sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Ranga - Nurja

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olen tummien sävyjen ystävä, mutta sopivilla yksityiskohdilla muut värit käyvät mainiosti.





Aloitin paidan joululomalla ja neuloskelin aina kun sattui olemaan aikaa. Näitä islantilaisia neuleita pystyy neulomaan pienissäkin erissä. Parasta on, että ne tehdään aina pyörönä. Tässä puserossa vielä yksivärinen alaosa helpotti hommaa entisestään. Sen kun vain neuloskelin kun ennätin. Paidan kaarroke on kohokohta ja ensimmäistä kertaa tein kirjoneulekuviointia nurjilla silmukoilla.


Malli: Ranga by Védis Jonsdóttir
Lanka: Álafoslopi ja Léttlopi

Kulutus: 526 g
Puikot: 4,5 ja 6 mm Knit Picksit
Muuta: 65 cm vetoketju ja nauhat taustan siistimiseksi


Langat valitsin ohjeen mukaisesti, Álafoslopia resoreihin ja muuten takissa käytettiin Léttlopia, kauluksen langan vaihdoin vain vaaleasta tummaan. Koko alkoi tuntumaan jo alkumetreillä hieman liian reilulta ja niin se tuntuu vähän loppumetreilläkin. Takki toimii kuitenkin tosi hyvin, islantilaisten neuleidenhan ei tarvitse olla tyköistuvia. Ajattelin neuloa toisen vähän pienemmän sitten toisenlaiseen käyttöön, tämä menee näin hyvin.




Neulominen sujui mutkitta, nautiskelin matkalla ja odotin miltä kaarroke alkaa näyttämään. Sitten pääsin vaiheeseen, jonkalaista en ollut aiemmin kokenut. Tähän saakka olen takit neulonut takkeina, nurjankin puolen uhalla. Pyörönä neulomisen nurja puoli on neuleen leikkaaminen. Ompelin etuosan molemmat puolet, odottelin pari viikkoa ja tartuin saksiin. Leikkasin etukappaleen puoliksi, ompelin vetuketjun käsin ja huolittelin taustapuolen vielä nauhalla. Aivan hyvä tuli näin ensikertalaiseltakin.






Kyllä minä tykkään.

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2016

Inspiraation lähteillä

Parhautta on kipinöivä inspiraatio. Ystävyyssuhteissa nautin siitä, kun keskenämme ideoimme ja löydämme inspiraatiota milloin mihinkin. Tämmöisiä samanlaisia hetkiä virittyy blogimaailmankin kautta. Muutama viikko takaperin pääsin jälleen todistamaan tämän mahdolliseksi. Selailin seurailemiani blogeja, näin tämän ja se oli menoa. Tuntui, että sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi. Olisi pitänyt heti päästä tarttumaan puikkoihin.





Malli: Hearty Man Plaid Socks by Kathleen Treanor
Lanka:  Novita, 7-veljestä
Kulutus: 144 g
Puikot: 3,25 mm Knit Pro


Valitsin langaksi 7-veljestä, sillä sitä oli valmiiksi kaapissa. (Nyt tosin joudun toteamaan, että olen yhden lankalaadun kuluttanut loppuun.) Sukissa tämä lanka on usein myös ollut huomattavasti kestävämpi kuin jokin lankaihanuus. Lanka toimi hyvin myös tässä neulepinnassa.




Sukkamalli on ihana, yksinkertainen, kaunis ja mukava neuloa. Ensimmäinen oikeasti hieno miehekäs malli. Mieskään ei valita näistä inspiraation purkauksista, odotti malttamattomana koska saa sukat käyttöönsä.




Elämä näyttää muutenkin asettuneensa uomiinsa. Touhuaminen kulkee tahdilla kirja per käsityö.




Heti edellisen kirjan päätyttyä tartuin jatko-osaan Yrsa Sigurdardottirin Joka toiselle kuoppaa kaivaa. Pidin tästä kirjasta vielä edeltäjäänsäkin enemmän. Lukuhetket olivat niin nautinnollisia, että sen seurauksena joutuu jälleen kärsimään tästä tyhjyyden tunteesta mikä hyvästä kirjasta seuraa. Pakottava tarve olisi saada lukea lisää, mutta kirjoille kun ei ole jatkoa ja suomennettuja teoksia ei ole enempää. Ehkä tartun englannin käännöksiin, islanniksi kun lukeminen ei onnistu. (Kirjasta on enemmän kertonut Sussu Lukemalla koettu -blogissa ja Kirsikka Selasin ainakin -blogissa.)

Näiden kirjojen lukeminen ei onnistu hyvin päinvastaisessa järjestyksessä, mies yritti. Henkilöhahmot kuvataan ensimmäisessä teoksessa, Kolmas merkki, ja tässä toisessa teoksessa näitä henkilöhahmoja ei uudelleen tarkemmin avata. 

Josko seuraavaksi inspiroiduttaisiin pääsiäisestä.

sunnuntaina, maaliskuuta 13, 2016

Frjáls - Vapaa

Ei siihen mennyt kuin melkein vuosi. Päätin, että en puhu tästä neuleesta ennen kuin viimeinenkin langanpätkä on päätelty. Kävin neuleen kanssa Islannissakin ja siellä kuvatkin otettiin, toki piilotin langanpäät. Mutta nyt se on todella valmis - vapauttavaa. Hupaisaa katsoa kuvia kun hiuksetkin ehtivät lyhentyä merkittävästi tänä aikana.




Malli: Frjáls, kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka:BC Garn Baby Alpaca
Kulutus: 123 g
Puikot: 4,0 mm Knit Picksit



Ihastuin tähän malliin muistaakseni ensimmäisenä kun Islantilaisia neuleita -kirjan hankin. Jonkin aikaa malli antoi odotuttaa itseään kunnes sopiva lankaidea syntyi. Sitten pääsinkin neulomaan. Itse neulehan valmistui kohtuullisen nopeasti, mutta minulla nyt on tämä luontainen lankojen päättelyheikkous mikä viivästytti työn lopullista valmistumista.





Baby Alpaca on ihanan pehmeää ja sitä oli todella miellyttävää neuloa. Muutaman käyttökerran jälkeen lanka nukkaantuu jo hieman, mikä hieman harmittaa. Paita on kuitenkin todella kevyt ja malli on mukava käytettävyyden kannalta. Tykkään erityisesti näistä islantilaisneuleiden malleista siksi, että ne neulotaan ns. yhtenä kappaleena. Näin ei synny saumoja ja neuleet ovat entistäkin mukavampia käyttää ja viimeistelytöitä on vain vähän.




Kamala kaipuu on takaisin Islantiin. 




Aihepiiriin sopivasti luin juuri loppuun islantilaisen kirjailijan Yrsa Sigurdadóttirin kirjan Kolmas Merkki (kirjailijasta haastattelu). Kirjavinkin sain sattumalta tuttavalta ja tartuin siihen oitis, kirjastossa kirjat odottelivat vapaana lukijaansa. Tapahtumat sijoittuvat Reykjavikiin historianopiskelijan ja lakinaisen opastamana. Minä pidin kirjasta todella. Trilleriksi kevyt ja tarinallisesti mukaansatempaava. (Kirjasta enemmän on kertonut Aamunkajo).  Aion tarttua seuraavaan osaan hetimmiten.

keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2016

Vauhdilla

Vähintäänkin 100 lasissa. 
Elämästä ei puutu tapahtumia. Arjessa, töissä ja vapaalla tapahtuu niin paljon kaikenlaista, että ei pääse tylsistymään. Vaan onneksi olen aina nauttinut vauhdin hurmasta.

Tähän sopi mainiosti pyyntö neuloa säärystimet vanhan kansan Vauhti-monoihin. Sain mitat ja väritoiveen, joka oli harmaa. Mietin hetken mikä sopisi sekä toiveisiin, että toivojan tyyliin. Sain luvan sisällyttää vähän väriäkin, mikäli valkoinen semmoiseksi lasketaan, ja aloin neuloa.




Malli: Oma, kuvio Védis Jónsdóttirin mallista Ranga (kirjassa Islantilaisia neuleita)
Lanka: Novita, 7-veljestä
Kulutus: 134 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit, 80 cm kaapelilla, neulottuna samanaikaisesti.


Tykästyin näihin säärystimiin valtavasti. Mielestäni idea onnistui hyvin ja kuvio on kaunis. Vanhalla kunnon 7-veljeksellä nämä onnistuivat varmuudella, kuviokin tulee kauniisti esille. Nurjilla pystyriveillä pinta hieman kuroutuu ja pysyy toivottavasti hyvin jalassa vauhdin pyörteissä.




Vauhti-säärystimien teemaan sopii hyvin, että säärystimet reissasivat mukana monessa paikassa. Kilistelin puikkoja niin kotimaan reissuilla, säärystimet kävivät valmistumassa Keuruulla ja pääsivät ne työreissuillekin mukaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa kuljettaa puikot koneeseen matkalla Sveitsiin ja helpostihan ne kulkivat mukana käsimatkatavaroissa.

Matkalla ei ollut paljoa omaa aikaa, kuten työmatkoillani ei yleensä, mutta lentoa odotellessa ehdin hetken pyörähtää Zürichissa. Kaunis kaupunki ja kohtuullisen kallis maa, mutta mahtava kokemus oli kaikkinensa.




Sveitsissä on ihania kahviloita, joissa tiskit notkuvat erilaisia
toinen toistaan näyttävämpiä leivonnaisia.


Ja mitäpä muuta olisin tehnyt, kun neulepuikkoja ei enää jaksanut pitää kädessä, kuin lukenut? 




Ennen lempikirjailihoihini lukeunut Anna Gavalda ei sinne tällä menolla lukeudu kauaa. Parempaa elämää oli helposti luettava, teksti oli isoa. Mutta ajatus sitten harhailikin pomppivan kirjoitustyylin kanssa niin, että monta kertaa meinasin tuskastua. Luin kirjan kuitenkin loppuun ja oli siinä hyvät hetkensä, aika lyhyet sellaiset. (Kirjasta hyvät kuvaukset löytyvät: Kirjakarusellin Anette on kanssani samoilla linjoilla. Tässä kaupungissa tuulee aina-blogin Laura kirjoittaa, kuten voisin itsekin sanoa.) Jäin kaipaamaan sitä vanhaa kunnon Anna Gavaldaa, jonka kirjan pohjalta tehdyn elokuvankin olen katsonut joskus monta kertaa peräkkäin, enkä kyllästy siihen todennäköisesti koskaan.




Anna Gavaldan synnyttämän tyhjyydentunteen jälkeen tartuin ensimmäistä kertaa Mary Higgins Clarkin kirjaan. Kadonneet vuodet veivät minut niin mennessään, että en montaa päivää ehtinyt kuluttaa tämän kirjan parissa. Myönnettäköön, että kirjan kanssa kävi juuri niin miksi joskus jouduin välttelemään lukemista. Taisin yhden yön lukea pitkälle aamutunneille ahmiakseni kirjan loppuun. (Jos haluat tietää enemmän kirjan sisällösstä, esim. Kirjasähkökäyrä-blogin Mai on kuvannut tapahtumia hieman enemmän.).

Uusiin tuuliin, vauhdilla.