Minä niin alan toistamaan itseäni. En voinut tirskumatta antaa miehelleni jouluna erästä pehmoista pakettia. Olin kyllä ajatellut hänelle neuloa jos jonkinlaista joulukääröihin, mutta kuten useana aikaisempanakin vuonna, aika loppui kesken. Annoin siis paketissa kaksi kiekkoa islantilaista ihanaa lankaa. Ja kyllä minulla oli tälläkin kertaa hauskaa. Hieman skeptiseen sävyyn mies tuumi, että milloinkahan nämä muuttuvat neuleeksi. Eipä siis auttanut kuin pikimmiten tarttua puikkoihin ja tikutella pipo pään lämmikkeeksi.
Kyllä täytyy sanoa, että tämä islantilainen villa on niin miellyttävää neuloa. Paksuhkosta langasta saa valmista vauhdilla ja lanka on niin pehmeää. Pintaneulekin näkyy yllättävän hyvin. Olen siis tähän melko tyytyväinen.
Malli: Oma
Lanka: villaa Islannista
Kulutus: 59 g
Puikot: 4,5 mm
Mututuntumalla luodut silmukat ja neuleen edetessä tehty suunnitelma myös onnistui. Pipo on sopiva ja mieskin tyytyväinen. Mahdollisesti lisään kankaan vielä vuoreksi, niin viimakin pysyy pipon ulkopuolella.
Pitäisiköhän itsellekin neuloa samanmoinen.
Muutoin alkuvuoden lomailusta otin kaiken irti, osan ajasta touhusin kuin viimeistä päivää ja osan ajasta makasin pitkin pituutta kirjan lumoissa. Tämän vuoden lukukuurin sai kunnian aloittaa Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias. Tämä oli joululahja mieheltäni. Olemme koko yhdessäoloajan ostaneet toisillemme kirjat joululahjaksi ja edelleen hän onnistui yllättämään minut positiivisesti.
Tuulisen saaren kirjakauppias oli mukavasti erilainen, kappaleet oli nimetty muiden kirjojen mukaan ja niihin oli lyhyehköjä viittauksia. Tarina pyörii kirjakauppiaan ympärillä, jonka elämä kokee melkoisia muutoksia muutaman tapahtuman seurauksena. Sidokset saareen ja sopivien ihmisten kohtaaminen tuo sisältöä elämään. Kun ympärillä on asioita, joista pitää, elämä maistuu paremmalta.
Toiset ovat kirjasta todella pitäneet (Leena Lumi), toiset vähän vähemmän (Lumiomena). Itse pidin kirjasta, loppua kohti sain irti enemmän. Pienen yhteisön elinympäristössä on aina jotakin kiehtovaa ja tarinoissa, joissa ihmiset löytävät toisensa ja tarkoituksen elämälleen, on jotakin koukuttavaa. Loppu oli minustakin hieman liian helppo, liian arkinen, jotenkin tavallinen. Silti kirja oli hyvä ja omalla tavallaan erilainen.
Tällä oli hyvä aloittaa vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti