Toisinaan päivät ovat niin hyviä, että harmittaa niiden loppuvan.
Tänään, ihan tavallisena sunnuntaina, päivä on ollut mitä parhain. Hyvin nukutun yön ja kunnollisen aamulenkin jälkeen piristyneenä mukavaa puuhastelua on riittänyt pitkin päivää. Uunin lämmetessä katsoin hyvän, joskin surullisen elokuvan: Kauneuden valta. Elokuvaa katsellessani neuloin ja tämä tuntui ihan luksukselta. En edes muista koska olen viimeksi neulonut keskellä päivää ihan vain neulomisen ilosta. Ostin eilen uuden ulkoilupuvun ja se näköjään kannatti, heti sai puikot sauhuamaan. Tietysti tarvitsen tyyliin sopivan päähineen.
Uuni lämpeni ja leivät kohosi. Leivinuunin lämmittäminen saa minut aina ihan hulluuden äärille. Haluan leipoa ihan kaikkea yhtä aikaa ja sen sata sorttiahan eri lihapatojakin pitäisi vielä laittaa uunin jälkilämmöille. Ennen kaikkea näin kesän jäljiltä.
Tänään uunin lämpöön pääsi peltileipää ja oliivileipää, kasvisgratiinia ja kreikkalaista lihapataa. Kanan oli tarkoitus päästä uuniin, mutta valmistuikin hellalla. Kasvisgratiini valmistui kutakuinkin tällä ohjeella. Lisäsin ohjeesta poiketen erilaisia mausteita ja chiliä reilusti. Tämä ruoka tuo mieleeni aina opiskelujen alkuajat, tämän kaltaista evästä söin ensimmäisen kerran yliopiston ruokalassa.
Mutta kasvisgratiinista ylijääneistä porkkanoista valmistui jotakin aivan mahtavaa, täydellinen porkkanakeitto. Rakastan kasviskeittoja ja olen niitä keitellyt melkoiset määrät, mutta tänään onnistuin täydellisesti. Luulen syyn olevan viime tingassa heitetyissä sipuleissa, jotka jäivät hieman rapsakoiksi sauvasekoittimella survomisesta huolimatta. Muutoin keitossa oli ainoastaan porkkanaa, mausteita ja valkosipulituorejuustoa. Keitinliemessä olin keittellyt myös kasvisgratiiniin tulleet parsa- ja kukkakaalen. Peltileipä puolestaan oli mielestäni melkoisen mautonta, lapset tosin pitivät siitä erityisesti. Oliivileipä oli enemmän makunystyröitä hivelevää, mutta ei onnistunut täydellisesti. Leipätaikinaan sekoittelin tällä kertaa mitä mieleen juolahti, ehkä ensi kerralla mietin maltillisemmin taikinantekohetkellä päästäkseni parempaan lopputulokseen.
Nyt jatkan neulomista. Syksy, tämä on ihanaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti