sunnuntaina, helmikuuta 09, 2014

Vihaiset linnut

Viikonloppu on hurahtanut vauhdikkaissa merkeissä. 

Ensimmäistä kertaa suuntasimme nenämme kohti Sotkamoa ja Vuokattia. Yksi syy tähän valintaan oli pohjoisen vastaaviin kohteisiin verrattuna huomattavasti lyhyempi etäisyys. Tästä olimmekin onnellisia etenkin tänään sunnuntaina, kun matkan teko ei vienyt koko päivää. Kuten olemme yleensä tottuneet.

Koko reissun kohokohta kylpylän lisäksi oli Angry Birds-puisto. Ja siellä olikin tekemistä jos monenlaista. Kiipeilytelineitä oli varmasti riittävästi. Erilaisia urheilupisteitä oli myös varmasti jokaisen makuun. Vielä meidän lapset olivat osaan liian pieniä, mutta muutaman vuoden päästä uutta tekemistä löytyy jälleen. Useampi tunti tälläkin kertaa vierähti, vaikka kaikkia pisteitä ei testattukaan. Eikä tekeminen olisi loppunut vielä.







Ja todistettavasti äiti oli mukana. Todellisuudessa tuo autoajelu taisi viedä niin äidin kuin lastenkin sydämen. Ajelua ei olisi kukaan malttanut lopettaa. Perheen pieninkin hurruutteli kuin vanha tekijä.





 Oikeastihan tämä puistoilu tarkoitti tätä:


video


Kuopus ilmoitti aina mennessään: " Noniin äiti, nyt mennään". Mutta äiti nautti varmasti yhtä paljon kuin lapsetkin.

Paluumatkalla minua meinasi huvittaa, kun jälleen tuli mieleen valokuvata. Ilmeisesti nykyään parhaiten on aikaa kuvailuun juuri pelkääjän paikalla matkan päällä. Nytkin olin varautunut matkalle kaikella mahdollisella. Vaipat ja maissinaksut ovat lasten kasvaessa laukusta pois jäädessään jättäneet tilaa muutamalle omalle lisäaskareelle. Neuleitakin piti olla nyt mukana kaksin kappalein. Toinen on tyttären toiveesta ja hänen valitsemastaan langasta syntyvä kaulaliina, jota voi neuloa vaikka pimeässä. Toinen on Islantilaisia neuleita-kirjasta malli Vapaa. Kirjana kulkee nyt mukana Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Hupaisa opus.




Vielä näin sunnuntai-illan päätteeksi tein sen, mikä aina tahtoo jäädä tekemättä. Maija-paidasta on päätelty kaikki langanpäät ja napit ovat paikallaan. Kunhan satun valon kanssa yhtä aikaa kameran lähettyville, otan tästä parempia kuvia ja kerron enemmän.




Tästä on hyvä siirtyä taas arkeen. Reissussa on mukavaa, mutta kyllä kotona on mukavampaa. Tämän päiväni pelasti naapuriparkkiruudussa lähtöä tekevä perhe ja perheen isä. Lapset kiukuttelivat heillä autossa ja isällä oli hermot hieman kireällä. Minun oli pakko kiittää häntä, koko "keskustelu" kun kuulosti niin tutulta. Itse kun olin haukkaamassa happea ja leppuuttamassa hermoja vieden laukkuja vähemmäksi autoon. Jotenkin helpotti. Vertaistukea parhaimmillaan.

Ei kommentteja: