälliseksi nautiskeltiin kana-pekoni-vuohenjuustopastaa. Lisukkeeksi tekaisin valkosipuli-persiljaleipää ranskanleivästä sekä salaattia. Ruoan kruunasi Milanosta kotiin kannettu punaviini.




Pasta oli todella maukasta. Leipäkään ei pettänyt, tälläkään kertaa.




Iltapalaksi väkersimme kanapiirakkaa. Käytin piirakassa ruisjauhoja, joka sattui olemaan ensimäinen jauhopussi kaapin aukaistuani. Ensimmäinen makupala epäilytti hivenen, mutta sitten rukiinen maku alkoikin miellyttää

Ja päivän kruunasi jälkiruoka, päärynäpehmis. Raikasta ja hyvää (ei erityisen kaunista).




Nyt tuntuukin siltä, että huomenna onkin jo päästävä lenkille. Tänään harrastan vain penkkiurheilua tikutellen.