Matkailua lähiseutujen ihmemaassa tulee harrastettua aivan luvattoman harvoin. Ilmeisesti sitä on jollakin tapaa sokea kohteille, jotka sijaitsevat lähellä ja vaativat vain muutaman tunnin aikaa mutta eivät parhaimmillaan lainkaan suunnittellua.
Tämänpäiväinen matkamme sai alkunsa pikaisesta päähänpistosta ja ystäväni viimeisestä vapaapäivästä. Alkuperäinen idea syntyi jo viime vuonna luettuani anNun kertomusta matkastaan Hailuotoon. Kiitos silmieni avaamisesta. Olen toki käynyt ihastelemassa Hailuotoa aikaisemminkin, maisemia en ole tuolloin vain ihastellut villalankojen sumentamin silmin.
Matka kruunasi tämän ihanan sateisen syyspäivän. Minä sitten nautin tästä tuulesta ja tuiverruksesta.
Menomatkalla nautimme maisemista ihan lautan keulalta. Samalla kerkesimme vaihtaa lomakuulumisia ja miettiä virikkeitä tulevalle syksylle.
Aloitimme kierroksemme lounastamalla harvinaisen kauniissa maisemissa.
Mukaamme tarttui leipää ja villalankaa. Kauniita sävyjä olisi ollut useita tarjolla, tällä kertaa tartuin ihanan syksyiseen väriin. Tarkoituksena olisi saada uudet sukat lämmittämään tytön jalkoja. Ruskeasta villalangasta tarkoituksenani olisi neuloa itselleni kunnon saapassukat, joista olen haaveillut jo monta vuotta. Nyt taistelenkin itseni kanssa, jotta saisin toisen peiton vielä valmiiksi ennen siirtymistä neulepuikkoihin. Samalla nautin salaa todella paljon kotiutuneesta neuleinnosta.
Pitkään en aio odottaa palaavani näihin maisemiin uudelleen.
1 kommentti:
Hailuoto on ihana paikka. Tänä kesänä en itse ehtinyt sinne asti kun meillä meni pohjois-Ruotsissa reissatessa aikataulun kanssa niin tiukoille. Minun oli pakko palata töihin, mutta mies kävi esikoisen kanssa yhden yön telttailemassa Hailuodon leirintäalueella :-)
Lankoja en tohtinut toivoa tulijaiseksi, kun entisetkin ovat vielä neulomatta.
Olen viettänyt useamman vuoden ajan joka kesä päiviä/viikkoja Oulussa ja vasta viime vuonna sain ensimmäistä kertaa aikaiseksi käydä Hailuodossa.
Lähetä kommentti