sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2014

Onnistunut harjoitusviikko

Uusi harjoitusjakso on lyhentynyt viikolla, onnistuneesti. Tavoitteenani on juosta toinen puolimaratoni syksyllä, nyt 11 vkon kuluttua. Harjoittelun onnistumiseksi tarvitaan kuitenkin hyvää evästä ja mikä onkaan parempi aika kokkailulle kuin sateinen sunnuntai.

Päivälliseksi nautiskeltiin kana-pekoni-vuohenjuustopastaa. Lisukkeeksi tekaisin valkosipuli-persiljaleipää ranskanleivästä sekä salaattia. Ruoan kruunasi Milanosta kotiin kannettu punaviini.




Pasta oli todella maukasta. Leipäkään ei pettänyt, tälläkään kertaa.




Iltapalaksi väkersimme kanapiirakkaa. Käytin piirakassa ruisjauhoja, joka sattui olemaan ensimäinen jauhopussi kaapin aukaistuani. Ensimmäinen makupala epäilytti hivenen, mutta sitten rukiinen maku alkoikin miellyttää

Ja päivän kruunasi jälkiruoka, päärynäpehmis. Raikasta ja hyvää (ei erityisen kaunista).




Nyt tuntuukin siltä, että huomenna onkin jo päästävä lenkille. Tänään harrastan vain penkkiurheilua tikutellen.



perjantaina, kesäkuuta 27, 2014

Huppari pienen pojan mieleen

Tytölle kun aloin ompelemaan mekkoa, poika kysyi heti mitä hänelle ompelisin. Ajattelin aloittaa hupparista. Pojan hupparit alkavat laidasta lukien käymään liian pieniksi ja nämä tuntuvat olevan pikku miehen lempivaatteita näin kesällä. Liika lämpö kun ei ole päässyt haittaamaan ja huppari on helppo vain vetaista päälle lämmikkeeksi.

Kaivoin kaapista viime kesänä Ottobresta hamstraamaani ohuehkoa college kangasta. Ostin hieman kangasta sekä resoria toisessa värissä. Pojalle annoin vaihtoehdoksi liskon tai pöllön kuvan aplikointia varten ja lisko miellytti häntä enemmän. Sitten ryhdyin hommiin.




Malli: Dinosaur huppari, Ottobre kesä 3/2014 malli 22 (dinosauruksen kuva vaihdettu liskoon)
Kangas: Ohut college
Koko: 116 cm


Huppari oli helppo ommella. Pidin kaavassa hupun osuudesta, eteen ei tule laisinkaan saumaa. En mittoillut mitään sen enempiä etukäteen ja hupparista tuli sopivan istuva. Voisin ommella toisenkin samalla kaavalla. Edellisestä aplikoinnista on kyllä hurjan pitkä aika, mutta ihan liskoltahan tuo näyttää. Poika on onnellinen ja se on tärkeintä.




Kuvattava pysyy kohtuullisen hyvin paikallaan juuri ennen nukkumaanmenoa. Paita on hivenen reilu, mutta kyllä poika sen pian täyttää kasvaessaan.

Ja en voinut vastustaa laittamasta tätä kuvaa...




Ei haittaa vaikka lunta tulisi tälläkin viikolla. Olen valmis vaikka jo talveen. Eilen illalla kannoimme liiterin täyteen puita. Aivan voin jo melkein haistaa juuri paistetut karjalanpiirakat ja muut herkut nenässäni. 

Odotan tulevaa talvea toisaalta jopa innoissani. Olen päässäni kääntänyt tappion voitokseni. En ole tällä hetkellä töissä täysiaikaisesti ns. taloudellisista syistä. Vielä olen onneksi saanut säilyttää kuitenkin työpaikkani. Nyt minulla on silloin tällöin aikaa pysähtyä, tehdä kotihommat sinä aikana kun muu perhe ei ole paikalla ja yhteinen aika voidaan käyttää sitten yhteisiin asioihin. Lisäksi tyttö lähtee syksyllä kouluun ja voin olla enemmän läsnä hänen uudessa elämänvaiheessaan. Ja hänen koulussaoloajallaan, niinä päivinä kun en ole töissä, voin lämmittää leivinuunin ja leipoa. Muistan edelleen päivät jolloin äiti oli ollut kotona koulupäiväni aikana ja kotiin tullessa ovella jo haistoin tuoreen pullan. 

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2014

Mekkotehtailua

Juhannuksen alla innostuin kaivamaan ompelukoneen esiin todella pitkän tauon jälkeen. Löysin kätköistäni erilaisia kankaita (ja viime muuttoja muistellessani voin kertoa, että niitä on kasapäin vielä löytymättä). Piirsin kaavoja ja aloin surruuttaa. Nyt ihmettelen vain kuinka olen kyennyt pitämään näin pitkän ompelutauon. Lasten vaatikaapit huutavat onneksi täytettä. Tämä on kaikessa hyödyllisyydessään niin mukavaa puuhaa.




Etsiskellessäni sopivia malleja omista kirjoista ja lehdistä muistin myös kirjat, jotka olen vielä jättänyt hankkimatta. Pikainen visiitti kirjaston sivuilla paljasti, että suuri osa etsimistäni kirjoista oli lainattavissa. Niinpä kannoin selkä vääränä kaikenlaisia opuksia juhannuksen ratoksi. 

Yksi näistä kirjoista on Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan Mekkotehdas. (Näyttävät pitävän myös blogia.) Tyttö on valikoinut kirjasta mieleisensä, äiti aloitti työt mieleisestään. Kätköissä on odottanut mielestäni ihastuttava Pöllö-kangas ja valikoin tälle parhaaksi sopivaksi malliksi Orelman. Aika nopea ommeltava ja kankaan kuvioille on riittävästi mekossa tilaa.




Ompelin isoimman koon mukaan mekon tytölleni ja laitoin koristukseksi nappeja ohjeen mukaisesti kaula-aukolle. Eräs pienempi tyttö tulee saamaan toisen mekon lahjaksi myöhemmin kesällä. Siihen ajattelin virkkailla mahdollisesti vielä koristeeksi pieniä kukkia. Taskut jätin mekkoihin vielä tekemättä. Saattavat olla liikaa näin kuviollisessa kankaassa. Pilkkukangas kuitenkin edelleen odottaa ompeluaan mikäli tulen muuttamaan mieleni.





Lasten kuvaaminen on vain hupaisaa hommaa. Mikäli yrittää ottaa kuvaa pelkästä mekosta, pää täytyy saada välttämättä mukaan. Mikäli yrität kuvata mekkoa edestä, pyöritään kuin väkkyrä. Ja koko ajan tyttö on liikkeessä. Niinpä kuvia tuli otettua melkoisen monta, muutama on ehkä vähemmän tärähtänyt.

Ompelemisiin!

lauantaina, kesäkuuta 21, 2014

Keskikesällä

Keskikesän juhlan kunniaksi olen käyttänyt hivenen lankaa. Kasvihuoneessa. Viime päivien suurin huoli kasvien suhteen on ollut, että ne  pysyvät riittävän lämpimänä. Alkuviikosta kun maa oli valkoinen ja tuuli vihmoi ytimiä myöten. Mutta kasvit voivat hyvin. Ovat paistatelleen kynttilänvalossa ja kurkkujen lehdet kasvavat melkoista vauhtia ja kaipaavat jo kiikkumaan. Yritin löytää jotakin lankaa kurkkujen tueksi, mutta ainoa mitä löysin oli 7-veljestä sukkalanka. Mutta kurkut tuskin valittavat.




Muiden kesäaskareiden lomassa olen lukenut. Tämän kertainen kirja, Nina Banerjee-Louhijan Värikierre, tarttui käteeni kirjaston uutuuksien hyllystä aikaisempia lainoja palautellessani. Kirja vaikutti lupaavalta, mutta osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Kirjan sivut tuntuivat junnaavan paikallaan, vaikka kirjassa ei ollut edes kovin paljoa sivuja kaikenkaikkiaan. Itse tarinan idea oli sinänsä hyvä, mutta tarina ei vain ottanut tuulta purjeisiin. Pidän ehkä suorempiviivaisesta kirjoitustyylistä mikä osaltaan saattoi latistaa lukukokemusta. Mutta paljon kun lukee, kohdalle ei voi sattua ainoastaan täydellisiä lukukokemuksia.




Juhannuksen tiimellyksessä olen istunut ompelukoneen äärellä useita tunteja. Tämä taitaa olla ensimmäinen juhannus ihan perheen kesken kotona ja toisaalta onkin ollut mukava vain olla ja puuhastella mitä on sattunut huvittamaan. Näinpä nyt on leikattuna liuta hamekankaita. Yksi mekko on jo silittämistä vaille valmiina odottamassa kuvausta. 

Tytär halusi kuitenkin kuvattavan vielä edellisessä postauksessa esitellyn paidan. Paita on ollut kovalla käytöllä. Vielä kun vain ilmat lämpenisivät.


perjantaina, kesäkuuta 13, 2014

Olen ommellut!

Ei uskoisi, että ennen ompelin lähes kaikki vaatteeni. Nykyään kun ompelukoneen äänen kuullessaan lapset ihmettelevät, että mistä tuo ääni tulee.

Epäonni yhdessä asiassa kääntyy onneksi toisessa. Näin olen matkan varrella monta kertaa tullut todenneeksi. Työpäiviä lähikuukausina tulee kertymään totuttua vähemmän. Onnellinen saan kuitenkin olla, että työpaikkani saan ainakin vielä säilyttää työpäivien vähenemisestä huolimatta. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että minulla on enemmän aikaa touhuta kotona. Viime viikolla parin päivän aikana tein melkoisen suursiivon, tällä viikolla alkuviikosta puuhasin pihalla. Tänä päivänä päätin lahjoa itseäni ompelulla. Iltaanhan kaiken aloittaminen vierähti, mutta ennätin onneksi kuitenkin.



Kaava-arkit leviteltyäni poika kysyi, miksi minulla on niin paljon parkkipaikkoja lattialla. Saatuani selvitettyä hänelle, että kyseessä ei ole parkkipaikat vaan kaava-arkki hän kysyi: " No miksi sinulla on niin paljon junaratoja sitten?". Mitähän lie karttoja tai kaavioita hän on salaa tutkinut.


Lasten kaappien siivouksen yhteydessä tajusin, että tyttärellä on vaatekasat käyneet melkoisen mataliksi. Kesävaatteita löytyy vain muutamia ja suurimmassa osassa housuja on polvissa reikiä. Näinpä selasin ompelulehtiä T-paita mielessä. Nyt onkin sitten jo liuta vaatteita jonossa, joita lapset odottavat valmiiksi.

Ensimmäiseksi valmistui tytölle kesäpaita. Minäkin haluaisin samanlaisen, vähän isompana toki. Värikin voisi olla joku muu, mutta malli vaikuttaa todella kivalta.





Malli: Grey Stripes, Ottobre 3/2014
Kangas: Ohutta kuviotrikoota Eurokankaasta ehkä noin vuoden takaa. Huolittelukaitale hivenen paksummasta yksivärisestä kankaasta.


Paita onnistui hyvin. Ensimmäiseksi työksi pitkään aikaan tärkeintä olivat värit, nopeahko valmistuminen ja onnellinen paidan omistaja. Tyttö ennätti nukahtaa helman käännön yhteydessä, joten ihan valmiin paidan hän näkee vasta huomenna. Sovittaessa vaikutti kuitenkin jo varsin tyytyväiseltä. 

Ompelutaito ei taida kadota koskaan. Onneksi.