perjantaina, kesäkuuta 13, 2014

Olen ommellut!

Ei uskoisi, että ennen ompelin lähes kaikki vaatteeni. Nykyään kun ompelukoneen äänen kuullessaan lapset ihmettelevät, että mistä tuo ääni tulee.

Epäonni yhdessä asiassa kääntyy onneksi toisessa. Näin olen matkan varrella monta kertaa tullut todenneeksi. Työpäiviä lähikuukausina tulee kertymään totuttua vähemmän. Onnellinen saan kuitenkin olla, että työpaikkani saan ainakin vielä säilyttää työpäivien vähenemisestä huolimatta. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että minulla on enemmän aikaa touhuta kotona. Viime viikolla parin päivän aikana tein melkoisen suursiivon, tällä viikolla alkuviikosta puuhasin pihalla. Tänä päivänä päätin lahjoa itseäni ompelulla. Iltaanhan kaiken aloittaminen vierähti, mutta ennätin onneksi kuitenkin.



Kaava-arkit leviteltyäni poika kysyi, miksi minulla on niin paljon parkkipaikkoja lattialla. Saatuani selvitettyä hänelle, että kyseessä ei ole parkkipaikat vaan kaava-arkki hän kysyi: " No miksi sinulla on niin paljon junaratoja sitten?". Mitähän lie karttoja tai kaavioita hän on salaa tutkinut.


Lasten kaappien siivouksen yhteydessä tajusin, että tyttärellä on vaatekasat käyneet melkoisen mataliksi. Kesävaatteita löytyy vain muutamia ja suurimmassa osassa housuja on polvissa reikiä. Näinpä selasin ompelulehtiä T-paita mielessä. Nyt onkin sitten jo liuta vaatteita jonossa, joita lapset odottavat valmiiksi.

Ensimmäiseksi valmistui tytölle kesäpaita. Minäkin haluaisin samanlaisen, vähän isompana toki. Värikin voisi olla joku muu, mutta malli vaikuttaa todella kivalta.





Malli: Grey Stripes, Ottobre 3/2014
Kangas: Ohutta kuviotrikoota Eurokankaasta ehkä noin vuoden takaa. Huolittelukaitale hivenen paksummasta yksivärisestä kankaasta.


Paita onnistui hyvin. Ensimmäiseksi työksi pitkään aikaan tärkeintä olivat värit, nopeahko valmistuminen ja onnellinen paidan omistaja. Tyttö ennätti nukahtaa helman käännön yhteydessä, joten ihan valmiin paidan hän näkee vasta huomenna. Sovittaessa vaikutti kuitenkin jo varsin tyytyväiseltä. 

Ompelutaito ei taida kadota koskaan. Onneksi.

Ei kommentteja: