perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

Tunnustan

Olen joskus aikaisemmin tunnustanut omaavani erittäin huonot valmiudet neuleiden viimeistelyyn mikä oli alun alkaen yksi olennainen syy bloginkin perustamiseen. Muutama vuosi on kulunut jopa itselleni yllätykseksi todella hyvin töiden päättelyn suhteen. Nyt joudun kuitenkin tunnustamaan, että todellisuus ei ole kuitenkaan ihan sitä miltä se voisi näyttää.




Pidän raitasukista, ennen kaikkea sellaisista joiden raidoitus on tehty itse. Nämä kaunokaiset ovat olleet kaapissa jo niin kauan, että en edes muista koska sain ne valmiiksi. Tämän kaltaiset raitasukat teen yleensä 7-veljeksestä. Valitsen sopivan pohjavärin ja sitten nappaan kaapista muutamia lankakerän loppuja, jotka jaan kahtia. Näin saan raitalangat riittämään purkamatta molempiin sukkiin samoissa määrin ja hävitettyä muutamia lukemattomista lankanytyistä.




Hiljattain saimme kutsun pohjoisen hiihtoladuille ja kuinka ollakaan huomasin kaikkien sukkieni olevan joko likaisena tai paikkausta vailla ja voitte uskoa, että jälkimmäisen toteuttamiseen tulee menemään todella kauan. Nyt kun ollaan rehellisyyden nimissä liikkeellä todettakoon, että ensimmäinenkään ei ollut yllätys vaan olen jo useita viikkoja nukkunut mieheni 45 koon villasukat jalassa (mikä ei ole ollut helppoa jalkani ollessa korkeintaan kokoa 37).

Onneksi nämä sukat oli kuitenkin vain päättelyä vaille valmiit ja sain ne pääteltyä hyvissä ajoin ennen perille pääsyä. Näin minun olisi tullut tehdä joulureissullakin, sillä silloinkin sukat olivat mukana pääteltävänä. Turhaan.




Nautimme todella tästä keväisestä retkestä ja ilmoista. Hiihtelimme, ulkoilimme, nautimme yhdessä olosta ja hyvästä ruuasta.



Otimme perspektiiviä latusukkiin



ja teimme lumitöitä.


Varjopuolena kotimatkallamme oli ilmeisesti norovirus. Tyttäremme alkoi voimaan pahoin jo lauantaina päiväunien jälkeen, mutta se ei muuten hänen menoaan hidastanut kuin hetkellisesti. Sunnuntaina kotimatkalla päiväunilta herättyään hän ikävä kyllä voi pahoin autossa ja loppu matka ei ollutkaan enää niin rattoisa. Minä aloin voimaan pahoin loppumatkasta ja mies kirvasi vieressä pidättäen hengitystä. Kunnes hänkin alkoi voimaan pahoin illalla kotona. Tätä kesti muutaman päivän ajan ja toivottavasti tauti ei pesiydy meille uudelleen pitkään aikaan. Nyt olemme senkin edestä nauttineet hiihtolomasta hyvin voivina, vaikka suunniteltu mummolan reissu jäikin sairastelun vuoksi käymättä.

Näitä muutamaa sairastelupäivää lukuunottamatta olen neulonut kuin tuulispää. Pahalta vain näyttää, että raitasukkien kanssa piillyt ongelmani on moninkertaistunut.



Näille kaikille pitäisi vielä tehdä jotain ja puikoilla on kaksin kappalein tilaustöitä, joiden kimpussa olen innokkaasti. Syksyisiä markkinoita ajatellen valmista on kuitenkin syntynyt hyvää tahtia. Enköhän saa päättelytyöt tehtyä siihen mennessä. Näytän töitä tarkemmin kunhan ne ovat täysin valmiita.

4 kommenttia:

Lime kirjoitti...

Nätit sukat. Mäkin tykkään tehdä raidat itse.

Johku kirjoitti...

Kiitos Lime. Oli iloinen saadessani sinut tänne virailulle pitkästä aikaa.

Tiuku kirjoitti...

Ai että Hilla on kasvanut! Tulee kauhean vanha olo kun serkku kasvaa niin että ratina vain kuuluu. :D

Hety kirjoitti...

Kivat sukat. Hyvä, että pääsivät vihdoin kaapin kätköistä käyttöön :)