Kuten aikaisemmin olen tainnut mainita, en ole kesäihminen juuri lainkaan. Tänä vuonna olen joutunut kuitenkin toteamaan, että ihmiset voivat muuttua ja olen nauttinut kuluvasta kesästä toki syksyä innolla odottaen. Tähän varmasti merkittävästi vaikuttaa se, että tyttäremme syntymän jälkeen erittäin pahat allergiaoireet ja atooppinen iho ovat hellineet minua ja en juuri tunnistaisi itseäni samaksi.
Nyt ajattelin hieman kerrata kesän tapahtumia, jotta pääsisin itsekin kärrylle missä mennään:
Töitä (säännöllisiä) ei ole taukoamattomista ja laajoista hakuyrityksistä huolimatta löytynyt, joten vietin heinäkuussa lomaa työnhausta. Onhan sitä kestänyt nyt vuoden. Akut on ladattu ja minä olen heinäkuussa pääsääntöisesti laulanut, laulanut ja laulanut. Soittanutkin olen välissä ja huomasin yhtäkkiä, että siitä on todella kauan aikaa kun olen näin antaumuksellisesti vain musisoinut. Sille ei meinaa tulla loppua ja olenkin nauranut, etten kohta ennätä enää töitä tehdäkään vaikka niitä suuresti toivottuja vakitöitä sattuisin saamaan. Pääasia, että mieli on pysynyt korkealla ja odotan innolla syksyä uusine tuulineen. Voisi kai sanoa, että kesä teki tehtävänsä.
Vietimme mieheni kanssa laatuaikaa telttailun merkeissä Porissa Metallican säestyksellä. Mahtava reissu ja vaikka koko kaupungin kaikki hotellit oli täynnä jo aikaa sitten ja minä luulin olevani liian vanha mieleltäni festaritelttailuun, jouduin jälleen toteamaan erehtyväisyyteni. Hyvällä asenteella telttailu sujui todella hyvin ja erittäin hyvillä mielin, vaikka saapuessamme Poriin klo 03.30 aloimme pystyttämään telttaa pellolle, joka suurin piirtein lainehti vedestä. Olimme varustautuneet. Kaiken kukkuraksi saimme nukuttua todella hyvin ja pitkään.
Ostin kitaran. Tai oikeammin sain pitkällisen odottamisen jälkeen helmikuussa tilaamani kitaran.
Vietimme tyttäremme syntymäpäiviä ja leivoimme pienelle Pingu-fanillemme Pingu-kakun kahden ikävuoden täyttymisen kunniaksi.
Käsitöitä olen aloittanut, mutta yksikään ei ole valmis. Tänään sain inspiraation ja Nallesta on syntymässä tämän näköistä jälkeä. En tiedä pääsenkö edes nukkumaan, sillä yhden raidan jälkeen ajattelen tekeväni enää yhden ja sen olen jo nähnyt kuinka sen raidan jälkeen käy.
Nyt jatkan virkkailua. Tällä innolla tämä työ saattaa olla ensimmäinen valmistuva kaikista kesällä aloittamistani töistä.
3 kommenttia:
Ihana pingu-kakku. Meillä vietetään viimeisiä vapaaviikkoja ennenkuin opinnot ja päivähoito alkaa, hieman kauhunsekaisin tuntein odotan hetkeä jolloin joudun viemään lapset hoitoon. Itku taitaa olla lähellä. Meillä on telttailtu vain tutussa ja turvallisessa omassa pihassa mutta elämys se sekin oli 6½ kk ikäisen kanssa.
Vielä on kesää jäljellä mutta kohta jo syksykin tulee (on muuten mun lempiaikaa kun illat hämärtyy)
Herttainen Pingu-kakku! Mitäköhän koukuttelet...?
Kyllä se Stanna hyvin varmasti lähtee ja eihän se haittaa vaikka vähän tirauttaakin. Juurikin tuosta samaisesta syystä meillä mies vei tyttären aluksi hoitoon enimmäkseen. Äkkiä siihen kuitenkin tottui varsinkin kun hoitopaikka henkilökuntineen oli todella mukava ja tyttö viihtyy.
Hety, kohta se selviää ;)
Lähetä kommentti