tiistaina, helmikuuta 09, 2016

Eläkepäiviä odotellessa

Ei kannata otsikon antaa hämätä. Kuulun ikäluokkaan, joka ei taida päästä nauttimaan nykyisen kaltaisesta eläkemallista. Unelmoidahan kuitenkin saa, mummohuumorilla.

Olen jo lukiovuosinani toivonut pääseväni eläkkeelle tai vankilaan, jotta aikaa jäisi kaikelle sille mitä haluaisin tehdä. Vankilan hylkäsin sittemmin huonona ideana, koska tajusin joutuvani luopumaan todennäköisesti neulepuikoista sielläoloajaksi. Ja toisaalta olisin joutunut tekemään sen rikoksen. Nyt siis odotan eläkevuosia.

Teemaan sopivasti jalkojen lämmikkeeksi neuloituivat mitkäs muutkaan kuin sukat. Löysin nämä Novitan sukkalehdessä olleet sukat jo kauan sitten, mutta malli on odottanut uudelleen löytymistä. Vastaavanlaiset sukat näin eräillä joulumessuilla yhden mummon myyntipisteellä. Ihastelin sukkia, mutta kuten ei ole ollut tapana, en ostanut niitä. Tämä sukkapari jäi mieltäni niin kalvamaan, että juoksin illalla takaisin myyntipisteelle, mutta mummoa ei enää ollut siellä. Juuri kun olin ajatellut kerrankin ostaa itselleni sukat. Sitten muistin kyseisen kaapin kätkössä odottavan mallin ja taas passaa tepastella.




Malli: Nappivarsisukat, Minna Metsänen
Lanka: Novita 7 veljästä
Koko: 36-38
Kulutus: 141 g
Puikot: 4,00 mm Knit Picksit 60 cm kaapelilla, kaksi sukkaa kerrallaan

Neuloin sukat ihan perinteisimmästä perinteisimmällä langalla, 7 veljeksellä. Sen olen todennut olevan monessa sukassa kestävämpi kuin kaikenmaailman ihanuuksien. Nyt tarvittiin ihan käyttösukat. Malli on kaunis, mutta pieni ja kapeahko jalkani vaatii seuraavan sukan kohdalla pientä mallimuunnosta.

Sukkien lämmittäessä jalkoja ehtii lukemaankin. Eräs ystäväni hykerteli yhteisellä reissullamme Ehtoolehdon mummeleiden jutuille ja suositteli lukemaan. Ajatus muhi aikansa, kunnes kirjastossa Ehtoolehdon Pakolaiset odotteli hyllyssä. Minna Lindgren on mahtavasti saanut tuotua kirjassa esille monenlaisia vaiheita mummojen elämästä ja miksi ei pappojenkin. Moni asia nauratti kirjassa kovasti ja samalla asian tiedostaa täydeksi todeksi. Tosin oli tapahtumissa niin värittyneitä kohtia, että ihan jokaisella niitä ei tapahdu tosielämässä, mutta kylläpä kirjailija sai tirskahtelemaan useamman kerran oikein kunnolla. (Esimerkiksi Amma on avannut kirjan sisältöä mukavasti. Samoin Annika.)




Jatketaan sanonnan mukaan: Eteenpäin, sano mummo lumessa.

2 kommenttia:

Merrun puikoilla kirjoitti...

Aivan loistava teksti! Eläkepäivät taitaa itsellänikin olla vain haave.

Johku kirjoitti...

Kiitos Merru. Oikein kun haaveilee, saattaa keksiä konstin toteuttaa toiveet ;) Ehkä täytyy mietttiä jotakin muuta vielä sukkien neulonnan lisäksi...