Muutto...

...on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Jotakin on hieman neulottukin, mutta valmiiksi ei paljoakaan. Kuvia olen puolestani ottanut reilulla kädellä pitkin kesää, mutta nyt kamerakin on hukassa laatikoiden syövereissä. Asiaa puolestaan olisi paljonkin, mutta tähän palaan kun saan istua rauhassa järjestyksen keskellä.

Tein muutamia lankahankintoja vielä ennen osoitteenmuutosta ihan piristysmielessä. Olen juuri sellainen äiti, jolle lapset tulevat todennäköisesti huutamaan "Äiti, älä, mua hävettää!". Minä pillitin pitkin muuttopäivää, etenkin viedessäni ja hakiessani lapsia päiväkodista. Hoitotädit ovat olleet ihania ja vanhempi lapsi on saanut kivoja kavereita. En kuitenkaan pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä pysyvyyttä, jota en itsekään saanut ja jota ehkä olisin toivonut. Avoimin mielin kuitenkin tulevaa katsellaan. Tänään käytiin kirjastossa, jossa oli ihanat pienet lehtimalliset korokeistuimet. Pienin oli innoissaan. Huomenna vierailen potentiaalisessa ehdokkaassa työpaikaksi. Tiedä vaikka pian taas muutetaan, mutta josko nyt kuitenkin ensin purkaisimme nämä laatikot.

Ensi kerralla sitten kuvien kera kätten töitä.

Tunnustus

Lankakeijulta sain tunnustuksen. Tämä oli todella mukava ja innostavakin yllätys. En ole ennättänyt päivitellä blogia enkä neuloakaan siinä määrin kuin olisin tahtonut. Kiireen syistä kertoilen teille sitten tuonnempana.

Tunnustukseen kuuluu, että pitää kertoa seuraavat kolme asiaa:

Lempiväri: Mustaa käytän eniten ja pidänkin siitä, mutta onkohan se väri kuitenkaan laisinkaan. Musta kaipaa jotakin väriä rinnalleen ja tämän hetken suosikki on ehkä turkoosi, lila ja harmaa. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä paitsi keltaisesta.

Lempiruoka: Pidän ruuasta ja syön nauttiakseni, joten yhtä lempiruokaa ei ole minulla olemassa. Yksi suuri suosikkini on kuitenkin mieheni valmistama kinkku-aurajuusto-sipulipasta lisuikkeineen kaikkineen.

Minne haluaisin matkustaa: New Yorkiin, Pariisiin, Lontooseen ja Tallinnaan muiden muassa. Nämä matkat tulevat olemaan luksusmatkoja miehen kanssa kaksistaan aikanaan ja todennäköisesti juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Tallinnaan tosin lähdemme koko perheen voimin.

Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa myös eteenpäin ja tämän saavat tällä kertaa he, jotka ovat piristäneet pikaisia hetkiäni tietokoneella. Seuraan blogejanne tiiviisti, vaikka en usein ennätäkkään kommentoimaan. Yritän parantaa tapani.

Villaviidakossa törmää kauniisiin käsitöihin elämän makuisesti.
Herkku ja koukku tarjoaa ihania matkakertomuksia herkuttelun lomassa.
Pujoliivin siskosten neuleet ja tarinat koukuttavat.
Villakeränen blogi on myös elämää käsitöiden ympärillä.