Hillankukka

Pienelle

2012-02-15T22:16:00.003+02:00

Työkaverini sai pienen tyttövauvan hiljattain ja porukalla halusimme muistaa häntä lahjalla. Poikamme sai ristiäisissä kakun. Samanlaisen, jota olin ihaillut Sinkkuelämää -sarjassa. Kakku oli koottu vaipoista ja sisällä oli vauvalle yllätyksiä. Työkaverini onneksi pitivät ajatuksesta ja pääsin kasaamaan tämmöistä kakkua lahjaksi.

Kyllä oli harvinaisen mukavaa iltapuhdetta. Lopputuloskin on syötävän suloinen. Toivottavasti työkaverimme ilahtuu perheineen lahjasta.

Netissä oli useita erilaisia toteutuksia vaippakakusta, mutta kaikissa katsomissani vaippoja oli kääritty enemmän tai vähemmän. Halusin vaippojen pysyvän niin koskemattomina kuin mahdollista, jotta ne on vielä mukava pukea vauvalle. Teippasimme vielä vaippapaketit alustan alle, jotta vaipat saa vaikka niihin takaisin säilöön odottamaan käyttöä.

Miehen apu kakun kokoamisessa oli korvaamaton. Ilman hänen pitkiä sormiansa olisin ollut pulassa.

Stockholm-scarf alias Apple

2012-02-05T21:29:00.000+02:00

Viime päivät ovat olleet niin kylmiä, että ulkona on näytetty nenää vain pakon edessä. Jopa tämmöinen talven rakastaja alkaa kaivata leudompaa säätä, viimeistään lasten hyppiessä pitkin seiniä pitkän sisälläolojakson jälkeen. Tästä syystä neuleetkin kuvataan sisällä, huivista ei näkyisi pätkääkään ulkona toppatamineiden seasta.

Kaikesta huolimatta viikonloppu on ollut toimintaa täynnä. Lauluhommia on ollut normaalia enemmän, pakkaset hyödynnettiin ja heitimme kaikki patjat ja peitot sun muut pihalle, perheen kanssa olemme touhunneet kaikenlaista ja tänään on vielä nämä presidentin vaalitkin. Suunnitelmista poiketen kävimme antamassa äänemme autolla pikaisesti toisaalta tullessamme. Alkuperäinen suunnitelmamme kun oli ulkoilla lasten kanssa ja käydä samalla äänestämässä. Nythän tulos onkin jo melkein selvinnyt.

Neuleet ovat edenneet tässä muiden touhujen keskellä kohtuullisella vauhdilla. Olen todella ihastunut Stockholm-scarf malliin ja onnellisena sujautan huivin huomenna kaulaan. Neljän kierroksen mallikerta voisi tuntua joskus myös tylsältä, mutta ei tällä kertaa. Nautin jokaisesta hetkestä tätä huivia neuloessani.

Malli: Stockholm-scarf

Ravelryssä: Apple

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 6 mm, Knit Picksit

Kulutus: 130 g

Neulepinta on elävä ja lanka herätti ihastutta niin värillään kuin neulottavuudellaan. Väri on kuin omena, kevättä ilmeisesti jo jonkin verran rinnassa. Lankaa jäi vain vajaa kerä jäljelle ja tahtoisin vielä neuloa baskerin ja sormikkaat samaan settiin. Kyseinen väri on vain kaikkialla loppu. Onneksi netin kautta saa nykyään helposti tilattua kaikenlaista.

Malli on ihastuttava, huivista puhuttaessa. Kuvaaminen ei meinannut ottaa kuitenkaan tänään onnistuakseen. Lapset pyöri jaloissa, hiukset on pakkasella sähköiset tai muuten vaan joko huivi tai pää on huonosti. Valoa sentään alkaa olla jo joulunaikaa enemmän. Näissä tunnelmissa jään odottamaan viimeisten äänten laskentaa.

Elämän suola

2012-01-25T20:09:00.000+02:00

On niin paljon asioita, joista tulee hyvälle tuulelle. Siihen ei vaikuta puolikuntoinen olotilakaan, saatikka jo parantumaan päin olevat alati kiukuttelevat lapset. Mistähän sekin muuten johtuu, että lasten tervehtyessä he kiukuttelevat kauheasti ainakin meillä? Liekö ilmassa on kamalasti turhautumista, kun ei pääse vielä ulos ja toisaalta ei vielä ehkä jaksa touhutakaan normaaliin tapaan.

Kirjat tuovat paljon sisältöä taikka ainakin sitä suolaa elämään. Meillä vaivaa koko perhettä jonkinlainen kirjahulluus. Kirjoja on kaikista aiheista mistä vain pidämme. Ammattiopuksia löytyy läjäpäin ja romaaneja hirmuisesti, vaikka nyt lasten ollessa pieniä emme niitä ennätäkkään lukea niin paljon kuin haluaisimme. Ja harrastekirjat, niitä on paljon ja ne ei onneksi tästä maailmasta lopu. Eilen tuli viimeisin paketti. Osa kirjoista on jo muutaman viikon takaa.

Päiväkirjaa en ole kirjoittanut vuosiin. Viimeisimpien vuosien kalentereita en kuitenkaan voi missään tapauksessa hävittää, sillä olen sinne kirjannut kaikki tärkeät tapahtumat mm. lasten kasvaneista hampaista kävelyyn lähtöön. Ostin nyt hieman tilavamman ja kauniimman kalenterin tälle vuodelle, Paulo Coelhon Hetkiä. Sopi jotenkin ajatukseen, kun halusin kirjata muistiin hetkiä perheemme arjesta.

Vuoden alku on ollut ihanan energistä aikaa. Olen jotenkin tuntenut heränneeni jälleen henkiin, viime vuoden teema kun tuntui olevan väsymys. Tähän varmasti vaikuttaa mikä lie kolmannen asteen neuloosikin tai miten lie viisaammat tämän hirmuisen neulomisvietin diagnosoisivat. Uusia ideoita vilisee päässä koko ajan ja niitä ilmestyy puikoillekin harva se päivä. Lieköhän tänä vuonna putkahtaa puikoille uusi työ joka päivä. Vielä kun onnistun saamaan ne valmiiksikin. Haastetta kerrakseen.

Tässä parin edellisen päivän uudet aloitukset, puikoilla Dropsin Alpakkaa ja 7-veljestä. Toivottavasti saan kertoa näistä pian enemmän.

Mutkia matkassa

2012-01-23T17:21:00.000+02:00

Miten se on usein niin, että lapset tai itse sairastuu juuri silloin kun ei tarvitsisi. Päiväkodista varoiteltiin jo viime viikolla lapsilla kiertävästä yskä-kuumetaudista. Ja niinhän se tulla tupsahti meillekin viikonlopun kynnyksellä. Kuulemma päiväkodilla oli käynyt nyt sitten lapsikato. Tänään on taiteiltu miehen kanssa pakollisten menojen kanssa ja hoidettu kiukkuisia lapsia. Nuorempi ei rauhoittunut millään, sylissäkin taisi olla liian kuuma vaikka uni meinasikin tulla silmään. Nyt sitten näyttää nukahtavan lattialle. Pääasia, että saa levättyä.

Eilen jännitimme presidentin vaaleja miehen kanssa niin, että minulla jäi päivityksetkin tekemättä. Kaitaliina on valmistunut eteisen pöydällemme ja vuosi ei kerennyt taittua helmikuulle ennen seuraavaa muutosta. Ehtiihän näistä kuitenkin kirjottaa vielä tänäänkin. Olin jo melkoisen kyllästynyt ylipitkään hiuspehkooni ja niin se on nyt katkaistu. Kyllä on ihanan kevyt olo. Vielä kun opin vain hiukseni asettelemaan jotenkin ihmismäisesti. Hirvittävän pitkiä hiuksia kun ei juuri kannattanut enää mitenkään yrittää laittaakaan. Tänään yritin sitten aamulla tuskaisesti sukia nyt osin kovin lyhyitä joka suuntaan taipuvia hiuksiani jollekin mallille, jotta näyttäisin edes vähän edustavalta päivällä työhaastattelussa. Melkein jo kaipasin vanhaa pitkää tukkaani, kunnes sain jonkinlaisen siedettävän sykerön aikaiseksi. Toivottavasti kuitenkin muu kuin hiukset ratkaisevat. Kampaajalla istuessani mietin, että kyllä se kampaajankin ammatti on melkoista käsityötä ja taiteellisuuden kanssa taiteilua. Kyllä hyvä kampaaja on kullan arvoinen, sellainen joka osaa nähdä ihmiselle sopivan tyylin ja tehdä sen vielä taidokkaasti. Kaikkea ehdin puntaroida mielessäni, kun istuin kampaajan penkissä 3,5 h. Edellisestä kerrasta kampaajalla oli kamalan kauan, yli kuusi vuotta. Taidan jatkossakin käydä oman leikkaamisen ja värjäämisen sijaan kampaajalla.

Mutta asiaan, Mutka-kaitaliina valmistui melko vauhdikkaasti. Tämänkin idean poimin syksyiseltä ystäväni kanssa tehdyltä reissultamme Kauhavan Kangas-Aittaan. Harmaa väri on juuri sellainen kuin toivoinkin.

Malli: Mutka-kaitaliina, Kauhavan Kangas-Aitta
Lanka: Esito-virkkauslanka, Kauhavan Kangas-Aitta
Koukku: 2,5 mm
Kulutus: 106 g

Mitä malliin tulee. Pidän liinasta, mutta ohje oli epäselvä. Sain liinan tehtyä, mutta monessa kohdassa piti vain päättää miten sen tekee. Toistin sitten päätöksiäni joka kohdassa. Vaikka työ ei edennyt rennosti ohjetta seuraten, jotakin koukuttavaa siinä oli. Mietin jo jos tekisin toisen liinan lahjaksi.

Villapöksyt

2012-01-17T20:21:00.000+02:00

Aloittaessani neuloa uusia villapöksyjä tyttärelleni annoin hänen valita värit. Lisäksi kysyin olisiko erityistoiveita. Kuulemma villapöksyissä piti olla tosi paljon raitoja. Mitäs äiti voi kuin toteuttaa tyttärensä toiveet kutistettuaan hänen aikaisemmat villahousunsa.

Novitan Puroa en ole edellisten villahousujen jälkeen ostanut, vaikka väreistä pidinkin. Vähäisen käyttökokemuksen vuoksi en muistanut myöskään, että tämä lanka ei kestä konepesua. Nyt valitsin uusiin villahousuihin langaksi Novitan 7-veljestä. Lanka kestää takuuvarmasti konepesun, on hieman paksumpi ja helposti neulottava. Lisäksi sitä on varastossa melkoiset määrät ja sitäkin laatua tulisi saada vähemmäksi. Mittasin tytön mitat, aloitin 2o, 2n -joustimella vyötäisiltä ja neuloin raitoja intuitiolla. Ja kyllä oli mukavaa.

Malli: Villapöksyt, Oma

Lanka: Novita, 7-veljestä

Puikot: 3,5 mm

Kulutus: 220 g

Minulla on ollut kautta aikain jonkinlainen ihmeellinen villahousun neulomiskammo. En tiedä mistä se johtuu. Jostakin syystä olen ajatellut villahousujen neulomisen olevan tuhottoman tylsää puuhaa. Mutta nyt jo toistamiseen joudun toteamaan, että villahousujahan onkin melko hauska neuloa.

Se voi olla jopa opettavaista. Vasemmalle vihreä resori.

Tipuset

2012-01-14T20:09:00.001+02:00

Ihastuttavat tipuset muuttivat meille. Heti ensi näkemältä, (Esmeralda´s -blogista bongattuna) jouduin tilaamaan Linnunpönttö avainnaulakot Sisustus Carenasta.

Josko avaimet alkaisivat nyt löytämään oikean paikkansa. Kunhan tietäisin, että laitanko nämä ihanat linnunpöntöt tämän asunnon seinään vaiko jonkun toisen.

Jos ei tietäisi mitä neuloa

2012-01-09T21:12:00.000+02:00

Saimme viikonloppuna ihanan talvikelin. Heti torstaina ajoimme ostamaan pojalle rattikelkkaa ja viikonloppuna onkin laskettu mäkeä. Yhden päivän pidempi viikonloppu tuntui suorastaan juhlalta. Aivan kuin viikonloppu olisi ollut viikon mittainen. Lyhtykin paloi ulkona taukoamatta.

Käytin ajan paljouden hyödykseni perjantaina muun perheen laskiessa mäkeä ja siivosin. Pesin urakalla niin petivaatteita kun muutakin pyykkiä siivoilun lomassa ja siinä heitin koneeseen myös tyttären villahousut. Kauniit mutta ikävästi nyppyyntyneet. Tämän neulekokemuksen jälkeen en Puro-lankaa ole ottanut puikoilleni. Jotakin lankaa oli kuitenkin heti illasta puikoille etsittävä, sillä nämä kauniit vaikkakin nyppyiset villahousut ovat nyt hyvin hyvin pienet. Suorastaan hupaisat. Tyttö ei huolinut niitä enää edes nukelle. Niinpä tartuin jo varastossa olevaan lankaan ja yritän harrastaa lankalakkoilua hieman näin alkuvuodesta (viime vuonna se tosin päättyi hirvittävään langan osto määrään maaliskuussa, mutta ajattelin ottaa riskin). Jos en jatkossa tiedä mitä neuloa, heitän pari vanhaa neuletta koneeseen ja katson huopuuko ne päästäkseni neulomaan uusia niiden tilalle.

Nyt puikoilla on 7-veljestä, takuulla konepesua kestävä lankaa. Tytär toivoi mahdollisimman paljon raitoja valittuaan värit. Haluamansa pitää. Oikeastaan ihana raidoittaa intuitiolla. Pakko vain myöntää, että tyttö on kasvanut. Ei valmistu enää villahousut päivässä, kohtuu nopeasti kuitenkin.

Tämä työ jäi kesken. Eteisen pöydälle virkkailen liinaa. Ohje on epäselvä, mutta kyllä tästä vielä liina tulee. Kerron liinasta enemmän sen valmistuttua.

Mieheni on saanut joka joulu neulomuksia mitä ihmeellisimmissä muodoissa riippuen joulua edeltävän ajan kiireellisyydestäni. Kerran olin neulonut vain kierroksen ja paketoin tekeleen puikkoineen päivineen (nyt juuri muistan, että ne on tekemättä edelleen. Silloin olin tosin raskaana ja väsynyt, josko saisin pitkän ajan sillä verukkeella anteeksi). Tänä jouluna en ehtinyt edes siihen saakka, joten suunnitelmia olen jo tehnyt mieheni paketille. Paketti sisälsi kaksi vyyhtiä Erämiehen sukkalankaa sekä viestin, jossa pyysin kertomaan toiveita sukasta. Minkä pituisen varren hän haluaa, onko sukka parempi kuviolla tai palmikolla jne. Kyllä niistä vielä sukat tulee.

Pidemmittä puheitta taidan siirtyä villahousujen pariin, jotta tyttär saa luopua varavillahousuistaan.

Uusi vuosi

2012-01-01T21:53:00.000+02:00

Vuosi on vaihtunut mukavammin kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Saimme nauttia niin hyvästä seurasta kuin ruoastakin. Lapset leikkivät sulassa sovussa koko pitkän päivän ystäväperheen lasten kanssa. Nuorimmaiset menivät kiltisti nukkumaan ja vanhemmat lapset supattivat ja kikattivat pitkälle yöhön, mutta ilmassa ei ollut kiukun häivääkään. Me vanhemmat olimme ihmeissämme.

Lasten kanssa ulkoiltiin ja ihmeteltiin raketteja varhain illalla. Raketit eivät olleet metelin vuoksi oikein lasten mieleen, mutta sädetikkuja lapsetkin jaksoivat hetken ihastella.

Tärkeimmäksi tapahtumaksi kuitenkin osoittautui mäenlasku. Voi sitä naurun pyrähdysten määrä. Välillä lapset juoksivat jalkoihin turvaan rakettien paukkuessa ja taas uudelleen mäenlaskuun. Mies ja poika taisivat löytää yhteisen lempiharrastuksensa.

Lasten mentyä nukkumaan istuskelimme ystäväni kanssa neuloen. Sain valmiiksi syksyllä Kauhavan Kangas-Aitasta poimimani idean, Pampula keepin. Meillä on työpaikalla melkoisen kylmää aina aika ajoin ja tein tämän hartioiden lämmikkeeksi sinne. Lyhyen testailun perusteella luulen Pampula-keepin olevan juuri sopivan lämmin. Ainakin se on ihanan pehmeä ja tuo väriä elämään.

Malli: Pampula-keeppi, Kauhavan Kangas-Aitta

Lanka: Pampula-lanka, Kauhavan Kangas-Aitta

Koko: S/M
Kulutus: 424 g

Puikot: 10 mm pyöröpuikot

Tiesin jo langan ostohetkellä, että Pampula-lanka ei tule kuulumaan lankasuosikkeihini. Langan väri kuitenkin ihastutti suuresti kuten myös neulepinta. Keeppi valmistui melkoisen nopeasti paksuutensa ansiosta ja neulottavuuskin oli huomattavasti parempi kuin odotin. Hyvä projekti siis kaikin puolin.

Tämän työn kulutuksen lasken vielä viime vuodelle. Pienenä yhteenvetona viime vuodesta sanoisin, että lankaa kului 3100 g valmiiksi saamiini töihin. Se on määränä melko vähän, mutta keskeneräisten töiden määrä on sitäkin suurempi. Monta puolivalmista työtä odottaa puikoilla ja mielenkiinnolla seuraan kuinka kauan ne keskeneräisinä pysyvätkin. Viime vuosi oli melkoinen muutosten vuosi ja syksy kului lähes täysin kaikkeen muuhun kuin neulomiseen. Nyt tosin tuntuu, että pienen tauon jälkeen olen kahta innokkaampana puikkojen kimpussa. Uusia ideoita satelee päivittäin ja kaikenlaisia ihania lankoja on kasapäin helpottamassa näiden ideoiden toteutumista ja lankojen kulutusta ajattelin seurata jatkossakin, vaikka ihan vertaillun vuoksi. Mitähän kaikkea sitä tänä vuonna saakaan aikaan?

Mielenkiinnolla katselen minkälaisia muutoksia tänä vuonna on edessä. Muutoksella ainakin aloitetaan. Lapset aloittavat huomenna uudessa hoitopaikassa. Toivottavasti uusi hoitopaikka osoittautuu mukavaksi, ainakin se tutustumiskäynnillä siltä vaikutti.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

Puhdasta kai tulee

2011-12-30T22:53:00.000+02:00

Näin vuoden päätteeksi on tullut hirmuinen into tehdä kaikkea valmiiksi. Syksy oli kiireinen ja kaikki käsityöt ovat olleet levällään. Ei ne keskeneräiset tässä juuri ole valmistumaan päässeet edelleenkään, mutta tiskirättejä on syntynyt senkin edestä. Todellista terapianeulontaa kiireisen vuoden päätteeksi.

Mallissa olen ollut uskollinen, Ananas tiskirättiä sileällä ja helmineuleella reunustettuna. Pakko on todeta, että tuota hamppulankaa on todella kiva neuloa ja kaiken lisäksi tuo ananas-kuvio on niin kaunis. Vielä kun otan tuon rätin kostutettuna käteen, niin onhan meillä pakko olla ensi vuonna puhdasta.

Nyt neulotut tiskirätit ovat väriltään sinisiä. Valkoiset ovat edellisestä kerästä. Kulutus oli tällä kertaa 91 g (29 + 29 + 33 g).

Nyt istahdan hetkeksi vielä juuri äsken aloittamani työn pariin (vaikka niitä kuuluisia keskeneräisiä töitä olisikin odotellut vieressä). Eteisen pöytä odottaa uutta liinaa, ihanaa harmaata väriä kantaakseen. Ohje vain on vietävän epäselvä, yritän takuta kuitenkin eteenpäin.

Joulurauhaa

2011-12-26T17:17:00.000+02:00

Tänä vuonna olemme viettäneet hyvin rauhallista joulua perheeni kanssa. Liekö olen liian tunnollinen työntekijä, vai mikä lienee syynä, koska aaton ja joulupäivän oli melko huonovointinen. Eilen illalla olo alkoi helpottaa, ruoka maistui ja tänään veto on jo normaali. Hyvähän se on tervehtyä juuri ennen töihin paluuta. Kaikesta huolimatta joulua on vietetty kuitenkin. Onneksemme emme olleet suuria suunnitelleetkaan.

Joulukuusi meillä on ollut koristeltuna melkein koko viikon. Ensimmäistä kertaa teimme oikein kuusenhakuretken edellisenä viikonloppuna. Suurin nautinto lapsille taisi olla piparihetki.

Joulupukkia meillä ei tänä jouluna käynyt, tontut jättivät paketteja pitkin päivää kuusen alle ja illalla toivat ovelle loput. Lähes kaikki lumet sulivat jouluaaton vastaisena yönä ja tämä selitys meni lapsille (lähinnä vanhemmalle lapselle) täydestä. Joulu on vain niin ihmeellistä aikaa.

Nyt odottelemme appivanhempiani saapuvaksi hetkellä minä hyvänsä. Meillä ei ole joululomaa mieheni kanssa ja lapsilla ei puolestaan ole päivähoitoa. Jouluna olin ajatellut neuloskella vaikka mitä, kun olisi aikaa. Suuret neulomiset jäivät, mutta tiskirättikokeiluihin ryhdyin. Tällaisen ajattelin ainakin anopilleni antaa vaivanpalkaksi lastenhoidosta.

Ajatukseni neulotuista tiskiräteistä on ollut samankaltainen kuin Ananas tiskirätin suunnittelijallakin, kulmani ovat saattaneet kohoilla kerran tai pari. Totta puhuakseni moista en ole kokeillut vieläkään, mutta ystäväni neulottua kauniin Ananas tiskirätin päätin minäkin kokeilla. Toisaalta olen kyllästynyt haiseviin keittiöluutuihin. Nykyään jokaisen ruokailun jälkeen luutulle on melkoisesti käyttöä ja luutu alkaa haisemaan melko nopeasti. Olisiko tämmöinen neulottu luutu hyvä ja toimiva vaihtoehto? Nähtäväksi jää.

Malli: Ananas tiskirätti

Lanka: Hemp for knitting, designed by Lanaknits

Kulutus: 97 g (32 g + 33 g + 32 g)

Puikot: 4,5 mm Knit Picksit

Ensimmäisen tiskirätin neuloin sileäreunaisena, toisen helmineuleella. Helmineule tekee rätistä jämäkämmän oloisen ja kolmaskin valmistui jo helmineuleen kera. Päivä ennätti kuitenkin jo painua mailleen ja tästä syystä tätä ei näy kuvassa. Toinen hamppuvyyhti keriytyi jo ja aloitti muuttumisensa tiskiräteiksi. Ainakin varastot on tyhjennetty hamppulangasta tämän jälkeen.

Lopuksi vielä voi käydä kurkkaamassa jotain joka jouluista herkkuamme Hillasopassa, joka päivittyi todella pitkän tauon jälkeen.

Mukavaa joulunaikaa!

Joulun alla

2011-12-18T19:09:00.001+02:00

Tänään haettiin koko perheen voimin joulukuusi. Otin muutaman kuvankin, mutta akut menivät lataukseen. Ihastellaan kuvia sitten huomenissa, muiden juttujen kera.

Pöllö-sukkia lähti liuta maailmalle.

Nyt voin keskittyä joulun odottamiseen.

Odotusten täyttymys

2011-11-28T10:57:00.001+02:00

Meillä sataa lunta! Näinä hetkinä kaipaan lapsia, vaikka työpäytäni sijaitseekin ikkunallisessa kulmassa ja ihailen valkoisen utuista taivasta. Lasten intoa lumisateen yllättäessä ei vain voita mikään.

Tapahtui eräänä päivänä

2011-11-20T12:40:00.001+02:00

Josko lunastaisin lupaukseni ja palaisin ajassa hetken taakse päin. Neulepuikot ovat kilahdelleet jo kiivaammin ja valmistakin on syntynyt aika ajoin. Blogin jäädessä tauolle, tänne palaaminen on kuitenkin aina hankalampaa mitä pidemmäksi tauko venyy. Nyt on siis paras tehdä tähän stoppi.

Muistanette kesällä pitkään neulomani sukat? Ne olivat oikea päänvaiva, melkeinpä piikki lihaksessa. Kaikesta huolimatta sain sukat kunnialla valmiiksi ja kääräisen ne vielä pakettiinkin. Kesällä suunnittelemani noin 10 paria sukkia lahjakääröihin ei tule toteutumaan, mutta ei se haittaa. Paremmat ideat veivät onneksi voiton.

Malli: bex, kirjasta Suloisimmat sukat

Lanka: Austermann, Step

Puikot: 2,5 mm

Kulutus: 100 g

Sukista ei ole oikeastaan muuta sanottavaa, kuin muistutus itselle, että älä nyt vaan mene ja aloita toista kertaa samaa projektia! Itseni tuntien vaarana on ajatella, että eihän se niin paha voinut olla ja taas ollaan samassa veneessä. Lanka oli vanhaa tuttua Steppiä. Mallissakaan ei varmaan ollut suuremmin vikaa, se ei vain sopinut silloiseen tilanteeseen. Olo sukkien valmistuttua oli samanlainen kuin pitkäveteisen kirjan jälkeen, helpottunut. Sukat onneksi ovat kuitenkin sievät.

Kotona tavarat alkavat vihdoinkin olemaan paikallaan. Arki alkaa sujumaan uudessa paikassa painollaan. Asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen kuin itsekseen ja nautin uudesta työstä. Välillä tuntuu, että voiko tämä olla tottakaan. Toisessa kaupungissa yritettiin saada asioita hoitumaan onnistumatta ja täällä ne sitten vain tapahtuu. Tänne meidän ilmeisesti tuli muuttaakkin, ainakin joksikin aikaa.

Lopuksi vilautan vielä lasten huoneen uudesta ideasta. Nyt saa tytär leikkiä vaikka opettajaa.

Kaikkea uutta

2011-11-01T21:02:00.005+02:00

Uusi koti, uusi auto, uusi työpaikka, lapsilla uusi hoitopaikka, uusi kaupunki.... Mies ja lapset onneksi ovat kuitenkin kulkeneet mukana. Nyt kun kaupunki alkaa tuntumaan hieman tutulta, työ maistuu mukavalta, autoa on korjattu pariin otteeseen ja lapset viihtyvät hoidossa olen alkanut kaipaamaan jotakin vanhaa. Neulepuikot olen kaivanut pussukoista muutamaan otteeseen. (Tuskin tässä kohti tarvii edes mainita, kuinka järkyttävät määrät lankaa vaihtoi myös osoitetta.) Ainakin yhdet sukat ja kaksi huivia on päättelyä vaille valmiit.

Valmiiden töiden kanssa palaan pian asiaan. Viikonloppuna saadaan ihania ystäviä kyläilemään ja voin jo melkein kuulla puikkojen ihanan kilinän hyvässä seurassa. Ehkä tästä tulee sittenkin ihan hyvä, vaikka lähes kaikki vanha vaihtui uuteen.

Pakko lisätä vielä, että tässä välillä tämä blogikin on muuttunut ihan oudoksi. Sopii teemaan.

Neulotuttaisi

2011-09-08T12:21:00.002+03:00

Mahdoton neulomisvimma kutittelee, mutta vielä on laatikoita purettavana. Itseni tuntien, mikäli jätän laatikoiden purkamisen kesken ne odottelevat purkua vielä ensi vuonnakin. Poika tarvitsisi kuitenkin jo lämmikettä kaulaan, uutta pipoa ja lapasiakin. Samoin tyttö. Itsestä nyt puhumattakaan. Etenkin kun näyttää uhkaavasti siltä, että olen saamassa monen vuoden haaveeni toteen. Reilu viikko täytyy nyt vielä kuitenkin elellä jännityksessä. Siispä menen ja jatkan pahvilaatikoiden parissa.

Muutto...

2011-08-31T23:01:00.002+03:00

...on ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa. Jotakin on hieman neulottukin, mutta valmiiksi ei paljoakaan. Kuvia olen puolestani ottanut reilulla kädellä pitkin kesää, mutta nyt kamerakin on hukassa laatikoiden syövereissä. Asiaa puolestaan olisi paljonkin, mutta tähän palaan kun saan istua rauhassa järjestyksen keskellä.

Tein muutamia lankahankintoja vielä ennen osoitteenmuutosta ihan piristysmielessä. Olen juuri sellainen äiti, jolle lapset tulevat todennäköisesti huutamaan "Äiti, älä, mua hävettää!". Minä pillitin pitkin muuttopäivää, etenkin viedessäni ja hakiessani lapsia päiväkodista. Hoitotädit ovat olleet ihania ja vanhempi lapsi on saanut kivoja kavereita. En kuitenkaan pystynyt tarjoamaan lapsilleni sitä pysyvyyttä, jota en itsekään saanut ja jota ehkä olisin toivonut. Avoimin mielin kuitenkin tulevaa katsellaan. Tänään käytiin kirjastossa, jossa oli ihanat pienet lehtimalliset korokeistuimet. Pienin oli innoissaan. Huomenna vierailen potentiaalisessa ehdokkaassa työpaikaksi. Tiedä vaikka pian taas muutetaan, mutta josko nyt kuitenkin ensin purkaisimme nämä laatikot.

Ensi kerralla sitten kuvien kera kätten töitä.

Tunnustus

2011-08-08T09:05:00.003+03:00

Lankakeijulta sain tunnustuksen. Tämä oli todella mukava ja innostavakin yllätys. En ole ennättänyt päivitellä blogia enkä neuloakaan siinä määrin kuin olisin tahtonut. Kiireen syistä kertoilen teille sitten tuonnempana.

Tunnustukseen kuuluu, että pitää kertoa seuraavat kolme asiaa:

Lempiväri: Mustaa käytän eniten ja pidänkin siitä, mutta onkohan se väri kuitenkaan laisinkaan. Musta kaipaa jotakin väriä rinnalleen ja tämän hetken suosikki on ehkä turkoosi, lila ja harmaa. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä paitsi keltaisesta.

Lempiruoka: Pidän ruuasta ja syön nauttiakseni, joten yhtä lempiruokaa ei ole minulla olemassa. Yksi suuri suosikkini on kuitenkin mieheni valmistama kinkku-aurajuusto-sipulipasta lisuikkeineen kaikkineen.

Minne haluaisin matkustaa: New Yorkiin, Pariisiin, Lontooseen ja Tallinnaan muiden muassa. Nämä matkat tulevat olemaan luksusmatkoja miehen kanssa kaksistaan aikanaan ja todennäköisesti juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Tallinnaan tosin lähdemme koko perheen voimin.

Tunnustus kuuluu tietenkin jakaa myös eteenpäin ja tämän saavat tällä kertaa he, jotka ovat piristäneet pikaisia hetkiäni tietokoneella. Seuraan blogejanne tiiviisti, vaikka en usein ennätäkkään kommentoimaan. Yritän parantaa tapani.

Villaviidakossa törmää kauniisiin käsitöihin elämän makuisesti.
Herkku ja koukku tarjoaa ihania matkakertomuksia herkuttelun lomassa.
Pujoliivin siskosten neuleet ja tarinat koukuttavat.
Villakeränen blogi on myös elämää käsitöiden ympärillä.

Sininen vai sininen

2011-07-16T20:10:00.002+03:00

Uusin projekti kutkuttelee koukeroillaan. Varsinaisesti en pääse vielä työn kimppuun, sillä olen päättänyt neuloa puikoilla olevat bex-sukat loppuun. Tämä vaatii kaiken tahdonvoimani, mutta periksi en anna. Tällä hetkellä pelkään ainoastaan, että lanka ei ihan riitä loppuun saakka ja toista kerää minulla ei ole varastossa. Katsotaan kuinka käy.

Suunnitelmiahan voi aina tehdä tulevan varalle, vaikka ei ihan vielä työhön tarttuisikaan. Arvon minkä langan ottaisin. Aluksi kokeilen Muskatilla, sillä siitä löytyi ihanat värit. Enää täytyy päättää, että valitsenko sinisen vaiko sinisen. Vai tekisinkö molemmista väreistä?

Suloisimmat sukat

2011-07-06T11:12:00.006+03:00

Ostin hiljattain alennusmyynnistä kirjan Suloisimmat Sukat. Yleensä kannatan alkuperäisteoksia, mutta alennusmyynneissä sitä on kai mieleltään heikompi. Päätin ottaa projektikseni testailla eri malleja, kuluttaa lankaa ja valmistautua hyvissä ajoin loppu vuoden juhlaan.

Ensimmäisenä puikoille pääsi malli angee, jossa varressa ja jalkaterän päällä on väljää palmikkoa. Mallikerta oli helppo muistaa ja sukat neuloutuivat ohuesta langasta huolimatta melko vauhdilla. Tässä kohtaa lainaan Johnny Deppin kommenttia elokuvasta Pieni suklaapuoti: Malli oli hyvä, mutta ei lempimallini.

Malli: angee, Cookie A., Suloisimmat sukat
Lanka: Austermann, Step
Puikot: 2,5 mm
Kulutus: 74 g

Langaksi valitsin varastoista vanhaa tuttua ja hyväksikin todettua Step-sukkalankaa. Keltainen sävytys sopi mielestäni hyvin näihin sukkiin ja henkilölle kenelle sukat ovat todennäköisesti menossa.

Heti ensimmäisten sukkien valmisttua siirryin seuraavaan pariin. Vuorossa on malli bex. Tässä pääsee sanonta "hitaasti, mutta varmasti" todelliseen merkitykseensä. Todellakin valmista syntyy, mutta mitään en ole neulonut ikinä näin hitaasti vaikka mielestäni pidän puikoista kiinni melkein koko ajan. Onneksi en aloittanut näitä 23. joulukuuta vaan nyt. Sinnikkäästi aion saada työn etenemään loppuun saakka. Aluksi en ollut ihan varma sopiiko sinisävyinen Step-lanka palmikkokuvioon, mutta työn edetessä värikin alkaa istumaan paremmin. Lankaa en ainakaan tässä vaiheessa enää vaihda.

Juhannus

2011-06-24T14:39:00.003+03:00

Joka vuosi, viimeistään juhannuksena, alan puhumaan joulusta. Näin kävi tänäkin vuonna. Kesäkuun alkupäivinä minua eivät innostaneet niin neulominen kuten ei tempauksetkaan joissa jokainen päivä aloitettaisiin uusia sukkia tai muitakaan käsitöitä. Nyt sitten juhannuksen villiinnyttämin jouluajatuksin kaivoin esiin hiljattain ostamani sukkakirjan. Koko suku taitaa tänä vuonna saada sukat joululahjaksi. 11 paria on nimetty ja ensimmäiset pääsevät jo puikoille. Matkassa on vain yksi ongelma, olen kyllästynyt aiemmin käyttämiini lankoihin. Uusissa langoissa on taas se ongelma, että langan kestävyydestä ei ole tietoa. Jos tiedät hyvän ja kestävän, ohuen sukkalangan olisin todella kiitollinen mikäli voisit jakaa neulenautinnon kanssani.

Mukavaa juhannusta kaikille lukijoille.

Arki

2011-06-15T06:29:00.002+03:00

Todella onnistuneen loman jälkeen arki maistuu niin hyvältä. Mies lähti uuteen työpaikkaan ja lapset vielä nukkuu. Minä hieroskelen käsiäni yhteen kahvikupposen äärellä miettien mille tänään alkaisin. Elämä vie ja minä vikisen. Edessä paljon muutoksia, positiivisia sellaisia.

Toisinaan tapahtumia on enemmän

2011-05-17T13:50:00.004+03:00

Vietämme viikkoa, joka sisältää enemmän tapahtumia (ja vieläpä mukavia sellaisia) kuin monet aikaisemmat viikot yhteensä.

Aamulla mies haki opuksensa painosta. Kaikki työ tämän tutkinnon eteen on nyt tehty. Emme juhli kuitenkaan vielä tänään vaan pakkaamme laukkuja, jotta pääsemme vihdoinkin huljuttelemaan varpaitamme Välimeren hiekassa.

Lapset sairastavat jo toista viikkoa. Korvat ovat kuitenkin onneksemme parantuneet ja vaivoja, jotka eivät enää parissa päivässä parane hoidellaan sitten matkalla. Pussillinen erilaisia rohtoja on jo pakattu mukaan. Omakin kurkku on ollut jo useamman viikon karhea, mutta epäilen sen johtuvat suurimmaksi osaksi siitepölystä. Jumppaan en eilen ainakaan tohtinut kuitenkaan hieman tukkoisen oloni vuoksi lähteä. Liikkumaan on kuitenkin päästävä ja jotta jaksaa kävellä riittävästi, täytyy asettaa etappi riittävän kauas ja hyvässä seurassa matka taittui vielä lupsakammin. Kävimme aamupuhteeksi hakemassa ystävän kanssa lisää neulottavaa Lumoavasta Langasta.

Tällä hetkellä suurimmat murheeni ovat, ottaisinko neuleen mukaan matkalle vai en ja jos ottaisin mitä neuloisin. (Tätä hetkeä täytyy muistella semmoisena päivänä kun tuntuu että maailma romahtaa.) Yksi malli polttelisi päästä puikoille tästä uudesta kirjasta.

Huomenna on vielä työhaastattelu. Olisihan kevyttä lähteä lomalle, jos tietäisi saaneensa töitä. Tämä nyt on kuitenkin vielä toiveajattelua, mutta ainahan saa toivoa?

Lopuksi vielä keskeneräisiin neuleisiin. DROPS:in Baby Merinoa ei voi liiaksi kehua. Lanka on niin pehmeää ja uskomattoman riittoisaa. Neulepinnastakin tulee sileää, vaikka miten neuloisi.

Tyttärelle olen neuloskelemassa tästä pehmoisesta langasta tunikaa. Väri tuntuu olevan mieluinen ja illalla tyttö käy kuikkimassa ovelta tarkastaen edistyykö hänen neuleensa.

xs vs. xl

2011-05-15T13:29:00.005+03:00

Aluksi olin harmissani. Xs kokoinen boleroni osoittautui ehkä xl kokoiseksi. Tein virheen alkumetreillä muuttaessani kuitenkin puikkokokoa, vaikka aloitin työn aluksi huomattavasti pienemmillä puikoilla. Isohan bolerosta sitten tuli. Teen ehkä sopivan kokoisen vielä joskus, mutta nyt puikoilla valmistuu ihan toiset neuleet. Tätä ei minulle sopivaa boleroa aion ensi viikolla sovituttaa anopilleni. Hän saa boleron syntymäpäivälahjaksi mikäli se osoittautuu sopivaksi ja hän siitä pitää. Ei siis välttämättä mennyt hukkaan ollenkaan.

Malli: Punainen bolero, Moda 2/2011
Lanka: Kampalanka, Kauhavan Kangas-Aitta
Kulutus: 185 g
Puikot: 4,5 mm

Kauhavan Kangas-Aitan kampalankaa neuloskelin ensimmäistä kertaa, mutta neulekokemus oli hyvin samanlainen kuin Kamenan kohdalla. Pidän ohuesta niin sanotusta karkeasta peruslangasta.

Koko vuoden olen ollut langanostolakossa. Varastot ei kuitenkaan näytä tyhjentyvän ja isnpiraatio meinaa kadota, kun ei pääse hypistelemään uusia lankoja. Niinpä suuntasin nenäni kohti Lumoavaa lankaan. Muun muassa nämä ihanuudet toivat uusia ideoita. Ja neulekokemus, mikä unelma. Koko kevään yritin tyhjentää pääasiassa 7-veljestä ja Nalle -varastojani. Olin ihan unohtanut kuinka ihania lankoja on olemassakaan. Safran muokkautui jo kahdeksi Hupu-lippikseksi ja Baby Merino on puikoilla tulossa tyttären mekoksi. Baby Merino on uskomattoman ihanaa neulottavaa.

Kuinkahan paljon syntyy valmista jääkiekkoa jännittäessä. Yhtä jännitystä tämä elämä. Molemmat lapset ovat olleet yli viikon sairaana ja sen kun jatkavat sairastamista. Enää ei ole montaa yötä matkaamme ja hieman alkaa jo hermostuttamaan kuinka saamme lapset terveiksi ajoissa.

Hupu / Huey

2011-05-12T13:47:00.001+03:00

Kerät joita olen alkuviikosta hankkinut muuttavat vauhdilla muotoaan.

Olisiko joku halukas testineulomaan? Hupu-lippiksen ohje on kirjoitettu koossa 42 ja 45 cm suomeksi ja englanniksi. Erityisesti kaipaisin testausta englannin kieliselle ohjeelle. Olisin kiitollinen avusta. Mikäli kiinnostuit, lähettäisitkö minulle sähköpostia (johkut@gmail.com). Mietin lisäisinkö vielä isompia kokoja.

I´m searching for test knitters for Huey Cap. Sizes are 42 and 45 cm. I´m wondering if there is a need for bigger sizes. If you are interested, please send me email. johkut@gmail.com

Ajatuksia

2011-05-07T20:56:00.005+03:00

Useammassa blogissa on herättänyt ajatuksia sana amatööri. Minäkin tahdon olla oikea sellainen, tehdä intohimolla kaiken mihin ryhdyn. Kieltämättä itsekin olen aina mieltänyt tuon sanan negatiivisessa merkityksessä aiemmin. En enää. Sitä oppii monenlaista neulomisen lomassa.

Tällä hetkellä puikoilla oleva työ on vaatinut todellista tahtoa, jotta olen päässyt edes alkuun. Saati tähän saakka. Toinen hiha alkaa olemaan voiton puolella. Siinä missä 50 Villapeikon Suvin ohjeita olen siellä täällä kuullut kehuttavan selkeydellään ja helppolukuisuudellaan, tästä ohjeesta ei voi puhua samaa. Suvin ohjeista en ole vielä tosin neulonut tähän mennessä vielä mitään, mutta ehkä teen sen pian ihan vain rentoutuksen toivossa.

Mikäli tämä malli ei olisi niin kaunis en olisi viitsinyt edes vaivautua, sillä ohje on epäselvin mitä olen koskaan neulonut. Nyt elättelen kuitenkin jo toiveita, että pian voin pukea ylleni ihanan boleron.

Mikäli tämä bolero onnistuu, elättelen toiveita vielä toisesta samanlaisesta toteutettuna jostakin hivenen kiiltävästä langasta kirkkaammassa värissä.

Nyt alan kannustamaan Suomea ja neulon minkä kerkeän, inspiraatio on vallallaan.

Lumoava lanka

2011-05-07T10:56:00.002+03:00

Lankakauppa Lumoava lanka järjestää arvonnan. Käykää ideoimassa ;)

Rodos

2011-04-21T12:48:00.004+03:00

Kevätväsymys on tipotiessään ja ajatukset ovat kesäsuunnitelmissa kuten myös kevään matkassa. Pääsiäistä päätimme viettää kotona vaikka toisin olimme suunnitelleetkin. Poistamme pommin, joka täällä tuntuu jyllänneen kaikki paikat sekaisin ja vietämme rauhaisaa aikaa perheen kesken. Tämä äitikin kun tuntuu lapsista ilmeisen normaalilta jälleen neuloessaan harva se hetki.

Tänä keväänä suuntaamme Rodokselle, jonka vuoksi neuloin tyttärelle boleron hartioita lämmittämään. Unelmissani jo istuskelen illalla tavernassa hyvän ruuan äärellä ja sitä ajatellen tämänkin boleron päätin neuloa. En ole Rodoksella aiemmin käynyt, mutta toivon ruuan olevan yhtä maittavaa kuin muualla Kreikassa. Pääsiäistä vietämme perinteisesti kreikkalaisen ruuan merkeissä ja herättelemme makunystyröitä jo valmiiksi.

Malli: Oma, nimettäköön Rodokseksi
Lanka: Schoeller & Stahl, Savanna (55 % viskoosia ja 45 % puuvillaa)
Puikot: 4,5 mm
Kulutus: 103 g

Malli onnistui toivotulla tavalla. Halusin boleroon, jotakin kevennystä pitsineuleen muodossa. Aaltoileva palmikko ja sen vierellä oleva reikäneulos keventää juuri mukavasti neulepintaa lämmittäen kuitenkin hartioita. Tyttö sovitteli boleroa välillä innokkaasti. Viimeisen sovituksen yhteydessä hän tuumasi, että ihan vähän täytyy enää äiti neuloa hihoja. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen siitä, että hihat voivat olla myös puolipitkät etenkin jos on lämmintä.

Annoin tyttärelleni muutaman lankavaihtoehdon ja hän valitsi tämän, sievästi kimaltelevan langan. Kaikki kimaltava tuntuu nyt olevan tytölle mieleen. Lanka on minulle uusi tuttavuus, joka on odottanut puikoille pääsyään jo kotvasen aikaa. Langassa on hivenen kova tuntu, mutta uskoisin sen pehmenevän ainakin jonkin verran käytössä. Savanna on kuitenkin helposti neulottavaa ja neulepinta on sievä, joten voisin ehdottomasti neuloa tästä jatkossakin. Samaista lankaa löytyykin vielä useampi kerä valkoisena ja mietin josko tyttärelle ennättäisin vaikka mekonkin neulasta. Tai itselleni boleron.

Testineulontaa

2011-04-15T20:43:00.003+03:00

Aikaisemmin keväällä Epa kyseli, josko joku haluaisi testineuloa hänen suunnittelemansa neuleen. Onneksi ilmoittauduin innokkaaksi testailijaksi. Tämän keväinen kevätväsymys ei varmaan ilman tätä ohjetta olisi taittunut muuten koskaan, siltä ainakin tuntuu.

Vauvan kietaisupaita ohjeesta syntyi, kuten oli tarkoituskin. Mallin tulisi olla 40 cm:nen. Niin pieniä meillä ei olla oltukaan, joten ajattelin lahjoittaa tämän paikalliseen sairaalaan jos ottavat vain vastaan. Täällä on tapana ainakin täysiaikaisena syntyneet lapset pukea villanuttuihin.

Malli: Vauvan kietaisupaita
Lanka: Novita, Nalle
Puikot: 3,0 ja 3,25 mm
Kulutus: 61 g

Ohje oli selkeä. Aikaisemmin en ole neulonut paitaa helmasta, liittämällä hihat mukaan ja tekemällä raglan-kavennukset. Lopussa ei nyt odottanutkaan yhtään kappaleiden yhteen liittämistä. Pieni paita valmistui niin nopeasti, että toimii melkein terapianeuleena. Paita on vieläpä niin suloinen.

Kevät

2011-03-29T21:09:00.003+03:00

Maaliskuussa olen saanut hieman neulottua. Paino on todellakin sanalla hieman. Toivon voivani esitellä jotakin valmista mahdollisimman pian. Sitä ennen pitäisi kuitenkin tarttua jonakin iltana puikkoihin.

Kaikki ympärilläni olevat ihmiset hihkuvat kevään ihanuutta, uuden puhkeamista ja auringon paistetta. Itsestäni tuntuu, että lakastun.

Lasten kanssa olen onneksi oppinut nauttimaan jo enemmän kesästä. Joka päivä olemme onneksi kuitenkin lähempänä ihanaa, inspiroivaa syksyä.

Hyvä päivä

2011-03-01T12:14:00.003+02:00

Tästä nautin. Salakavalasti värimaailmaan tullut uusia pitkään hylkimiäni värejä. Kappaleiden ulkoa opettelu voisi olla myös puuduttavaa. Tänään se ei ole.

Mielipiteeni Kaarnasta ei ole muuttunut, mutta lahjanaruna se on todella kaunis. Sukuumme on syntynyt pieni, hartaasti odotettu vauva. Hänelle postitan pieniä paketteja enkä malttanut olla paketoimatta.

2011-02-28T20:36:00.002+02:00

Helmikuu on kulunut lankahamstereiden merkeissä. Yhtään uutta lankakerää ei kaapeistani löydy. Muutama neulekirja löysi kuitenkin tiensä kotiimme.

Tyytyväinen olen siihen, että en hankkinut uusia lankoja. Tempaus sinällään ei ehkä sopinut minulle muuten. Neulomisesta tuli hieman pakonomaista. Aivan kuin pitäisi koko ajan neuloa kamalasti (vaikka niinhän teen normaalistikin). Neulominen on kuitenkin vain tapani rentoutua ja luoda. Luomiselle ei muutenkaan tässä hektisessä elämänvaiheessa ole riittävästi tilaa. Onneksi kuitenkin kokeilin, sillä olen tätä useita kertoja ajatellut kokeilevani. Toisaalta ensi vuonna elämäntilanne voi olla paljon rauhallisempi ja voin nauttia tämän kaltaisista tempauksista ihan eri tavalla.

Uutuusarvoa ei viimeisissä neuleissa ole. Pidän mallista edelleen. Jatkossa kun neuloskelen näitä kyseisiä sukkia lisäilen ne vain grammoihin, joita itsekseni huvikseni seurailen tänä vuonna.

Itsetutkiskelua

2011-02-23T13:40:00.002+02:00

Neuleet eivät tahdo edetä. Teen sitten sen sijaan hieman itsetutkiskelua. Villakeräseltä poimin tällaisen.

Merkitse lihavoimalla asiat, jotka olet tehnyt ja kursiivilla ne, joita suunnittelet joskus tekeväsi.

Olen neulonut:

- pyöröpuikoilla
- sukkapuikoilla
- sukkia (tai muita pieniä pyöröneuleita) yhdellä tai kahdella pyöröpuikolla
- itse kehräämääni lankaa
- jonkun muun kehräämää lankaa
- villaa
- puuvillaa
- pellavaa
- alpakkaa
- kashimiria
- kamelinkarvalankaa
- silkkilankaa
- koiran- tai kissankarvalankaa
- bambulankaa
- soijalankaa
- banaanilankaa
- tekokuituja
- itseraidoittuvaa / pätkärääkättyä lankaa
- kierrätettyä tai käytettyä lankaa
- metallilankaa
- mallitilkkuja
- lapaset ranteesta kärkeen
- paidan
- villatakin
- huivin
- shaalin
- hatun, myssyn, pipon
- sukat varresta kärkeen
- sukat kärjestä varteen
- rannekkeet / kämmekkäät / kädenlämmittimet
- lapaset kärjestä ranteeseen
- sormikkaat
- tossut
- säärystimet
- hihattimen, boleron, ponchon
- keskosille
- vauvalle
- lelun- tai nukenvaatteita
- Möbius-huivin tai vastaavan
- laukkuja
- koruja
- hiuskoruja
- pehmoleluja
- tyynyjä
- torkkupeiton / peiton
- lahjaksi
- lemmikeille
- verkkolehden mallin mukaan
- graffitin
- häihin
- kotiin
- lomaneuleita
- taideneuleita
- aina oikeaa
- sileää
- palmikkoneuleita
- pitsineuleita
- intarsiaa
- kirjoneuletta
- norjalaisneuleita
- mallineuletta, jossa pudotettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on neulomatta nostettuja silmukoita
- mallineuletta, jossa on kierrettyjä silmukoita
- lyhennettyjä kerroksia
- napinläpiä
- i-cordia
- nyppyjä
- vohvelipoimutettua neuletta
- dominoneuletta
- konttineuletta
- tvåändsticking-tekniikalla
- nukitettua neuletta
- pintaneuletta
- helmien kanssa
- oikein ja nurin takaperin
- amerikkalaisella / englantilaisella tavalla
- mannermaisella tavalla
- vapaaneulontaa
- koneella
- neuleharpulla

Olen:

- luonut silmukat ristikkäin
- luonut silmukat italialaisella aloituksella
- parsinut/jäljitellyt silmukoita
- päätellyt silmukat ompelemalla
- leikannut neuletta

Olen värjännyt lankaa:

- kasviväreillä
- Kool Aid-värillä

Olen huovuttanut

Olen:

- suunnitellut neuleita
- kirjoittanut neuleohjeen
- julkaissut neulekirjan
- neulonut saadakseni rahaa
- neulonut elääkseni

Olen osallistunut:

- yhteisneulontaan
- neuleolympialaisiin
- neulontaan julkisella paikalla
- hyväntekeväisyyteen

Olen opettanut:

- lasta neulomaan
- miehen neulomaan (yrittänyttä ei laiteta).

Kaikki termit ei kyllä ole vielä hallussa. Joskopa tästä inspiraatio ja vireystila saavat tuulta alleen. Nyt kun olen saanut nukkua muutaman yön paremmin, niin en saa mitään tehtyä. Olen muka niin väsynyt. Neuleetkaan eivät edisty. Onneksi tämä yleensä helpottaa parin päivän kuluttua.

Sain haasteen

2011-02-17T20:09:00.003+02:00

Rusina haastoi minut kertomaan seitsemän asiaa itsestäni.

Seitsemän on toisaalta paljon, toisaalta vähän. Kokeilen kuitenkin.

1. Rakastan lapsia ja olen hyvin perhekeskeinen, mutta tarvin ehdottomasti omaa aikaa aina tietyn määrän. Ilman sitä en olisi ollenkaan hyvä äiti tai vaimo, ainakaan omasta mielestäni.

2. En eläisi ilman musiikkia ja esiintymisestä saan voimaa kaikkeen muuhun. Aikaa musiikille ei ole nykyään niin paljon kuin haluaisin ja tähän käytän lähes kaiken oman ajan josta edellisessä kohdassa puhuin.

3. Ystävät ovat minulle suunnattoman tärkeitä ja oikeita voimapilareita. Elämä on vienyt useat ystävät eripuolille maata ja yhteydenpitoa pidellään ajoittan harmillisenkin harvoin. Samassa kaupungissa asuviakaan ystäviä ei tahdo kuitenkaan ennättää tapaamaan niin usein kuin haluaisi. Täytyy toivoa että ystävyydessäkin laatu korvaa määrän.

4. Haaveilen paljon ja elättelen unelmia. Tiedän melko tarkasti mitä tulevaisuudelta haluaisin.

5. Uskon kohtaloon. Jos jonkun asian ei ole tarkoitus tapahtua, ei se tapahdu suuresta työmäärästäkään huolimatta. Niin ei ole tarkoitettu.

6. Olisin ammatiltani opiskelija, jos siitä saisi palkkaa. Nautin opiskelusta ja uuden oppimisesta.

7. Neulepuikoista en luopuisi. Vaan kun osaisin yhdistää soittamisen vielä tähän. Lukeminen jo onnistuu neuloessa.

En haasta tällä kertaa ketään erityisesti, en osannut päättää monista vaihtoehdoista.

Pehmeää

2011-02-07T20:14:00.004+02:00

Nyt kulutan lankaa varastosta ja teen asioita joita olin ajatellut kauan sitten. Niin minuun kuin mieheenkin on iskenyt jonkinasteinen kodinlaittovimma. Ehkä se johtuu vain tilan puutteesta, mutta mukavaa tämä puuhastelu kotinurkissa on kuitenkin. Tämän vimman inspiroimana tein pehmoiset tyynyt sohvan nurkkaan.

Malli: Palmikkotyyny, oma
Lanka: Novita, Kaarna
Puikot: 8,0 mm
Kulutus: 284 g

Tämä työ oli inspiroiva. Neulomisen lomassa ehdin ajatella monenlaista. Olen haaveillut neuletyynyistä pitkään, mutta en ole muka ehtinyt muiden hommien lomassa niitä neuloa. Nyt ne on onneksi tässä.

Vaikka työ oli inspiroiva, lanka ei ollut. Pidän palmikoista, värikin on vaalea kuten toivoin ja tuntuma on pehmoinen. Lanka pölisi. Ihoa kutisti. Lopulta toivoin toisen tyynynpäällisen olevan pienempi, mutta neuloin sinnillä loppuun. Hetki sitten viimeistelin ikuisuusprojektin samasta langasta ja nyt mietin kuinka sitä voin käyttää. Lankaa jäi puolisen kerää. Sitä en aio neuloa enää ikinä. Valmiista tyynyistä toivon kuitenkin nauttivani.

Niputan tammikuuta

2011-01-26T22:44:00.004+02:00

Joillekin viikoille kasaantuu tekemistä enemmän kuin toisille. Tämä on niitä viikkoja, joiden toivoo taittuvan pian loppuun. Pidän järjestelmällisyydestä, asioiden järjestämisestä, aikatauluttamisesta ja valmiiksi saamisesta. Etenkin silloin kun tekemistä on sopivasti tai vain sen verran reilusti, että kaiken toteuttaminen on mahdollista. Silloin vielä tulee hyvä mieli kun vetää viivan tehdyn asian yli ja tarttuu seuraavaan.

Helmikuun aion pyhittää kaikelle mukavalle. Aion leipoa, leikkiä, neuloa ja tavata ystäviä juuri niin paljon kuin huvittaa. Onneksi se on pian, sillä uudet projektit kutkuttelevat mieltä ja ystävät soittelevat kyselläkseen koska voisimme tavata. Odotan innolla kuulumisten vaihtoa kahvikupin ja neuleiden äärellä.

Jotain pientä voin kuitenkin sanoa tehneeni käsitöidenkin saralla kiireenkin uhalla. Tilauksesta olen virkannut nipun patalappuja.

Malli: Oma
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikko: 4,0 mm
Kulutus yhteensä: 230 g

Elämän ollessa touhun täyteistä patalaput piristävät mukavasti iltaa ennen nukkumaan menoa. Suureen työhön en olisi voinut keskittyäkään ja toisaalta olisi vain harmittanut jättää mielenkiintoinen työ sivuun odottamaan. Yhden patalapun virkkaaminen puolestaan silloin tällöin ei ole vienyt liikaa aikaa, mutta kuitenkin olen saanut hieman puuhastella lankojen parissa.

Lisäyksenä vielä tahtoisin kertoa oivan tavan hävittää lankaa. Vein tyttären päiväkotiin siivouksessa vastaan tulleet langat, jotka muutoin olisivat venyneet kaapissa ajanlaskun loppuun. Lapsille langoista on toivottavasti paljon iloa ja kilosta lankaa saa askarreltuakin jo vaikka mitä.

Vanhojen lankojen kulutustalkoot

2011-01-24T08:46:00.003+02:00

En ole pitkään aikaan ollut innostunut mistään tempauksista. Elämässä on ollut tempausta ihan omasta takaa.

Nyt päätin osallistua. Siivoukset vähän niin kuin jatkuu Lankahamstereissa. Eräs tentti on vienyt kamalasti aikaa tässä kuussa. Perjantaina sen pitäisi olla takana päin vihdoinkin, sopivasti ennen helmikuuta. Kyllä kahden lapsen kanssa vaatii todellista organisointikykyä, että onnistuu suhteellisen mittavassa lukuprojektissa. Lukeminen vie myös kaiken ajan kaikelta muulta. Ensimmäisellä äitiyslomalla jaksoin opiskella enemmän, nyt neuloisin enemmän.

Ihastuksia, unelmia ja uusia neuleita.

2011-01-21T23:02:00.003+02:00

Jo kolmatta päivää taltutan kotiamme yhdessä miehen kanssa. Tavaran paljous on huimaava ja joitakin esineitä säästän ihan vain unelmaa varten. Nyt eletään aikaa ennen oikeaa omaa kotia. Odottavan ajan sanotaan olevan pitkä ja kun tästä omasta kodista ei ole vielä tietoakaan aika saattaa tuntua pian kahta pidemmältä ellei tässä nykyisessä kodissa tee jotain. Tavaraa lähtee jälleen kiertoon, mutta langat yllättävät minut aina. Nyt keksin jälleen uuden säilytyssysteemin langoille. Toivotaan, että tämä olisi jo toimiva.

Erinäisiä paperikasseja löytyi siivouksen edetessä viisi isoa paperikassillista. Älkääkä edes kysykö miten se on mahdollista. En tiedä itsekään. Nyt osa niistä pääsi kuitenkin hyötykäyttöön. Jokaisessa pussissa on ainoastaan yhtä lankalaatua, yhdessä pussissa yksittäiset ihastuttavimmat lankakerät ja yhdessä seuraavaksi puikoille tulevat. Ajatustasolla uskon tämän nyt toimivan. Tehokkaasti jos neuloisin jotakin lankaa se voisi vaikka loppua ja hyllyyn tulee tyhjä tila. Sitten ehkä voin ostaa jotain uutta tai sitten kaivan seuraavat langat laatikoista, joita on edelleen melkoinen pino. Vaatehuoneessa tämä värikkyys ehkä vain piristää.

Lankoja, ainakin 3 mm puikoilla neulottavat, voi nyt kuluttaa taas urakalla. Jo eilen saapui uudet puikot katkanneiden tilalle. On mukavaa, kun asiat hoituu mutkattomasti viiveettä.

Näiden katkenneiden puikkojen vuoksi eräs ideani toteutui hyvin hitaasti. Lyhyillä sukkapuikoilla kitkuttelin illalla pimeässä mustaa lankaa ja nyt ymmärrän hyvin miksi neulon yleensä niin vähän rakastamallani mustalla värillä. Yksikin palmikko neuleessa ja johan menee tihrustamiseksi, saati jos niitä erehtyy neulomaan useamman. Alkuperäinen ideani ei onnistunut, mutta aloituksesta tuli joka tapauksessa mukavan näköistä ja näin mieheni sai pipon. Pipo on kuvattu minun päässäni ja on hieman liian suuri. Miehelle onneksi sopiva.

Malli: Pipo, oma
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 51 g
Puikot: 3,25 mm, Knit Pro

Tätä mustaa Nallea vain riittää ja riittää. Normaalisti kerä olisi loppunut kesken, mutta ei nyt kun toivoisin kerien loppuvan. Vieläkin aion ehkä yhden pipon silti neuloa tällä samaisella langalla mikäli maltan erään mallin poltellessa mielessä.

Unelma omasta kodista ei ole ainut mistä haaveilen. Olemme miehen kanssa ajatelleet matkustaa New Yorkiin viimeistään kymmenennen hääpäivämme kunniaksi. Siihen on vielä matkaa, mutta täytyyhän unelmia olla ja niitä mielelläni ruokinkin ajoittain hieman. Meidät veisi sinne musiikki ja tietysti myös kokemus. Enkä tietysti jättäisi väliin tilaisuutta tutustua paikalliseen käsityöantiinkaan. Siksipä ostin itselleni "unelma" kirjan pelkästään kansikuvan innoittamana.

Kirja vaikuttaa hyvältä. Vaihteeksi on kiva lukea käsityökirjaa jossa on tarina. Mietin vain millä langalla lähtisin tuota kannen Mondrian Skyline-mallia kokeilemaan. Kaapissa ei ole mitään lankaa oikealla tiheydellä. Yritän niistä kuitenkin ehkä löytää sopivimman.

Kelo

2011-01-15T20:01:00.005+02:00

Pitkään ajatuksissa virinnyt idea pääsi puikoille. Aloittaminen on venynyt lähinnä siitä syystä, että en ole osannut päättää mikä väriyhdistelmä olisi paras. Juuri kun luulin päässeeni ratkaisuun mieleni muuttui ja työn aloittaminen sai taas odottaa. Lopulta päätin kokeilla jollakin värillä ja tehdä sitten toiset toisella värillä. Näistä tuli tämmöinen koepari.

Malli: Kelo säärystimet, oma
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Novita, Nalle
Kulutus: 89 g

Meillä on kirjoneuleen kanssa hyvin hankala suhde. Pidän kirjoneulonnasta yleensä, pidän useista kirjoneulotuista jutuista yleensä, mutta silti ajoittain joku siinä tökkii pahasti. Olen yksiväristen vaatteiden suurkuluttaja, vaikka pidänkin monista kuvioiduista jutuista toisten kantamana. Vaatii tosi hyvän idean, että kirjoneule pääsee oikeuksiinsa. Nähtäväksi jää kuinka näiden käy. Mustan pohjavärin valinta tähän työhön oli lähinnä varmuuden maksimointia tulevaa käyttöä ajatellen. Minulla musta pääsee todennäköisimmin käyttöön.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Tietoisesti tein säärystimistä jalanmyötäiset. Aikaisemman kokemuksen perusteella säärystimet venyvät ja ovat hetken kuluttua juuri sopivan levenevät alaosastaan joustimen annettua hieman myöten. Lisäksi olen tyytyväinen lankavarastoni pienentyvän. Näitä peruslankoja neuloessani alan jo kaipaamaan uusia ihania lankakokeiluja, mutta neulon vanhoista vielä hetken puikot sauhuten. Tavoitteissani on tänä vuonna pienentää olemassa olevaa varastoa mahdollisimman paljon. Olen vähän merkkaillut ylös mitä lankoja laatikoiden kätköstä löytyykään. Lankaa on uskomattoman paljon.

Viimeisin projektini hankaloitui hieman. Ensimmäistä kertaa uudet puikot eivät kestäneet menoa. En edes istunut päälle.

Arkena

2011-01-11T19:59:00.005+02:00

Syystä tai toisesta en ole omistanut mustaa talvipipoa, vaikka olen semmoista usein kaivannut. Pukeutumiseni värimaailma on ajoittain hieman tylsää. Vaikka kuinka yritän hankkia ja tykkäänkin eri värisistä vaatteista, mustat kuluvat loppuun ja värilliset täyttävät kaappeja. Nyt herättelin henkiin tauolla ollutta juoksuharrastustani ja ostin oikein uuden juoksupuvunkin. Sopivan paksuinen pipo oli enää ainoa puute harrastuksen jatkamiselle.

Toivoin rentoa peruspipoa, joka käy niin urheiluun kuin muuhunkin käyttöön. Sen sain.

Malli: Pipo, oma
Lanka; Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm Knit Pro
Kulutus: 53 g

Pipon tuli olla riittävän ohut, musta ja toteutettu varastossa olevista langoista. Mustaa Nallea tuli ensimmäisenä vastaan ja pipon paksuuden totesin juuri sopivaksi. Istuvuuteen olen myös tyytyväinen.

Mustan langan neulominen luo aina omat haasteensa etenkin näin pimeään aikaan. Ehkä juuri tästä syystä nämä mustat neuleet ovat jääneet niin vähäisiksi. Nyt kuitenkin kun olen päässyt vauhtiin, mustien neuleiden virralle ei näytä tulevan loppua.

Oman haasteensa tähän kaikkeen tuo myös arki, kuten ehkä kuvista huomaattekin. Ainoa valoisa aika on päivällä, jolloin mies ei tietenkään ole kotona. Lapsetkin ovat vielä liian pieniä kameran käyttöä ajatellen. Niinpä laitoin pipon päähän ja venyttelin käsiä niin kauas kuin sain, yritin olla liikkumatta ja osua kohteeseen. Muutaman kerran onnistuin. Hyvät naurut sain ainakin aikaan. Jalustahan olisi olemassa, mutta se oli kaapissa ja yritin napsia kuvia pikku-ukkelin hätyytellessä vähän väliä hytkyttelemään vaunuja.

Aloitus vuodelle 2011

2011-01-06T17:38:00.004+02:00

Sanotaan, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Tätä tuossa syksylläkin yritin kovasti vastustaa. Vuoden vaihteen mökkireissullamme huomasin miehen lapasien jälkeen kuitenkin, että pikkuruisellamme ei ole sopivia villasukkia toppatöppösten alle. Uhkaavasti kädet ja jalat lähestyvät toppahaalarin suuaukkoja todistaen ajan mahdottoman nopeaa kulumista. Kokemuksen mukaan pelkät toppatöppöset eivät ole riittävän lämpimät ja näin huonoa omaatuntoa paikatakseni ryhdyin toimeen samoin tein.

Olen ihastellut Junasukkia monien toteuttamana jo pitkään, oma toteutus on saanut odottaa aikaansa. Kävihän tämäkin toisaalta inspiraationeulonnasta, sillä sekä käyttämäni malli että lanka olivat käytössä ensimmäistä kertaa. Aloitin sukat mökkireissullamme internetin tavoittamattomissa. Ystävän etätuen avulla sain sukat aloitettua ja neulottua valmiiksi asti.

Sukkien valmistuttua ajattelin olevan vauvelin tumppujen vuoro. Kädentaito-messuilta ostin viisi kerää samaista lankaa ihan pojan lämmittämiseen ja tarkoituksenani on ollut neuloa lisäksi vähintään neuletakki samaan settiin. Setissähän täytyy olla jokin yhteinen tekijä ja tumput saivat junasukkien kanssa yhtenevän varren. Peukaloita en neulonut erikseen, mielestäni ne eivät ole tarpeen vauvalla.

Malli: Vauvan sukka ja tumput (oma muokkaus)
Lanka: Drops, Fabel
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit
Kulutus: 55 g

Fabel on mukavaa neulottavaa. Pidän neulomisesta ohuilla puikoilla, ranteet eivät kipeydy ja jälki on aina jotenkin siistimpää. Meneehän siinä aikaa enemmän, mutta ehkä mielekkään työn kanssa käy vähän kuin hyvän kirjan kanssa nauttiessa joka sivusta. Neuletyöt on kuitenkin kiva saada lopulta valmiiksi ja käyttöön.

Tänä vuonna ajattelin ihan mielenkiinnon vuoksi seurailla langan kulutusta. Saa nähdä kuinka kauan jaksan punnita kaikki työni, mutta aina uuden vuoden kynnyksellähän voi hyvin kokeilla uusia juttuja. Jos ne ei ole itselle sopivia, niistä voi luopua vaikka jo helmikuussa. Tämän vuoksi en tällekään vuodelle lupaa muuta kuin neuloa.

Vuoden viimeiset

2011-01-03T15:22:00.004+02:00

Viime vuoden viimeiset päivät vietimme pohjoisen pimeässä syleilyssä. Pian joulun jälkeen alkoi jo tuntumaan, että ulkoilu maistuisi. Pakkasta vain oli joulun aikaan niin paljon, että nenämme näki ulkoilmaa hyvin vähän. Matkatessamme pohjoiseen pakkanen ei kuitenkaan näyttänyt heti laantumisen merkkejä. Ajattelin harjoittaa hieman inspiraationeulontaa automatkalla kuten mökilläkin ja olin pakannut erinäisiä lankoja mukaan jalkatilaan hypisteltäväksi. Auton juuri ehkä liikahdettua tai ainakin matkan ihan alkutaipaleilla mies sanoi ottaneensa mukaan ainoastaan ohuet fleecekäsineet. Sanoin hyvästit inspiraationeuleille ja puikot sauhuten neuloskelin mustia lapasia, jollaiset oli ollut toivelistalla jo hyvän aikaa. Liekö tämä unohdus vahinko laisinkaan?

Malli: Peruslapanen, Novita
Lanka: Novita, 7-veljestä, musta
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit

Hyvän mielen lapaset tuottivat joka tapauksessa niin neulojalle kuin lapasten saajallekin. Työ valmistui kuin silmissä, sillä juuri muutamaa viikkoa aiemmin neuloin mustat peruslapaset tilauksesta ja nyt tein vain muutamia pieniä muokkauksia malliin. Resorin neulominen onnistui hyvin pimeässäkin ja niinpä pystyin neulomaan melkein perille saakka.

Lapasten valmistuttua pakkanen pakkui edelleen ja kauppareissulle miehen pukiessa lapasia nappasin kameran mukaan. Omat sormet pysyivät huomattavasti lämpimämpinä, kun nappasin kuvat autossa.

Joulupäivänä

2010-12-25T14:40:00.004+02:00

Tänä vuonna en ole neulonut paljoakaan joululahjoja. Muutamat virkatut pinnit pääsivät sujahtamaan kääröihin ja tein erilaisia koruja lahjoiksi, jotka pakkasin jo ennen kuvaamista tällä kertaa. Mies olisi saanut keskeneräisen työn jonka olisin neulonut joulunaikana loppuun, kuten joskus aikaisemminkin. Hän arvasi sen kuitenkin jo ennen paketointia, niin jätin toistamatta tämän vitsin. Olihan noita paketteja kuitenkin riittämiin.

Joulukukat teimme tänä vuonna tyttären kanssa yhdessä. Olen useampaan otteeseen ihastellut sytykeruusuja ja keräillyt kanamunakoteloita valmiiksi. Appiukko sai ison "kimpun" ruusuja syntymäpäivänsä kunniaksi ja muutamille sukulaisille paketoimme ruusuja joulupusseihin. Näillä ruusuilla testaamme sitten mökillä, toimivatko ne oikeasti. Kauniita niistä tuli joka tapauksessa. Apuna käytin mm. Risulinnun ohjeita.

Näin äiti-ihmisenä joutuu toteamaan, että todellinen joulurauha pääsee valloilleen vasta joulupäivänä. Niin paljon kuin rakastankin kaikkea jouluaskartelua ja ruuan laittoa makuineen ja tuoksuineen, joulupäivänä tästä kaikesta saa vain nauttia. Kaikki kun on jo valmiina. Lapset viihtyvät uusien lelujen parissa ja iloitsevat suunnattomasti herkuista, joita saa syödä pitkin päivää. Tyttö kysyy silti joka herkun kohdalla: "Äiti saanko syödä yhden herkun?" Muutaman kerran luvan saatuaan on tokaissut leveän hymyn kera:"Oi kiitos äiti?" Suloista. Ei meillä oikeasti niin kova kuri ole, mutta herkkuja syödään normaalisti vain kerran viikossa etenkin jos karkeista puhutaan.

Tänä aamuna sain nukkua pitkään, pääsin valmiiseen aamiaispöytään ja nautin joka jouluisesta lahjastani. Miehen kanssa yllätetään joka joulu toisemme kirjalla. Tänä vuonnakin mies onnistui. Paketista löytyi minulle tuntemattoman kirjailijan Maria Cecilia Barbettan Muodistamo Los Miragros. Hyvältä vaikuttaa. Mukavan erikoinen kuvituksineen kaikkineen.

Toinen käsityöaiheinen lahja oli jo yllä vilahtanut ompelutarvikerasia, johon voin kätkeä tarvikkeita. Rasia onkin niin kaunis, että sen voi pitää vaikka pöydällä käden ulottuvilla.

Kunhan malttaisin jättää kirjan pöydälle odottamaan näytämme nenäämme ulkona, jotta jaksamme jatkaa herkuttelua ja uni maistuisi hyvin ensi yönäkin.

Tonttujen joulutunnelmaa.

Rattoisaa joulunaikaa

2010-12-24T13:27:00.002+02:00

Pakkasilla

2010-12-13T20:47:00.003+02:00

Joulutouhut edistyy tohinalla pakkasia pidätellessä. Pikku ukkeli nukkuu vain pieniä pätkiä sisätiloissa, mutta onneksi naureskelee silti pääasiassa hyväntuulisena katsellessa muiden touhuilua.

Muumi piparkakkutalo oli tarkoitus rakennella jo viime vuonna. Tänä vuonna vietämme joulun kotosalla ja menemme nauttimaan pohjoisen pimeydestä ja rauhasta pian joulun jälkeen. Niinpä piparkakkutalokin oli kiva rakentaa jo hyvissä ajoin silmän iloksi. Tytär pitää kuria piparkakkutalon ympärillä. Sen saa kuulemma syödä vasta sitten, kun joulupukki tulee.

Tule joulu kultainen

2010-12-08T20:34:00.003+02:00

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla. Tänä vuonna olen tehnyt valmisteluja nautiskellen ja pyrin vain nauttimaan tunnelmasta. Pienten lasten kanssa kun ei aina tiedä mitä milloinkin ehtii tehdä. Olen jopa ylpeä itsestäni, että olen sivuuttanut ajatuksen saavani yksin tehdessä enemmän aikaiseksi nopeammin ja olemme esikoisen kanssa touhunneet suurimmaksi osaksi yhdessä. Maanantaina pipareiden leipominen ottikin lähes koko päivän, mutta valmista tuli ja tyttö oli silmin nähden onnellinen.

Tunnelman virittämistä en ole koskaan muutenkaan tarvinnut talven tullen. Tämä on joka vuosi sitä parasta aikaa. Heti iltojen pimetessä ja ilmojen kylmetessä herään suorastaan henkiin. Ihmetellen luinkin aamulla Kalevan uutisointia, jonka mukaan talven pimeys ja kylmyys rasittavat.

Joulukortteihin sain tänä vuonna uuden idean ja idea osoittautuikin toimivaksi.

Nyt saan kulutettua ne pienemmätkin lankakerät, jotka jäävät korien pohjille. Muutaman harjoittelukappaleen jälkeen sydämet alkoivat saada kauniita yksilöllisiä muotoja ja eriväriset langat soveltuivat hyvin erilaisille korttipohjille. Yllä oleva harmaa lanka eri sävyisellä harmaalla pohjalla oli minusta kaunein.

Pöllöjä naisille

2010-11-24T21:45:00.005+02:00

Olin pidemmän aikaa suunnitellut naisten pöllö-sukkia useiden lasten sukkien jälkeen. Suunnitelmat venyivät ja venyivät kunnes tein sellaiset tilauksesta.

Naisten pöllö-sukat puoleen sääreen ulottuvalla hieman rypyttyvällä ja laskeutuvalla varrella sekä vahvistetulla kantapäällä harmaan ja valkoisen väreissä. Silmät langasta vastaväreissä. Pöllöt katselevat maailmaa eri suuntiin. Tässä olisikin syy neuloa neljän sukan satsi parin sijaan. Neljä sukkaa, joissa jokaisessa pöllö kuikuilisi eri ilman suuntaan. Aamulla voisi sitten valita mihin suuntaan haluaisi pöllöjen sinä päivänä katselevan.

Malli: Oma, Naisten Pöllö-sukat kärjestä neuloen
Lanka: Novita, 7-veljestä
Puikot: 3,5 mm bambut, joista yksi koki kovia matkan varrella. Tämän myötä olen tullut tulokseen, että neljällä puikolla matka taittuu paljon nopeammin. Ehkä.

Kantapää aiheutti eniten päänvaivaa tässä projektissa. Minulla on paha tapa ratkoa mieltä askarruttavia asioita unissani ja niin tein tälläkin kertaa. Nukkuessani keksin idean, jota aamulla heti kokeilin. Yhden kerran kantapää vaati purkua ja onnistuin.

Pöllöä muutin aikaisemmasta isommaksi, jotta se erottuu hyvin varresta. Toisessa sukassa pöllö katselee eteenpäin ja toisessa sukassa pöllö tiirailee ohikulkijoita.

Seuraavaksi suunnitteilla jotain miehille. Olisikohan idea valmis ensi yön jälkeen.

Kakkara

2010-11-15T22:25:00.004+02:00

Pientä näpertelyä arjen alkuun.

Aiemmin virkkaamani pienet kukat, joihin sain idean Virkkaa, neulo ja kirjo jämälangasta -kirjasta, ovat odottaneet kiinnitystä pinneihin. Hiljainen yhtiökumppanini ts. mieheni aukaisee käsitöihin liittyvissä asioissa suunsa lähinnä lankakaupassa mikäli ostoskorini on täysi, epäillen mahdanko juuri tarvita kaiken hamuamani langan. Kuivatellessani huovuttamiani palleroita mies tuumasi pienimpien pallojen sopivan kakkaroihin. Ja niinhän ne sopivatkin.

Muutamat pinnit pääsevät joululahjakoriin, sinisen pinnin omin itselleni. Taidan kokeilla vielä uusia väriyhdistelmiäkin.

Tänään kuitenkin neulon. Ilta kun on käsitöiden luvattua aikaa. Suuret suunnitelmat jäävät usein kuitenkin keskeneräisiksi, sillä ilta on myös aikaa jolloin ystäviemme kanssa kerkeämme rupatella puhelimessa lastemme mentyä nukkumaan. En siis suinkaan hankkinut handsfreetä helpottamaan autolla ajoa, vaan nyt voin nauttia kuulumisien vaihdosta niin lähellä kuin kaukana asuvien ystävieni kanssa ja neuloa samalla. Toimii, yksi sukka tuli juuri valmiiksi.

Pimpula pampula

2010-11-14T13:18:00.003+02:00

Minulla on pitkät hiukset, ollut lähes aina. Kerran leikkasin hiukseni lyhyiksi, niskaan saakka. Kuinka ihanalta tuntuikaan merituuli kesällä niskassa. Pitkät hiukset tuntuvat kuitenkin kotoisammilta vaikka unelmoinkin lyhyestä kiharasta sormilla sekoitettavasta mallista.

Hiuksia pidän harvoin enää valloillaan. Etenkin talvella niskaan syntyvät takut ovat työläitä irrotella ja toisaalta töissä taikka lasten kanssa touhutessa avoinna olevat hiukset ovat touhujen tiellä. Niinpä heti ensimmäisenä aamulla sutaisen hiukset sökerölle tai poninhännälle. Kaipasin kampaukseen pientä piristystä mallia muutamatta.

Erimuotoisista ja värisistä puupalikoista sekä kuminauhasta (27 cm per pampula) syntyi veikeitä pampuloita. Itse ihastuin etenkin neliskulmaisiin pompuloihin. Näinkin pienessä työssä on kuitenkin haasteensa. Tyttöni ihastui puupalikoihin niin, että meinasi koko homma jäädä tekemättä. Lopulta tyttö etsi palikoista pareja ja pujoitti ne kuminauhaan minun pyöräyttäessä niistä pampuloita. Mukavaa yhdessä puuhastelua näin isänpäivänä.

Niityllä lunta...

2010-11-12T12:57:00.007+02:00

... hiljaiset kadut...

Näin hyräilin sunnuntaina hyväntuulisena katsellessani ulos hentoisen lumipeitteen peittämää kaunista maisemaa ja kuvaillessani juuri virkkaamiani kukkasia. Olotila vaihtui hyvin nopeasti ja kukkaset jäivät pölyyntymään moneksi päiväksi ikkunalaudalle kun vauvelimme sairastui yllättäin ja jouduimme päivystyksen kautta sairaalaan. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja tulimme kotiin hyvävointisen vauvan kanssa pari päivää sitten.

Kukkien virkkailu ja ideointi oli hetkittäin hyvää ajanvietettä sairaalassa ja sainkin niitä valmiiksi melkoisen kasan. Kukkia oli helppo virkata vaikka kierros kerrallaan aina kun pystyin.

Ninuskan ohjeella virkkasin isoimmat ruusut. 60 aloitusketjusilmukalla ruususta tulee minusta juuri sopivan kokoinen kaunis kukka. Osaan ruusuista kiinnitin taakse hakaneulan ja osaan hiuslenkin, jotta kukan saa kiinnitettyä kätevästi hiuksiin tai vaikka huiviin.

JaanaMaa -blogista löytämääni ohjetta testasin, mutta tämä kukka oli mielestäni puolestaan liian pelkistetty. Kukka kuvan vasemmassa laidassa.

Suhteellisen pienillä muunnoksilla sain toteutettua mieleiseni kukkasen. Kukka on kohtuullisen pieni menettämättä kuitenkaan kukan elävyyttä. Lisäksi halusin kukkaan selkeät terälehdet. Testasin myös eriväristä kiinteäsilmukkakierrosta uloimmaksi kierrokseksi, ei ollut hyvä. Kukka menetti tällöin juurikin nuo selkeät terälehdet.

Nyt minulla on kasapäin erikokoisia ja erivärisiä kukkia. Käyttötarkoituksiakin olen keksinyt jo useita. Isot pinnit saivat ainakin yhdet kukkaset koristeekseen.

Tästä ne jouluvalmistelut sitten alkaa.

Kuuran kukkia

2010-11-06T15:28:00.004+02:00

Aamulla maa oli ihanasti kuurassa. Katot ovat valkoiset ja ilma raikas. Tämä on sitä parasta aikaa vuodesta minun maun mukaan.

Eilen illalla aloin testailemaan kukkien virkkaamista. Malleja on tullut vastaan matkan varrella useita, mutta en ole osannut päättää mikä niistä olisi paras. Niinpä päätin kokeilla jokaista ohjetta ja valitsen niistä sitten mieluisimman.

Virkkaa ja kirjo jämälangasta -kirjassa on mukavan pikkukukan ohje. Kukka valmistuu nopeasti ja näihin saa tuhottua helposti pienetkin määrät jämälankoja. Tyttäreni ihastui kukkiin oitis ja lupasinkin virkata hänelle kukkia vaaleanpunaisena. Kukat sopivat hyvin pinneihin ja ehkä erivärisiä pieniä kukkia yhdistelemällä saisi kauniin kaulanauhan. Tätä ehkä kokeilemme huomenissa jos illalla saisin virkattua pikkuisia kukkia lisää.

Isommat kukat virkkasin Ninuskan ohjeistuksen mukaan. Yhden virkkasin suoraan ohjeiden mukaan. Seuraavat kukat virkkasin hieman pienempinä 60 ketjusilmukalla. Pidän hieman ilmavammista kukista. Petroolin sininen lanka on jäänyt yli omasta Mustikka-bolerostani. Yhden kukan kiinnitän ainakin hiusrenksuun ja saan näin kauniin kukan hiuksiin boleron kaveriksi.

JaanaMaa -blogista löytämäni versio pääsee kokeiluun vielä tänä iltana.

Villapalloilua

2010-11-04T20:12:00.006+02:00

Olen huovuttanut pieniä juttuja silloin tällöin, harvakseltaan. Villoja olen ostanut ison laatikollisen verran kivojen värien vastaan tullessa. Tänään innostuin sitten kokeilemaan kauan mielessä ollutta pallojen huovuttamista käsissä pyörittelemällä. Tähän saakka olen huovuttanut pallerot langasta pesukoneessa mikä on toiminutkin ihan hyvin. Ainoastaan kokoa on ollut hankala tällöin määrätä.

Jäin villapalleroiden pyörittämiseen koukkuun. Vähän väliä mietin, että vieläkö pyöräyttäisin yhden satsin eri värisiä palleroita. Ehkä kuitenkin annan pitkin poikin pöydillä pyörivien palleroiden kuivua ensin rauhassa ja tyydyn niiden ihasteluun. Mitä pienempiä villapallot ovat, sitä söpömmiltä ne näyttävät.

Ihanaa värien leikkiä tämäkin. Aina näköjään kannattaa kokeilla jotain uutta.

Edit:

Muistiin itselle:
- Maltti on valttia
- Riittävästi saippuaa ja vettä
- Mitä kevyemmin pyörittää sitä parempi tulee
- Jos meinaa tulla ryppyjä, pallukka saippuaveteen lillumaan ja pyörittele hetken kuluttua lisää

Ta-Daa

2010-11-03T13:21:00.000+02:00

Ja käsien levittelyä. Itse haluaisin ainakin aarteet talteen. Eilen juuri tajusin, että vauvasta ei ole yhtään videokuvaa.

Musta tuntuu: Arvonta: Voihan VIDEOKAMERA!

Pientä lämmikettä

2010-10-31T21:50:00.003+02:00

Sunnuntaina on mukava touhuilla perheen kesken. On aikaa laittaa ruokaa, syödä rauhassa ja ulkoilla askartelun lomassa. Tänä sunnuntaina aikaa oli vielä tunti enemmän. Liekö juuri siksi lapsia ei meinattu saada nukkumaan ollenkaan.

Viilenevät ilmat innostavat neulomaan pientä lämmikettä lapsille ja jatkoin värileikittelyä villapöksyjen jälkeen. Ajatusta vaativien töiden ohella on toisinaan ihana neuloa jotain todella helppoa, mihin ei tarvitse uhrata juuri ajatustakaan. Sen kun nautin vain neulomisesta.

Malli: Putkilo
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm Knit Picksit

Loin 75 silmukkaa ja neuloin kaksi kierrosta eri värejä vuorotellen. Värit vaihtelivat kauniisti, vaikka jäljellä olevat kerien loput olivatkin melko tummia väreiltään.

Kaapissa olevat Purot on nyt kulutettu loppuun. Taidan lankavarastojen hieman vielä pienennyttyä palata tämän langan pariin.

Väriterapiaa

2010-10-29T21:07:00.003+03:00

Pienimuotoinen väsymys meinasi vaivata tätä neulojaa kuluvan viikon alkupuolella. En arvannutkaan kuinka paljon veikeät värit voivat piristää.

En ole aikoihin harrastanut raitaneulontaa. Joitakin vuosia takaperin tulin raidoittaneeksi ilmeisesti liikaakin, kyllästymiseen saakka. Raitatauko loppui kuitenkin tähän. Sopivasti ilmojen viiletessä.

Malli: Villapöksyt Nurjat-blogin Jonnan ohjein
Lanka: Novita Puro (Luumupuu ja Kanervikko)
Puikot: 6,0 mm sukkapuikot ja 40 cm Knit Picksit

Neuloin pöksyt enempiä ajattelematta ohjeiden mukaisesti ja ne valmistuivatkin äkkiä. Villahousujen neulominen on jostakin syystä ollut minulle aina hankalaa, ehkä työn tylsyyden vuoksi. Oikeasti en tiedä miksi. Näitä pöksyjä oli helppo kokeilla aina matkan varrella oikean koon arvioimiseksi. Nautin vain uusien väriyhdistelmien näkemisestä. Joskus todellakin pitäisi etsiä ihan uusia väripareja normaalisti silmää hivelevien värien tilalle. Näillä monivärilangoilla raidoitettaessa näitä erilaisia väripareja syntyy itsestään. Olen neuleen edetessä ihastellut miten sievästi eri värit sopivat yhteen. Juuri tällaista väriterapiaa olin vailla piristykseksi arkeen.

Novitan Puro oli lankana minulle uusi kokemus. Lanka tuntuu käsiin ihanan pehmeältä ja neulepinta on tasainen muutamia langassa olevia möykkyjä lukuunottamatta. Olen kuullut langan nyppyyntyvän helposti. Jään odottamaan miten lanka kestää kulutusta.

Kulutusta nämä pöksyt todennäköisesti tulevat saamaankin. Tyttö on viime aikoina seurannut Peppi Pitkätossua tarkkaavaisesti (kuten myös housujen valmistumista). He ovat kuulemma yhtä vahvoja, hiukset tulee usein letittää samalla tavalla ja onhan Pepillä oltava raitahousut. Projekti on todella onnistunut äidin nauttiessa neuloessa ja tyttären ollessa silmin nähden onnellinen valmiista neuleesta. Äidin sydän sulaa tytön rutistaessa kovasti ollessaan uusista pöksyistään niin onnellinen.

Nautin itse vielä hetken värien leikistä ja tikuttelen loput langat kauluriksi. Yritän tätä nykyä käyttää langat niin loppuun kuin mahdollista. Josko lankavarastoja saisi hieman pienemmiksi.

Kuulostaa tutulta

2010-10-12T09:16:00.004+03:00

En usein edes lue Fingerporia. Tämä kuitenkin huvitti suuresti ja kuulosti melkoisen tutulta. Minun omasta mielestäni hyvässä järjestyksessä olevat kaappini eivät näytä miehen silmään samalta. Todellisuudessa järjestys on kamala, mutta jotenkin itse vain tiedän missä mikäkin tavara sijaitsee. Ainakin ne eniten käytössä olevat.

Yöllä oli satanut lunta ja nautin talven tulosta todenteolla. Nyt käperryn kuitenki viltin alle neulomaan ulkoilun ja valokuvaamisen sijaan. Kiirettä pukkaa viimeisimmän projektin parissa ja yritän pysyä kiireen yläpuolella. Ulkoilen sitten vähän myöhemmin.

Miehekästä

2010-10-10T15:59:00.006+03:00

Minun unelmasormikkaista tuli miehelle täydellisesti istuvat kynsikkäät. Lopputulos olisi täydellinen mikäli tämä olisi ollut suunnitelmani. Tämä ei minua enää kuitenkaan harmita, sillä säästyin purkamiselta ja mies on tyytyväinen.

Malli: Knotty (Ravelry)
Lanka: Ramilanka (80 % villa, 20 % rami)
Puikot: 2,5 mm Knit Picksit

Ohje oli selkeä ja suorastaan odotan, että pääsen omien sormikkaitteni pariin. Sormikkaina malli on naisellinen, mutta mielestäni kynsikkäinä malli on hyvinkin miehekäs. Omiin sormikkaisiini aion käyttää samaa lankaa, mutta vahingosta viisastuneena olen jo tarkastanut neuletiheyden. Ei mieskään monia kynsikkäitä ehdi tänä syksynä kuluttaa.

Miehen sain vihdoin patistettua kuvattavaksi parin päivän maanittelun jälkeen. Muutamien kuvien jälkeen, joiden jokaisen välissä mies tokaisi kuvailun jo riittävän, tyttö vetaisi kynsikkäät käteensä ja sanoi nyt olevan hänen vuoronsa. Tomerasti tuumasi isällensä kuinka kädet kuuluisi asetella. Suloista.

Viikonloppuna kävin myös kauan odottamillani Kädentaito messuilla. Saalis jäi odotettua laihemmaksi, vaikka useamman kassin kotiin kannoinkin. Tarjolla oli paljon erilaisia taidonnäytteitä, toinen toistaan kiinnostavampia. Minä odotin messuilta enemmän vain tarjontaa uusien lankojen ja muiden oheistarvikkeiden osalta ja tältä osin tarjonta oli aikaisempia vuosia huomattavasti latteampaa. Silti messuilla kannatti käydä. Ennestään jo ylitsepursuava nappilaatikko täyttyi ainakin entisestään mitä ihanimmista napeista.

Nappien mukanaan tuomaat uudet ideat saavat vain odottaa hetkisen. Laskelmat ja suunnitelmat uusien pöllö-sukkien parissa vievät nyt aikani. Pieniä mutkia tuli vain nyt matkaan. Suunnitelmaan olen tyytyväinen ja neulonta maistuu. Epähuomiossa istuin vain puikkoni päälle, joka porautui reiteeni ja meni lähes poikki. Tähän hätään en nyt löytänyt saman paksuista puikkoa ja mies teki pientä ensiapua puikolleni. Eiköhän tällä selviä huomiseen saakka.

Eeeiiii...

2010-10-04T20:19:00.003+03:00

Pidän päästä ja huudan äänettömästi!

Nyt jo onneksi hymyilyttää, aluksi ei ollenkaan.

Juhlat on juhlittu (joista kerron hieman myöhemmin jotain vielä lisää) ja muut velvollisuudet hoidettu tällä erää. Muutaman arkipäivän olin suunnitellut kuluttavani mukavien ja rentojen hommien merkeissä. Eilen aloitin kiireetöntä neulontaa ihan itselle. Suunnittelin jo laittavani otsikon nimeksi Just for me. Mutta ei. Kiireetön neulonta muuttui hätähuudoksi. En varmasti pura tätä työtä ja ei, tämä ei tule nyt minulle.

En tehnyt mallitilkkua, myönnetään. Enkä ole laskenut tälle ihanalle langalle tiheyttä aikaisemmista neuleista. Myönnän senkin. Aloin vain neuloa ja ajatus oli niin ihana. Kauniit syyssormikkaat itselle mallista, jota olen Ravelryssä ihastellut pitkään. Ehkä pipokin samaan syssyyn.

Sovitus ja jo melkein ennen sitäkin tajusin, että sormikas on ihan liian suuri. Melkein mitä muuta tahansa olen valmis tekemään, mutta purkaa en haluaisi. Onneksi miehellä on isot kädet. Hän saa nyt kynsikkäät. Todella kauniit kynsikkäät! Olen kyllä luvannut neuloa hänelle sellaiset jo pari vuotta sitten, joten tulee sekin lupaus pidettyä vihdoinkin.

Kynsikkäiden jälkeen teen ehkä vähän laskelmia ja neulon itselleni vihdoin sitten ne sormikkaat. Sopivat sellaiset. Ja eihän tässä onneksi ole kiire minnekkään.

Kero

2010-10-04T09:42:00.005+03:00

On nimi uudelle pikku miehen asukokonaisuudelle, jonka suunnittelin itse Kerolle.

Näillä pikkuisen oli mukava viettää juhlapäivää. Sukat lämmittivät jalkoja ja pitivät housunlahkeet paikallaan.

Pipo valahti sopivasti välillä silmille ja uni vain maittoi paremmin. Pipon malli on onnistunut. Pipo pysyy hyvin päässä ja pikku mies ei saa pyöriteltyä sitä pois päästään helposti.

Mallit: Oma (slipoveri, myssy ja sukat)
Lanka: Marks & Kattens, Avanti Cotton (100 % puuvilla)
Puikot: 3,25 mm Knit Picksit (sukkapuikot ja pyöröt 40 cm siimalla)

Ohjeistusta neuleisiin on kirjoitteilla. Nyt on aikaa testailla vielä viimeisiä mielen päällä olevia juttuja.

Kuten meillä on tapana, kakku kuvasti juhlaa tai ainakin juhlakalua. Nimi on pojalle ollut tiedossa jo pitkään. Nyt olemme saaneet onneksemme nimelle myös kantajan. Pohjoisen poika.

Kävikö siinä niin, että kun nyt en päässyt tuntureille toin tunturin luokseni?

Mitä äiti edellä, tyttö perässä

2010-09-29T20:58:00.004+03:00

Kävi niin, että menetin myssyni. Sain sen takaisin luvattuani neuloa tytölle samanlaisen.

Tein myssystä samanlaisen kuin omani, mutta silmukkamääräksi laskin nyt 74 silmukkaa. Koko oli tytölle juuri sopiva ja pipo istui kuin valettu. Tyttö oli pipostaan selvästikin onnellinen.

Pikku herra alkoi huutamaan kovasti kuvaushetkellä. Ehkä hänkin olisi halunnut oman piponsa. Sellainen on jo neulottu, eri mallilla tosin. Juhlakalun juhlavaatteet viikonlopun ristiäisiä varten vaativat vielä vain pientä viimeistelyä.

Onnea on syksy

2010-09-26T20:48:00.006+03:00

- Hyvä syy pukea ylle kaikkea villaista ja monta kerrosta vaatteita.

- Sade ja puista putoavat lehdet.

- Kirpsakat aamut.

- Pimenevät illat.

- Raikas, hyväntuoksuinen ilma.

- Hyvin tuulettuvat vaatteet, kuten oma olokin ulkoilun jälkeen.

Lämmikettä olen neulonut tämänkin syksyn kunniaksi. Valmista on syntynyt niin itselle kuin lapsillekin. Tuntuu, että kaikki puikot on varattuna johonkin työhön. Asusteita ja joitakin vaatekappaleita voin neuloa valmiiksi. Isompia neuleita ei innosta niin paljon tehdä kun en ole ystävystynyt peilin kanssa vielä vauvan syntymän jälkeen riittävästi.

Malli: Wurm muokattuna
Lanka: Drops Nepal (65% villa, 35 % alpakka)
Kulutus: 109 g
Puikot: 5,0 mm Knit Picksit 40 cm siimalla

Wurmiin ihastuin Ravelryssä jo aikaa sitten. Tätä makkaraksi kutsumaani neulosta olen käyttänyt sukan varressa ja jostakin syystä se häiritsi minua hieman pipon mallissa, vaikka valmiit pipot näyttävätkin tosi hyviltä. Jaanan muokkaus sai mieleni lämpenemään uudemman kerran mallille, mutta minulla on hieman eripurainen suhde nurjan neuloksen kanssa ja puikkoihin tarttuminen antoi vielä hieman odotuttaa itseään. Kävin paikkakuntamme uudessa lankakaupassa katsastamassa lankatarjontaa ja Drops Nepalin väri vei mennessään. Muokkasin hieman lisää mallia ja tässä tulos.

Nepal oli ensikosketukseni Dropsin lankoihin mikäli oikein muistan. Lankaa oli mukava neuloa. Neulepinta oli tasaista ja väri hiveli matkalla silmää. Lisää tällaista. Prosessi oli vain yllättävän hidas. Iltaisin on meinannut tulla uni ennen kuin olen ennättänyt tarttua puikkoihin. Perhe kun saatiin toipumaan flunssasta sairastuin itse. Nyt onneksi olemme voiton puolella.

Lasten lämmikkeeksi olen neulonut palmikkolapaset. Edellisiä on kulutettu tehokkaasti ja Lanetin eduksi on luettava kyllä langan kestävyys. Lapaset ovat kestäneet tytön kaikki ulkoaskareet niin kauan kuin ne vain käsiin mahtuivat ja pitkään niitä on venyteltykin.

Malli: Oma
Lanka: Novita, Nalle Colori
Puikot: 3,5 mm

Olen ollut malliin tyytyväinen. Pidän tästä lettipalmikosta. Se sopii niin moneen, niin lapsille kuin aikuisillekin.

Nyt puikkojen pariin. Tytön pää kaipaa vielä lämmikettä.

Sunnuntai

2010-09-26T13:01:00.006+03:00

Viikonpäivistä lauantai on aina ollut minulle mieluisin. Nykyään se on sitä entistä korostuneemmin perheen kasvaessa. Lauantaina on enemmän aikaa kaikelle ja kaikille. Vauvakin oli eilen rauhallisempi kuin olisi voinut koskaan edes toivoa. Silti sunnuntai on päivistä touhukkain. Alkava arki saa touhuamaan, mutta silti kaiken saa tehdä rauhassa koska on vielä vapaa päivä.

Tänään on leivottu tyttären kanssa. Ensi viikolla on vauvelin ristiäiset ja yritän ennakoida valmisteluissa. Leipominen luonnistui yllättävän hyvin sillä tyttö halusi jo alkuhuumassa rakentaakin isän kanssa legoilla. Näin nautittiin hyvässä hengessä myös valmiista pikkuleivistä lounaan päälle. Kohta lähdemme nauttimaan äärettömän kauniista syyssäästä ja samalla reissulla kuvaan jotakin valmiiksi saamaani.

Kävelyreissumme alkupäämääränä on Prisma. Olen miettinyt vanhentumistani, sillä eilisellä kauppareissulla ostin ristiäisiin vaatetusta. Olen aina ajatellut mummoni ostavan vaatteet marketista. Mikä ei tietysti pidä paikkansa ainakaan enää nykyään, jostakin syystä sellainen mielikuva on iskostunut vain päähäni. Minä toisaalta kuulun ihmisiin, joka ennemmin ompelee tai neuloo vaatteet alusta loppuun kunhan niitä ei tarvitse kaupassa sovitella. Joka tapauksessa eräs hame jäi mieleni syövereihin ja aion tänään kipittää samaiseen kauppaan sen ostamaan.

Eilisellä kauppareissulla minulle tuntematon naisihminen ilahdutti päivääni. Olin pukenut Sylvin ylleni ja hän ihasteli takkiani ja tuli kysymään mistä langasta olen sen tehnyt. Tulin tästä todella iloiseksi ja suosittelin ohjetta lämpimästi.

Markettien kunniaksi on luettava myös kohtuullisen hyvät lehtihyllyt. Eihän sieltä kaikkein parhaita neulelehtiä löydy, mutta kattavasti muuta luettavaa. Olen lopettanut lähes kaikki lehtitilaukseni ja ostan mielellään eri lehtiä luettavaksi aina silloin tällöin. Viimeksi muukaani tarttui Kotiliesi. Siellä mainostettiin sukkakampanjaa ensi vuoden varusmiehille. Tähän voisin vaikka osallistua.

Nyt tartun puikkoihin kahvikupin ja kampanisun kera. Josko minulla olisi iltapäivällä enemmänkin esiteltävää valmiiden töiden saralla.

Hahtuvaa

2010-09-18T21:10:00.004+03:00

Kiekko jos toinenkin on muuttanut muotoaan vauvojen hahtuvamyssyiksi ja -pöksyiksi. Mitä pienempiä kappaleita syntyy sitä suloisempia neuleet ovat valmiina.

Olen neulonut sekä Pirtin kehräämön että Määkylän puodin hahtuvista. Värisävyt ovat kauniita enkä osaa sanoa pidänkö enemmän luonnonväreistä vai meleeratuista. Suloista syntyy molemmista. Odotan jo innolla Kädentaitomessuja, jotta pääsen hypistelemään uusia lankoja sekä täydentämään varastoja hahtuvienkin osalta.

Mallina neuleissa olen käyttänyt Ruskovillan ohjeistusta hahtuvatuotteille (samantapaisia malleja löytyy tosin monesta muustakin lähteestä). Myssyn solmimista ja pöksyjen kuromista varten olen punonut nyörit sopivan värisestä villalangasta.

Hahtuva on mukavaa neulottavaa, vaikka nykyään tartunkin helpommin pienempiin puikkoihin. Pääasia hahtuvan kohdalla on, että se kohtuudella irtoaa kiekosta eikä katkeile matkan varrella. Yksi kiekko osoittautui aivan mahdottomaksi.

Sanonta "Suutarin lapsella ei ole kenkiä" uhkaa pitää paikkansa meidänkin taloudessa. Vielä yritän vakuuttaa sitä virheelliseksi ja aion neuloa hahtuvaista lämmikettä meidänkin vauvalle hyvin pian.

Viikonlopun kevennykseksi. Mietin onko edellisen kappaleen vertauskuva kirjoitettu oikein ja netti kertoo nykyään kaiken. Tosin tällä kertaa en löytänyt faktoja miettimääni, mutta enemmän ja vähemmän hyvin vastaavia vertauskuvia. Ja ei kun neulomaan.

Markkinatunnelmia

2010-09-13T09:33:00.004+03:00

Useamman kerran olen puhunut syksyisistä markkinoista. Aikaisemmin olen ollut nauttimassa tunnelmasta asiakkaana, tänä vuonna siirryin markkinapöydän toiselle puolelle.

Koko viikon seurailin säätä ja lauantai-iltana olin toiveikas sen suhteen. Olimme vuokranneet pöydän yhdessä Virpin kanssa. Sunnuntaina aamutuimaan sääennustukset olivat kuitenkin niin sateen täyttämät, että Virpin ei kannattanut siirtää itseään ja tuotteitaan Rovaniemeltä Ouluun. Näin touhuilimme markkinoilla perheen voimin. Mies kierteli kaunista markkina-aluetta esikoisen kanssa ja vauveli nukkui lähes koko ajan auttaen näin eniten äitiä.

Loppujen lopuksi päivä oli onnistunut. Lähdimme aamulla markkinapaikalle ajatuksena ainakin maksaa pöytä. Siinä lähdön tiimellyksessä kotiin jäi niin kahvit kuin kamerakin. Lopulta poistuimme paikalta kuitenkin vasta tuntia ennen markkinoiden loppumista. Sadekaan ei häirinnyt meitä läheskään siinä määrin kuin aamulla lupailtiin. Muutamaan otteeseen ripsutteli vain pieniä pisaroita. Kävijämäärään sateinen päivä ehkä vaikutti, mutta mukavasti ihmisiä oli kuitenkin liikkeellä. Seurakaan ei olisi paljon paremmaksi voinut muuttua. Viereisten pöytien myyjättäret pitivät siitä huolen. Ihastuttavia ihmisiä.

Jotain mistä en ole teille vielä kertonutkaan.

Erilaiset helmet, huovutetut pallot, vaijerit, lukot sun muut ovat etsineet tietänsä toistensa luo. Olen tehnyt erilaisia kokeiluja, havainnut osan hyviksi ja osan kehityskelpoisiksi. Tässä yksi koruista.

Värien inspiroimana

2010-09-04T12:42:00.011+03:00

Olen saanut käsittämättömän paljon aikaiseksi. Vain värien inspiroimana.

Nautin vauvan kanssa laiskoista päivistä. Kysyin ystävältäni, että kauanko voin jatkaa tätä laiskottelua sinkkuelämän katselun ja virkkailun lomassa. Saman tien tajusin, että olin sinäkin päivänä pessyt monta koneellista pyykkiä ja astiat, imuroinut, järjestellyt muuten kotia, hoitanut vauvaa ja virkannut aina ennättäessäni muun lomassa. Niin kauan kuin tämä tuntuu laiskottelulta annettakoon anteeksi ja aion jatkaa. Sinkkuelämän tuotanto kun ei ole päässyt vielä edes puoliväliin.

Aikaisemmin tänä vuonna olen maininnut tekeväni jotakin syksyisiä markkinoita silmällä pitäen. Ne koittavat ensi viikolla ja virkkailu on tuottanut tulosta myös markkinapöytään. Olen tuhonnut koko 7-veljestä varastoni ja muutin ne vauvan peitoiksi ja patalapuiksi. Viimeiset valkoiset kerät säästin pöllösukkia varten.

Taitavan kälyni ansiosta minulla on iso pino hillankukka-lappusia kiinnitettäväksi valmiisiin töihini. Kuinka onnelliseksi voikaan tulla lankojen valkkailusta ja lappujen kiinnittelystä?

Ensimmäistä peittoa aloin virkata ennen vauvan syntymää ja se oli minulla sairaalassakin mukana. Tämän mieheni haluaa säästää pojallemme, on kuulemma väritykseltäänkin kreikkalainen. Monet Kreikkaan liittyvät asiat kun ovat sydäntämme lähellä.

Nyt nähdessäni 7-veljestä lankakerän, näen sen vauvanpeittona. On aika ehkä vaihtaa mallia.

Altocumulus piristi päivääni tällaisella.

Tässä tuli ohjeet
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Kaikista blogeista valinta on hankala. Nyt valitsin ne, jotka viime päivien pikaisten selailujen aikana ovat onnistuneet tuottamaan jonkinlaisen ihastuksen tunteen kuvien, juttujen tai kauniiden käsitöiden muodossa.

1. Haaveiden hahtuvat
2. Hyvänneuleentie 7
3. Pujoliivi
4. JaanaMaa
5. Ninuska

Kolme rakastamaani asiaa lyhykäisyydessään:

1. Perhe. Olen todella onnellinen pojasta, joka täydensi toiveeni. Olen aina halunnut sekä tytön että pojan. Parasta on lupsakat vapaapäivät perheen parissa.

2. Syksy. Onneksi kirpsakat päivät tulevat joka vuosi.

3. Touhuaminen. Rakastan musiikkia, nautin käsitöistä ja piristyn liikunnasta. Valmiiksi saamisen tunne tuottaa paljon nautintoa.

Valitsemani kuva kertoo missä haluaisin olla. Syksy tunturissa, mielessäni olen siellä päivittäin. Tänä syksynä saan nauttia pienestä pojasta enemmän ja tuntureista vähemmän.

Nautimme syyspäivistä tämän pienen karhuherra Paddingtonin kanssa.

Tuhinaa

2010-08-13T12:06:00.003+03:00

Koska osoitteemme ei suurista toiveistani huolimatta vaihtunut, olen tehnyt parhaani viihtyäkseni vielä nykyisessä kodissamme. Makuuhuoneemme sai mm. uuden värityksen. Uusi valkoinen päiväpeite ja verhot saivat ompelemani harmaat koristetyynyt ja mummoni kutoman harmaan maton seurakseen. Kankaan koristetyynyihin ostin jo vuosi sitten käydessäni Ikeassa. Täällä viihdyn.

Käsitöitä on valmistunut useita, niistä kerron kuitenkin enemmän vasta vähän tuonnempana. Lämmin kesä lomailun ja uiskentelun parissa jätti useita kuitenkin keskeneräiseksikin. Samoin kuin hieman ennen laskettua aikaa syntynyt pienokaisemmekin, joka muutti meille eilen.

Nyt askartelemme pienen supermiehen kanssa, nautimme vauvan tuoksusta ja tuhinasta.

Kalajoki-sukat

2010-06-03T20:18:00.003+03:00

Joskus jokin malli vie mennessään. Näin kävi minulle Kalajoki-sukkien kanssa.

Tarkoitukseni oli tuhota metsänvihreää Nalle-lankaa Kalajoki-sukkiin. Innostuksissani tuhosin kokonaiset kaksi 150 g kerää, joista sain kolmet sukat aikaiseksi. Ja hetki sitten sain itseni kiinni miettimästä, minkä väriset tekisin seuraavaksi.

Malli: Kalajoki by Tiina Seppälä
Lanka: Novita, Nalle 150 g
Kulutus: 300 g / kolmet sukat
Koot: 37, 40 ja 43
Puikot: 3,25 mm, uudet Knit Pro:t

Nalle-lanka toimi sukissa ihan yhtä hyvin kuin edellisissä sukissa kokeilemani Rami-lanka. Nalle on hieman paksumpaa, joten sukat valmistuivat vain hieman nopeammin. Tämä metsänvihreä sävy on odottanut pitkään neulomista ja olen onnellinen päästessäni molemmista keristä eroon. Näihin sukkiin väri sopii mielestäni hyvin, mutta moniin malleihin tämä yksi lempiväreistäni ei sovellu. Kaiken tämän lisäksi suurta mielihyvää tuottaa yhden lankahyllyn nopeahko tyhjentyminen. En ole ostanut yhtään lankakerää siihen vielä tilalle, olen iloisesti yllättynyt.

Tyttäremme huone on saanut uusia muumiaiheisia esineitä. Hiljattain ompelemistani lakanoista jäi kangasta yli ja laitoin kankaat säilöön taulun muotoon styroksin ympärille tyttären sängyn yläpuolelle. Eiköhän uni maistu tässä omassa pienessä muumimaailmassa.

Suorastaan suunnattoman helposti etenevä raskaus ei olekaan minulle enää arkipäivää ja tänään sain kaiken kukkuraksi kuulla joutuvani sokerirasitustesteihinkin. En ole oikein sinut neulojen kanssa ellei ne ole minun kädessä käsityön parissa. Neuvolan täti kertoi kuitenkin tutkimuksesta ja kehotti minua tutkimuksen pitkän keston vuoksi ottamaan mukaan kirjan tai käsityön. Kummasti lähden avoimemmin mielin tutkimukseen, jossa minua pistetään tunnin välein. Väliajan voin sitten neuloa, lohduttavaa.

Sukkasillaan

2010-05-25T12:05:00.006+03:00

Mummoni täyttää syksymmällä vuosia. Vanhempani tilasivat hyvissä ajoin sukat hänelle lahjaksi jättäen muun minun päätettäväkseni. Selaillessani kauniita sukkamalleja toisensa perään ja miettien omia ideoita sukkia on syntynyt jo useammat parit ja loppua ei näy.

Jo useamman vuoden toteutettavien mallien joukossa ovat olleet mielestäni uskomattoman suloiset Esther-sukat. Ensimmäiseksi kokeiluksi puikoille pääsi viimeinkin tämä malli.

Malli: Esther by Stephanie van der Linden (Ravelry)
Koko: n. 37
Lanka: Schoppel wolle, Zauberball
Puikot: 2,5 mm, Knit Pro

Neulottavuudeltaan malli ei ole niin ihastuttava kuin mitä itse malli on. Sukka eteni kohtuullisen hitaasti osittain langasta johtuen. Saksalainen Zauberball Schoppel wolle oli minulle täysin uusi tuttavuus, ostettu viime vuonna kädentaito -messuilta. Lanka on kohtuullisen mukavaa neulottavaa, mutta en erityisesti pidä siinä esiintyvistä pienistä lankasäikeistä. Sävyt tässä liukuvärjätyssä langassa ovat kauniita, mutta valmiissa työssä ne saisivat olla hieman vähemmän selkeästi raidottuvia. Silti olen sukkiin tyytyväinen kuten myös tähän lankakokeiluun. Liukuvärjätyt langat eivät saa helposti suosiotani puolellensa. Vaaleamman sävyisessä langassa mallin kaunis kuvio pääsisi lisäksi paremmin esille mikä voisi myös nopeuttaa huomattavasti mallin neulomista.

Toinen sukkamalli kokeiluni on ollut suorastaan menestys. Kolmas pari on jo puikoilla eikä väsymisestä malliin ole ollut merkkejäkään. Ja onhan malli kaunis.

Malli: Kalajoki -sukat by Tiina Seppälä (Ravelry ja Ulla)
Koko: n. 37
Lanka: Rami -lanka
Puikot: 2,5 mm, Knit Pro

Tämänkin mallin kohdalla tartuin uuteen lankatuttavuuteen, niin kutsuttuun Rami -lankaan (20 % ramia, 80 % villaa). Lankaa ostin viime syksyisiltä Turkansaaren syysmarkkinoilta ja hetki sitten täydensin lankavarastoani lähes kymmenellä vyyhdillä. Tämän langan kuluttamisessa ei tule ongelmia. Lanka on todella helposti neulottavaa ohuista puikoista huolimatta ja neulepinta on sileää sekä sievästi kiiltävää.

Toisen ja kolmannen parin Kalajoki -sukkia toteutan Nalle -langasta. Näistä enemmän kolmannen parin valmistuttua.

Kesän kynnyksellä

2010-05-18T12:11:00.006+03:00

Puikot viuhuu tiuhaan. Ehkä kammolla odotan helteiden jatkoa ja sormien turpoamista raskauden edetessä neuloen vimmatusti. Valmista kuitenkin syntyy ja siitä nautin erityisesti. Ennen kaikkea nautin varastoissa olevien lankojen kulumisesta. Jouduin nimittäin jo miehelleni toteamaan, että tällä kertaa en edes itse ymmärrä itseäni. Siivoilimme viikonloppuna tavarasta pursuavia hyllyjä, kaappeja ja vaatehuonetta, enkä voi uskoa itsekään kuinka paljon lankoja löytyy joka paikasta. Nyt olen listannut pikku hiljaa lankoja, värejä ja määriä, jotta voin ennen kauppaan kiiruhtamista tarkistaa josko tarvittavaa lankaa olisikin jo olemassa. Monenlaista löytyy ja olen nauttinut uusista syntyvistä ideoista siivoilun ohella.

Syksyllä ostin Nancy Bushn kirjan Knitted Lace of Estonia. Kirjassa on toinen toistaan kauniimpia malleja ja erityisesti ihastuin tähän toteuttamaani huiviin.

Malli: Miralda´s Triangular Shawl kirjasta Knitted Lace of Estonia
Lanka: Sandnesgarn Alpakka
Puikot: 4,0 mm Knit Picksit

Lankavalinnan seurauksena huivista tuli kooltaan ohjeen huivia suurempi, mutta se on vain hyvä. Helteiden hellittäessä sujautan huivin harteilleni varmasti useaan otteeseen. Sandesgarnin Alpakka oli ensimmäistä kertaa puikoillani tässä työssä ja koin langan hyvin neulottavaksi. Täydellisesti vakuutuin kuitenkin vasta huivin kastelun ja pingottamisen jälkeen. Huivi on niin pehmeä ja lämpöinen. Olen todella tyytyväinen, että langan oston ja ohjeen löytämisen yhteydestä jäänyt huono mieli ei vaikuttanut mallin toteuttamiseen, ainoastaan omaan osuuteeni liikkeen kannattavuudessa jatkossa.

Helteistä huolimatta nukun aina villasukat jalassa. Viime päivien helteiden aikaan valmistui unisukat Sivilla-silkkivillalangasta. Nämä tulivat tarpeeseen. Sain jo yli toista vuotta sitten ystävältäni lahjaksi Unisukka-paketin, mutta aloittaminen on antanut odottaa itseään.

Malli: Unisukat, Wetterhoff
Lanka: Wetterhoff, Sivilla
Puikot: 2,5 mm, uudet Knit Pro -sukkapuikot

Sukat ovat jalassa ihanan tuntuiset. Kantapäättömyyteen vielä hieman totuttelen, mutta eiköhän uni maistu sukissa siitäkin huolimatta. Sivilla-lankaa en ole aikaisemmin neulonut, mutta voisin hyvin ajatella neulovani lankaa vastaisuudessakin. Puikkojen ohuudesta huolimatta sukat valmistuivat kohtuullisen nopeasti. Malli, kuten minua aikaisemmin varoiteltiinkin, oli tylsähkö. Tämä ei kuitenkaan haitannut laisinkaan neulottaessa jääkiekon katselun ohella. Ajoittain jouduin laskemaan puikot kädestä jännityksen lomassa, jotta mieheni säilyi puikkojen pistoilta vieressäni.

Tilauksesta

2010-05-09T10:32:00.007+03:00

Äitini toivoi valkoista neulepaitaa langasta, joka kestää konepesua. Mallin suhteen äitini oli avoin ehdotuksille ja tämän nähtyään malli oli selvä, kuten myös muutokset. Minä suuntasin puolestani lankakaupoille innosta puhkuen ja ryhdyin työhön. Mallikuvion äitini halusi säilytettävän, kuten myös puolipitkät hihat. Muilta osin tein neuleen muutostoiveiden ja mittojen mukaan. Alkuperäistä ohjetta en edes yrittänyt hankkia.

Pitkähkö välimatkamme vanhempieni kanssa piti minua jännityksessä neuleen valmistumiseen saakka, sillä isäni ottamat kahdet mitat äidistäni poikkesivat toisistaan huomattavasti enkä kyennyt itse näitä tarkastamaan. Vihdoin äitini sovittaessa neuletta olin helpottunut, neule oli juuri oikean kokoinen.

Malli: Phildar, Pull Kimono reilusti muokattuna.
Lanka: Sandnes Garn, Alpakka.
Kulutus: 8,5 kerää
Puikot: 3,5 mm

Mallin kaulus ei ollut niin hieno, kuin halusin äitini neulepaitaan neuloa. Niinpä sain tahtoni läpi ja neuloin sivusta avonaisen palmikkokauluksen, jonka kiinnitin ja koristin puunapeilla. Kaulus istui neuleeseen hyvin ja oli myös ensimmäinen toteuttamani poikittain neulottu malli.

Jännitystä aiheutti myös se, että en ole aikaisemmin neulonut mitään poikittain. Tätä menetelmää tulen testaamaan vielä toistamiseen, neulepaita valmistui tai ainakin tuntui valmistuvan huomattavasti nopeammin kuin perinteisesti neulottuna. Tämän lisäksi valmiissa neulepaidassa on vähemmän yhdistettyjä kappaleita.

Varastoissa minulla on ollut jo pitkään erinäinen määrä alpakkalankoja, mutta yhtä huivinaloitusta lukuunottamatta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta langan käyttäytymisestä tai neulottavuudesta. Nyt kahta kokemusta rikkaampana (huivikin on valmis ja esittelen sen teille piakkoin) olen vakuuttunut langan hyvistä ominaisuuksista. Valmis neulepinta on sileä, neulos niin pehmeää ja kappaleet asettuvat hyvin muotoonsa kastelun jälkeen.

Ihanuus itselle

2010-05-02T20:22:00.006+03:00

Neuloessani huivia en voinut olla hymyilemättä ystäväni äidin kommentille ystäväni muuntaessa samaista lankaa kiireessä huiviksi: "Et kuitenkaan ompelulangasta huivia ruvennut neulomaan". Kieltämättä alkumetreillä itsestäni tuntui juuri tältä, mutta huivin edetessä ihastuin lankaan niin, etten olisi malttanut lopettaakaan. Huivin valmistuttua olen entistäkin ihastuneempi.

Vaikka olen Shetland Triangle -huivia neulonut jo useita, yksikään ei ole tullut omaan käyttööni. Esikoisen ristiäispäivänä viimeistelin vielä niin kastemekkoa kuin muitakin valmisteluita ja tämän huivin neuloin itselleni tulevia ristiäisiä silmällä pitäen. Tällä kertaa olen tältä osin ainakin hyvissä ajoin liikkeellä. Kesällä tosin on useita juhlia tiedossa ja pyöristyvä vartaloni ei anna toivoa pukea ihania juhlapukuja, niinpä voin koristaa pukeutumistani huivein.

Malli: Shetland Triangle by Evelyn A. Clark, kirjasta Wrap Style
Lanka: TeeTee, Elengant
Kulutus: 50 g
Puikot: 3,5 mm

Kuten aikaisempienkin huivien kohdalla, pidän mallista todella paljon. Tuntuu kuin työ valmistuisi itsestään. Tällä kertaa lisäsin huivin kokoa useilla mallikerroilla ja näin tulen tekemään jatkossakin mikäli vielä palaan mallin pariin. Huivilankana Elegant on yksinkertaisesti mahtava. Ohuudestaan huolimatta lankaa on helppo neuloa. Valmis huivi on todella kevyt ja lämmin. Kunhan vaan saan tilaisuuden nostaa sen harteilleni.

Kissakassi

2010-04-27T18:08:00.005+03:00

Joskus osuu kohdalle asia, jonka tietää kuuluvalle jollekin. Mieheni kissarakas sisko täytti pyöreitä vuosia ja sopivasti vuosia etsimäni tavoittamattomissa oleva kangas osui kohdalleni. Kassalla edellä oleva asiakas oli ostanut kyseistä kissakangasta ja melkein juosten lähdin hakemaan omaa palastani kyseltyäni sitä useita kertoja aiemmin. Maltoin kuitenkin odottaa seuraavaan ostoskertaan.

Malli: Kissakassi, Oma
Koko: Reilu mappi
Kangas: KodinYkkösen kissakangas, vuorikangas valkoista puuvillaa.

Kassi onnistui yli odotusten silmämääräisesti mittaillen. Mieheni kommentoi vierestä, että onneksi hän toimi kassikonsulttina. Todellisuudessa kyselin useissa kohdissa mikä toteutus olisi parempi kellon lähennellessä puoltayötä lahjan toimittamista edeltävänä päivänä. Harvoin tunnen tekemieni lahjojen kohdalla, että haluaisin säästää sen itselläni. Tällä kertaa tuntui siltä. Onneksi kangasta jäi vielä pieneen kassiin ja sen ehkä ompelen itselleni.

Ompelin kassiin lisäksi vuorikankaan laukun tukevoittamiseksi. Vuoreen ompelin kaksiosaisen sivutaskun, johon ompelin nimilappunikin. Näine kaikkineen kassi oli lahjansaajalle mieluinen kassiin sujautettujen lisukkeiden kera.

Haruha

2010-04-11T19:54:00.005+03:00

Huivi huivien perään. Miksi tartuin kyseiseen huiviin, joka on pitkään ollut odottelemassa vuoroaan. Pidän lehdistä, muistin kuinka mukava Kamenaa on muuntaa huiviksi, tarvitsin keväthuivin ja vieläpä kauniin värisen sellaisen.

Malli: Haruha-huivi by Mari Muinonen
Lanka: TeeTee, Kamena
Puikot: 3,5 mm Knit Picksit
Koko: 18 x 200 cm

Haruha-huivi on mielestäni tyylikkäästi yksinkertaisen kaunis. Syystä tai toisesta mallikerta ei meinannut millään jäädä mieleeni ja jouduin tarkastelemaan ohjetta vähän väliä. Loppusenteillä vasta mallikerta jäi mieleeni täydellisesti, juuri ennen huivin valmistumista. Aloitin tämän huivin myös siitä syystä, että halusin kuluttaa viimeisetkin Kamenat kaapistani. Eilen kävin läpi lankavarantojani ja kauhukseni tajusin, että samaista Kamenaa on jäljellä vielä kaksi vyyhtiä. Huivia neuloessani mallailin, että lankaa jää mahdollisimman vähän. Sitä jäi 15 cm + kaksi vyyhtiä. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Lisää huiveja siis luvassa.

Pitkän ja kapean huivin neulominen ei tylsyydessään ole lempitouhuani, vaikka tällainen huivi on käytännöllinen ja ihana kiedottava kaulan ympärille. Tämä huivi valmistui juuri oikeaan aikaan kevätilmojen lämmetessä ja pääsee heti käyttöön. Kauanko lie saan huivia itse käyttää, sillä 2,5 -vuotias tyttäremme haluaisi omia huivin kokonaan.

Pääsiäisenä

2010-04-06T09:25:00.007+03:00

Tänä vuonna päätimme viettää perheemme kesken pääsiäistä ihan kotioloissa ulkoilun ja hyvän ruuan merkeissä. Säät kuitenkin soivat meille enemmän lepoaikaa sisätiloissa kuin olimme toivoneet. Muutaman kerran puimme kumisaappaat jalkaan ja loiskuttelimme vesisateen keskellä mm. hakemaan pajunkissoja maljakkoon. Kauniiksi maisemia ei ikkunasta katsottuna voi sanoa, ehkä tämäkin on yksi syy miksi en ole kevätihmisiä. Optimistisena ihmisenä näen valon kuitenkin pilkottavan, kevään ja kesän jälkeen tulee aina ihana syksy.

Pidempien vapaiden aikana on aina mahdollista touhuta erilaisia askareita ja on ihana huomata kuinka paljon kaksi ja puolivuotiaan kanssa voi jo toteuttaa erilaisia asioita. Leipomisesta ei ole edelleenkään tullut sen siistimpää touhua kuin aikaisemminkaan, mutta rairuohon kasvattaminen sujui mallikkaasti. Kasvaneessa ruohossa koristeet eivät saaneet kuitenkaan kauaa viihtyä. Tyttäremme ensikosketus suklaisiin pääsiäismuniin oli näkemisen arvoinen.

Siskoni pyysi aiemmin ompelemaan hänelle kesäjuhliin mekon, syntymäpäivälahjaksi. Hänen syntymäpäivänsä ovat vasta lokakuussa, mutta usein hän keksii tarvitsevansa jotakin jo hyvissä ajoin ennen sitä. Hupaisaa, mutta helppoa syntymäpäivien kolkuttaessa ovelle.

Malli: Moda 2/2009, Malli 8
Kangas: Jotakin viskoosipohjaista mummolan vintiltä.

Mekko onnistui mielestäni hyvin. Vyöllä koristeltuna mallista saa istuvan ja juhlallisen tai ilman vyötä mekko oli ihanan ilmava ja kauniisti laskeutuva kesämekoksi. Harmi vain, että emme ennättäneet kuvata mekkoa hänen päällään. Olen edelleen todella tyytyväinen Modan kaavoihin, niihin en ole pettynyt vielä koskaan.

Pitkästä aikaa kaivettuani ompelukoneen esille innostuin ompelemaan muutakin tai sitten tämä työ innosti minut kaivamaan ompelukoneen esille. Kummin päin lie. Tyttäremme on ollut jo pitkään ihastunut muumeihin. Yllättäen pienen tytön lempihahmo on mörkö. Kaupassa olen ihastellut muumilakanoita, mutta jättänyt ne aina ostamatta. Kangaskaupan kautta kulkiessani löysin kaunista mustavalkoista Iltamuumi-kangasta ja näin tyttäremme pääsi nukkumaan muumien keskelle. Taustalle ompelin puhtaanvalkoisen kankaan niin täkkipussiin kuin tyynyliinaankin. Tyttäremme kasvot olivat onnesta soikeat hänen mennessään ensimmäisenä iltana uusiin lakanoihin nukkumaan.

Aikaisemmin kerroin neulovani muutamaa työtä tilauksesta. Molemmat ovat valmiit, mutta neulepaitaa en voi viimeistellä ennen kuin voin tehdä viimeiset mallaukset. Kasvavan mahani vuoksi en voi sovittaa paitaa itselleni neuleen tilaajan ollessa hyvin hoikka ja palan halusta nähdä paidan valmiina. Hieman jännittää kuinka se loppujen lopuksi onnistui. Toinen näistä oli huivi ja ehdotin malliksi Shetland Trianglea. Tähänkään malliin tulen tuskin koskaan pettymään.

Malli: Shetland Triangle kirjasta Wrap Style
Lanka: TeeTee, Kamena
Puikot: 3,5 mm Knit Picks

Kamenan väri sopii huiviin mielestäni hyvin etenkin sen mennessä syntymäpäivälahjaksi syksymmällä. Mikäli tulen tästä langasta vielä neulomaan samaisen huivin voisin puikkojen kokoa kasvattaa vielä hieman.

Lopuksi vielä jotakin viimeisteltyä kasasta, jonka aikaisemmin esittelin. Muutamat näistä ovat menneet jo lahjaksi, nämä jäävät odottelemaan syysmarkkinoita.

Pöllö-sukista

2010-03-13T12:41:00.001+02:00

Pöllö-sukkien ohjetta on päivitetty. Neuloskelin jälleen muutamat sukat ja tarkastelin ohjetta muistin virkistämiseksi. Huomasinkin siinä muutaman puutteen ja virheenpoikasenkin. Nämä on nyt korjattu.

Tunnustan

2010-03-12T11:59:00.005+02:00

Olen joskus aikaisemmin tunnustanut omaavani erittäin huonot valmiudet neuleiden viimeistelyyn mikä oli alun alkaen yksi olennainen syy bloginkin perustamiseen. Muutama vuosi on kulunut jopa itselleni yllätykseksi todella hyvin töiden päättelyn suhteen. Nyt joudun kuitenkin tunnustamaan, että todellisuus ei ole kuitenkaan ihan sitä miltä se voisi näyttää.

Pidän raitasukista, ennen kaikkea sellaisista joiden raidoitus on tehty itse. Nämä kaunokaiset ovat olleet kaapissa jo niin kauan, että en edes muista koska sain ne valmiiksi. Tämän kaltaiset raitasukat teen yleensä 7-veljeksestä. Valitsen sopivan pohjavärin ja sitten nappaan kaapista muutamia lankakerän loppuja, jotka jaan kahtia. Näin saan raitalangat riittämään purkamatta molempiin sukkiin samoissa määrin ja hävitettyä muutamia lukemattomista lankanytyistä.

Hiljattain saimme kutsun pohjoisen hiihtoladuille ja kuinka ollakaan huomasin kaikkien sukkieni olevan joko likaisena tai paikkausta vailla ja voitte uskoa, että jälkimmäisen toteuttamiseen tulee menemään todella kauan. Nyt kun ollaan rehellisyyden nimissä liikkeellä todettakoon, että ensimmäinenkään ei ollut yllätys vaan olen jo useita viikkoja nukkunut mieheni 45 koon villasukat jalassa (mikä ei ole ollut helppoa jalkani ollessa korkeintaan kokoa 37).

Onneksi nämä sukat oli kuitenkin vain päättelyä vaille valmiit ja sain ne pääteltyä hyvissä ajoin ennen perille pääsyä. Näin minun olisi tullut tehdä joulureissullakin, sillä silloinkin sukat olivat mukana pääteltävänä. Turhaan.

Nautimme todella tästä keväisestä retkestä ja ilmoista. Hiihtelimme, ulkoilimme, nautimme yhdessä olosta ja hyvästä ruuasta.

Otimme perspektiiviä latusukkiin

ja teimme lumitöitä.

Varjopuolena kotimatkallamme oli ilmeisesti norovirus. Tyttäremme alkoi voimaan pahoin jo lauantaina päiväunien jälkeen, mutta se ei muuten hänen menoaan hidastanut kuin hetkellisesti. Sunnuntaina kotimatkalla päiväunilta herättyään hän ikävä kyllä voi pahoin autossa ja loppu matka ei ollutkaan enää niin rattoisa. Minä aloin voimaan pahoin loppumatkasta ja mies kirvasi vieressä pidättäen hengitystä. Kunnes hänkin alkoi voimaan pahoin illalla kotona. Tätä kesti muutaman päivän ajan ja toivottavasti tauti ei pesiydy meille uudelleen pitkään aikaan. Nyt olemme senkin edestä nauttineet hiihtolomasta hyvin voivina, vaikka suunniteltu mummolan reissu jäikin sairastelun vuoksi käymättä.

Näitä muutamaa sairastelupäivää lukuunottamatta olen neulonut kuin tuulispää. Pahalta vain näyttää, että raitasukkien kanssa piillyt ongelmani on moninkertaistunut.

Näille kaikille pitäisi vielä tehdä jotain ja puikoilla on kaksin kappalein tilaustöitä, joiden kimpussa olen innokkaasti. Syksyisiä markkinoita ajatellen valmista on kuitenkin syntynyt hyvää tahtia. Enköhän saa päättelytyöt tehtyä siihen mennessä. Näytän töitä tarkemmin kunhan ne ovat täysin valmiita.

Nautinnollista

2010-02-21T09:36:00.005+02:00

Olin hiljattain vähällä työllistyä vakinaisemmin, näin ainakin toivoin. Toisin kuitenkin kävi ja jatkan osa-aikaista työtäni maaliskuun loppuun. Äärettömän kiireisen ajanjakson jälkeen olen kuitenkin vain nauttinut näistä muutamasta vapaapäivästä, jotka olen vihdoinkin tälle vuodelle saanut. Olen neulonut sydämeni kyllyydestä kaiken sen ajan, jonka olen hereillä pysynyt. Tarkoituksenani on saada erityisesti eräitä syksyisiä markkinoita silmällä pitäen mahdollisimman paljon valmista neuletta aikaiseksi. Hiljalleen kasvava mahani asettaa rajoituksensa iltaisin väsymyksen muodossa ja syksylle en halua jättää mitään valmisteluita tietäen tuolloin tekemistä riittävän muutenkin.

Me olemme saaneet nauttia vauvan tuoksusta runsaasti tänä vuonna muutoinkin lähipiirimme ansiosta. Ystäväpiiriimme on tämän vuoden aikana syntynyt jo kuusi vauvaa ja emme ole edes helmikuun loppuun vielä päässeet. Olin ällistyä alkaessani laskemaan tätä saldoa. Kuluneen viikon aikana vauvaviestejä on tullut kolme ja tämä pitää minua kiireisenä puikkojen parissa. Onneksi nyt on enemmän aikaa.

Tora Frosethn Little sister´s dress on ollut pitkään neulottavien listalla. Ensimmäinen on neulottu ja näitä tulen neulomaan vielä useita. Jos en tarpeeseen niin ihan huvin vuoksi. Malli on mahtava ja loppu tulos niin suloinen. Tätä varten minun tulee kuitenkin hankkia lyhyempi pyöröpuikko, sillä liian pitkällä pyöröpuikolla neulepinta jäi hieman epätasaiseksi ja pitkä siima hankaloitti muuten niin nautinnollista neulomista.

Malli: Little sister´s dress by Tora Froseth (Ravelry)
Lanka: Novita, Nalle
Puikot: 3,0 mm

Otin työn autoon matkallamme Kuopion seudulle. Kaapista nappasin sopivan väristä Nalle-lankaa ja nämä liian pitkät pyöröt lyhyempien puutteessa. Nalle toimi mekossa hyvin, ainoastaan silmukkamäärät tuli laskea uudelleen, sillä ohjeessa oli käytetty ohuempaa lankaa. Tämä ei tuottanut kuitenkaan ongelmia neulottaessa. Juuri sopivan väriset napit löytyivät omista varastoista helposti, hamstraan aina kaikki kauniit etenkin vihreät napit mitkä vastaan tulevat.

Valmiiksi sain myös huivin itselleni. Jouduin totisesti pakottamaan itseni neulomaan tämän huivin loppuun, mutta valmiiksi sain kuitenkin. Pidän huivista ja väristä, mutta tämän huivin neulominen oli ehkä tylsintä mitä olen koskaan tehnyt.

Malli: Tekstiiliteollisuuden huivimalli
Lanka: Sandnes Mini Palet
Puikot: 8,0 mm
Kulutus: Alle kerä.

Mini Palett on miellyttävän tuntuista lankaa ja huivi on kevyt ja ilmava. Paksuilla puikoilla neulominen ei ole vain koskaan ollut hyväksi käsilleni. Jostakin syystä ranteeni tahtovat kipeytyä ja se saattaa olla myös yksi syy neulomisen tuskaisuuteen tämän huivin kohdalla. Tästä syystä ihmettelenkin, että miksi pöydällä odotteleva seuraava työ on 8 puikoilla neulottava.

Pilkahdus pinnan alle

2010-02-01T20:32:00.005+02:00

Joulukuun, kuten tammikuunkin, teema on ollut ylitsepursuava kiire. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä jouluvalmistelut rauhassa, rakkaudesta jouluun. Toisin kuitenkin kävi. Miellyttävien uutisten myötä työrintamalla aikataulu heitti volttia. Onneksi kuitenkin ennätimme joulun viettoon mökille. Nautin joulusta puoli kuolleena nukkuen monet päiväunet päivässä, mitä en tee ikinä. Onneksi saimme kuitenkin viettää joulun rauhassa perheen kesken.

Vuoden vaihteen jälkeen armoa ei aikataulujen suhteen ole jaettu. Tästä päivästä alkaen elämän meno kuitenkin jälleen rauhoittuu. Ainakin hetkeksi.

Ympärivuorokautisen työnteon lomassa aika lankojen parissa on rajoittunut lankojen siirtelyyn ajoittain pois muun elämän tieltä. Toissa viikonloppuna oli yksi vapaa päivä ja istahdin neulomaan. Kyllä siitä päivästä nautinkin. Olin ajatellut viettäväni päivän ulkoillen perheeni kanssa, mutta en ollut harmissaan liki 30 asteen pakkasesta viettäessäni sitä puikkojen parissa viltin alla.

Aloitin pienellä työllä. Ystäväni sai pari viikkoa sitten pienen nyytin. Pienille pojille on aina hankalampi keksiä ihania pikkuneuleita lahjaksi, mutta slipoveri on mielestäni aina suloinen. Hieman turhamainen vaatekappale pienelle miehelle, mutta lämmittää kuitenkin. Paketoituna college-housujen kanssa pakettia ei voi edes sanoa turhamaiseksi, suorastaan tarpeelliseksi.

Malli: Oma
Lanka: Novita, Nalle Colori
Puikot: 3,0 mm

Slipoveri syntyi omasta päästä ja vanhasta muistista. Tein muutama vuosi sitten toisen ystäväni poikavauvalle slipoverin, muistaakseni Novitan ohjeella (en voi tarkistaa, sillä tuolloin en vielä kirjannut kaikkea niin tarkasti ylös). Alkuperäinen ajatukseni oli neuloa raitaslipoveri, mutta Novitan Nalle Colori ei mielestäni soveltunut raidoitettavaksi vihreän sävyn kanssa, joka oli toinen vaihtoehtoni. Näin syntyi slipoveri palmikkokuviolla. Lankana Nallea pidän edelleen hyvänä peruslankana ja vaikka en suosikaan yleisesti pätkävärjättyjä lankoja pidin tätä sopivana värinä pikkuiselle poikavauvalle. Olen väristä entistä vakuuttuneempi neuleen valmistuttua.

Malli oli helppo neuloa. Palmikko syntyi matkan varrella neuleen edistyessä, jonka ns. täytin helmineuleella. Pyöröneuleena toteutetun vartalo-osan ansiosta vältyin myös sivusaumojen ompelulta, mikä ei edelleenkään ole lempitouhuani.

Nyt rötkötän pari iltaa todennäköisesti tekemättä mitään. Käperryn vilttiin ja katson kaikkia turhanpäiväisiä sarjoja, joita en ole ennättänyt katsoa viikkokausiin. Sitten toivon neulepuikkojen takertuvan jälleen hyppysiini. Kaikenlaisia ideoita olisi jälleen pää puolillaan.

Elämän latu

2009-11-22T22:45:00.003+02:00

Viime viikolla juhliessamme äitini pyöreitä vuosia, muistimme myös tulevalla viikolla pyöreitä vuosia saavuttavaa appiukkoani.

70 vuotta on kohtuullinen määrä vuosia. Ainakin siinä mielin, kun tarkoitukseni oli neulahuovuttaa sukan varteen 70 sauvan painamaa, jälki joka vuodesta, olisin joutunut neulomaan tuplasti pidempivartiset sukat. Jotta sauvomistahti vaikutti jotakuinkin normaalilta luovuin ajatuksesta, että sukat olisivat toimittaneet samalla kortin tehtävää ja askartelin kortin erikseen.

Latu on toteutettu 2 o 2 n joustinneuleena ja jalassa ollessaan vasta saa muodon, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon oikeaa latua. Aikaisemmin en ole myöskään neulahuovuttanut kuvioita tekemiini neuleisiin, vaikka ideoita päässä on useita. Jostakin syystä olen ajatellut sen olevan paljon vaikeampaa, mitä se ei todellakaan ollut. Haluttu muoto syntyi melkein itsestään pistelemällä muutaman kerran ja tarvittava villan määrä oli todella vähäinen.

Malli: Novita, Jussi-sukka vaihdettuna Jussi-kuvio latuun ja sauvomisjälkiin.
Lanka: Novita, 7-veljestä.
Puikot: 3,5 mm bambut.
Koko: 44

Ehkä vielä joskus toteutan mieheni toiveen ja teen sukat, joissa tässä alamäessä on myös kaatumisjäljet. Tällä kertaa katsoin parhaaksi jättää ne tekemättä.

Pikku mustaa

2009-11-10T20:50:00.003+02:00

Äitini täyttää viikonvaihteessa pyöreitä vuosia ja hänen juhla-asunsa kaipasi pientä mustaa hartioiden peitoksi. Niinpä lankakaupan kautta kulkien alkoi puikkojen kilistely.

Malli: Oma, Mustikka-bolero
Lanka: Mandarin Classic, Sandnesgarn. Hihojen koristeeksi: Katia, Luxury.
Puikot: 3,5 mm

Vaikka malli ja neuloja olivat samat, langan kulutus oli hieman eri. Nyt viimeisestä ja viidennestä kerästä jäi jäljelle vain muutama metri. Mikäli joku on neulonut kyseistä mallia suosittelen varaamaan lankaa 250 g, korjaan määrän ohjeeseen pikimmiten.

Hihoja pääsi satiininauhan sijaan tällä kertaa koristamaan palmikoitu Katia, Luxury. Lanka kiiltelee kauniisti hihansuissa ja sopii mielestäni hyvin koristuskäyttöön. Kokonaista vaatekappaletta en kuitenkaan langasta tekisi ensi tuntuman perusteella.

Nyt pakkaan pikimmiten tämän boleron matkavalmiiksi viikonloppua varten, jotta en sujauttaisi tätä omaan kaappiin. Musta on niin kaunista.

Pöllö-sukat,

2009-10-20T22:31:00.002+03:00

jotka ovat herättäneet uskomattoman paljon kiinnostusta kanssaneulojien keskuudessa on nyt ohjeistettu. Ohje löytyy omien ohjeiden alta.

Kiitos kommenteistanne, toivottavasti ohje innostaa teitä neulomaan paljon pikkuisia pöllön poikasia.

Joulun odotusta

2009-10-14T20:34:00.004+03:00

Olen ehdottomasti syksy-, talvi- ja jouluihminen. Liekö siitä johtuen sukkien väri on punainen, vaikka väri kuuluu ehdottomasti väreistä vähiten pitämiini ja valitsin sen itse. Viime viikolla ollessani murheissani mieheni halusi piristää minua langalla sukkia varten ja Novitan punainen Tempo katsoi hyllystä niin kutsuvasti, että en voinut jättää sitä sinnekkään. Ja kovastihan se piristikin.

Malli: Oma, Joulusukat

Lanka: Novita, Tempo, 1 kerä

Puikot: 6,0 mm

Nämä sukat syntyivät ensikosketuksesta Tempoon ja kokemus oli erittäin miellyttävä. Poltin niin sanotusti kynttilää molemmista päistä ja neuloin niin pitkälle kuin lankaa riitti kärjestä aloittaen ja sain toivomani kokoiset koti/unisukat. Lanka on pehmeää, neulepinta on kaunista ja valmista syntyy nopeasti. Toivottavasti neulepinta pysyykin yhtä pehmoisena ja tasaisena. Jalat ainakin kiittävät tällä hetkellä.

Messuilun lomassa

2009-10-11T20:19:00.007+03:00

Tänäkin vuonna käynti Kädentaito-messuilla onnistui täydellisesti. Viime vuonna hyväksi havaitsemamme aikataulutus osoittautui käyttökelpoiseksi jatkossakin, saimme rauhassa katsella messupöytien antimia ja tungoksen alkaessa emme olisi enempää jaksaneet kiertääkään.

Yllätykseksemme messuilta löytyy aina jotain uutta ja ihmiset ovat niin hyväntuulisia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kiitos Hetylle jälleen hyvästä ja inspiroivasta seurasta.

Messusaalis oli melkoinen; mm. 600 g valkoista lampaan villalankaa, hahtuvalankaa, huovutusvillaa ja paljon nappeja.

Hauskoja ideoita.

Kauniita värejä.

Olen pitkään halunnut kokeilla huovuttamista, lähinnä neulahuovuttamista. Pitkin matkaa olen hankkinut huovutusvillaa, muutaman neulan ja kirjankin inspiraatioksi. Sain messuilta todella hyviä neuvoja ja reilusti villaa valmiiden huovutettujen syyslehtien lisäksi.

Muutoin neulonta on ollut tasaisen hidasta. Pöllösukkia on syntynyt jälleen kolmet tilauksesta 2-, 3- ja 7-vuotiaille lapsille. Nämä matkaavat joulukuussa Japaniin tuttavani vieminä tuliaisina. Toivottavasti ovat mieluisia viemisiä.

February Lady Sweater

2009-09-17T20:09:00.006+03:00

Jo toista viikkoa kulutan tätä ihanaa February lady sweater -takkiani alias unelmaa. Aloitin neuleen jo keväällä käsityömatkallamme Jyväskylään ajatellen juuri syksyn viileneviä päiviä ja kesäisen neuletauon vuoksi takki valmistui juuri oikeaan aikaan.

Malli: February lady sweater by Pamela Wynne pohjautuen Elzabeth Zimmermannin Baby Sweater on Two Needles - malliin.

Lanka: TeeTee, Kamena

Puikot: 3,5 mm Knit Picksit sekä sukkapuikot

Mallin löysin Ravelryn ihmeellisestä maailmasta. Malli on saanut alkuperänsä vastaavanlaisesta vauvan neuleesta ja luulenpa, että neulaisen semmoisenkin tässä lähiaikoina. Jälleen jotain uutta harjoittelin tässäkin neuleessa, nimittäin viimeisen päättelykierroksen jälkeen jäljellä ei ollut kuin lankojen piiloittaminen. Neuleessa ei ole sauman saumaa. Lisäksi takki neulottiin ylhäältä alas päin, jota en ole kokeillut myöskään aikaisemmin. Tuintui kuin takki olisi valmistunut näin päin paljon nopeammin, tiedä sitten oliko vain uutuuden viehätystä.

Kamena on puolestaan ostettu viime talviselta käsityömatkaltamme Tapion kauppaan. Mietin pitkään onko lanka sopiva kyseiseen takkiin, mutta vähintään väri pakotti kokeilemaan. Lanka on ohutta, mutta neule edistyi yllättävän nopeasti kunhan sain sopivan silmukkamäärän hahmotettua. Tällä kertaa mallitilkusta olisi ollut todella paljon hyötyä, mutta vieläkään en ole opetellut niitä tekemään. Jostakin syystä minulla on aina niin kova kiire päästä itse työn touhuun ja tällä kertaa sen seurauksena sain purkaa aloittamani työn pariin otteeseen.

Työhön meni todella vähän lankaa. Olin varannut viisi 100 g vyyhtiä koko työhön ja en saanut toista vyyhtiä kulutettua loppuun. Onnekseni pidin langasta ja voin keksiä siitä vielä paljon neulottavaa. Mielessäni on huivi takin kaveriksi.

Pöllön poikasia

2009-09-12T12:24:00.003+03:00

Edellisten pöllö-sukkien jälkeen neuloin tyttärelleni samanlaiset sukat ja toiset ja kolmannetkin ja neljännet ovat puikoilla. Kaikki eivät tosin ole tulossa tytölle, mutta en millään osaa päättää mikä väri olisi paras kokonaiseen pöllö-settiin, joten neuloin monen värisiä toivoen selvennystä asiaan. Näin ei käynyt, sillä mielestäni kaikki ovat ihania. Ainoastaan sain selvyyden siihen, että pidän ehdottomasti enemmän yksivärisistä ratkaisuista.

Tämä näpertely on ollut mukavaa harjoitusten lomassa ja nyt esityskauden alettua eilen tulen varmasti vielä nauttimaan sukkasten tekemisestä. Omien tarpeitten ylittävät sukat ovat menneet kuin kuumille kiville.

Nämä valkoiset pöllöt ihastuttavat minua ehkä eniten, mutta väri on hieman arveluttava kaksivuotiaan touhuissa.

Valkoisissa ja ruskeissa sukissa olen käyttänyt lankana 7-veljestä, joka on hieman pehmeämpää Jussiin verrattuna ja näin ainakin pieniin jalkoihin ehkä miellyttävämmän tuntuinen.

Pöllö-sukat

2009-09-06T12:17:00.003+03:00

Olen jo nyt varma, että liittymiseni sukkasatoon on ollut onnistunut ratkaisu tälle syksylle. Pää pursuaa sukka- ja muitakin ideoita.

Perjantaina valmistuivat Pöllö-sukat ja lauantaina suuntasin nappikaupoille.

Neuloin sukat kärjestä aloittaen ja ideoin matkan varrella. Pöllöt ovat kuitenkin Kate Daviesin käsialaa suloisesta Owls-paidasta. Nämä sukat ovat menossa lahjaksi seitsemän vuotiaalle tytölle ja toinen samanmoinen pari on valmistumassa tytölleni.

Lanka: Novita, Jussi
Puikot: 3,5 mm bambut

Sukkasia syyssäähän

2009-08-28T08:33:00.006+03:00

Ihana syksy kolkuttelee ovella. Tänä vuonna ennätin ilmoittautua ajoissa (tänään viimeinen päivä ja tänään ilmoittauduin, se riittää). Katsotaan minkälainen on sukkasato minun kohdallani tänä vuonna.

Vauva-aalto

2009-08-25T22:55:00.003+03:00

Juuri kun pääsin sanomasta, että jätän vauvakäsityöt hetkeksi tauolle niin vauvoja putkahtelee sinne sun tänne. Ehkä olen nyt päässyt siihen ikään, että en voi tältä välttyä vaan mukisematta teen sitten kaikenlaista pientä näpertelyä uusille maailman valloittajille.

Toinenkin ystäväni saa vauvan ja nyt tämäkin vauva saa talvea vasten lämmikettä ylleen. Tälläkään kertaa en tiedä odotellaanko ystäväperheeseen tyttöä vai poikaa, joten sain rauhassa mietiskellä lankahyllyllä molemmille sopivia väriyhdistelmiä. Kuten jo aikaisemmin totesin, Nallen värikartta on melko suppea tänä talvena. Tähän väriyhdistelmään olen kuitenkin tyytyväinen, vaikka alkusenteillä olin melko epäileväinen lopputuloksen toimivuudesta.

Malli: Vauvan peitto, virkkausmalli Moda 4/2009
Valmiin peiton koko: 63 x 70 cm
Lanka: Novita, Nalle
Puikko: 4,0 mm

Muutoksena aikaisempaan peittoon virkkasin hieman suuremmalla puikolla sekä jätin yhden aaltokuvion virkkaamatta sivusuunnassa. Peitto ei kuitenkaan ollut huomattavasti aikaisempaa pienempi ja kuten halusinkin, puikon suurentamisella sain peitosta entistä pehmeämmän.

Sujautan tämän nyt vain paperikääröön ja toivon vauvan aikanaan viihtyvän peiton mutkassa.

Matkailua lähiseudulla

2009-08-17T20:40:00.006+03:00

Matkailua lähiseutujen ihmemaassa tulee harrastettua aivan luvattoman harvoin. Ilmeisesti sitä on jollakin tapaa sokea kohteille, jotka sijaitsevat lähellä ja vaativat vain muutaman tunnin aikaa mutta eivät parhaimmillaan lainkaan suunnittellua.

Tämänpäiväinen matkamme sai alkunsa pikaisesta päähänpistosta ja ystäväni viimeisestä vapaapäivästä. Alkuperäinen idea syntyi jo viime vuonna luettuani anNun kertomusta matkastaan Hailuotoon. Kiitos silmieni avaamisesta. Olen toki käynyt ihastelemassa Hailuotoa aikaisemminkin, maisemia en ole tuolloin vain ihastellut villalankojen sumentamin silmin.

Matka kruunasi tämän ihanan sateisen syyspäivän. Minä sitten nautin tästä tuulesta ja tuiverruksesta.

Menomatkalla nautimme maisemista ihan lautan keulalta. Samalla kerkesimme vaihtaa lomakuulumisia ja miettiä virikkeitä tulevalle syksylle.

Aloitimme kierroksemme lounastamalla harvinaisen kauniissa maisemissa.

Mukaamme tarttui leipää ja villalankaa. Kauniita sävyjä olisi ollut useita tarjolla, tällä kertaa tartuin ihanan syksyiseen väriin. Tarkoituksena olisi saada uudet sukat lämmittämään tytön jalkoja. Ruskeasta villalangasta tarkoituksenani olisi neuloa itselleni kunnon saapassukat, joista olen haaveillut jo monta vuotta. Nyt taistelenkin itseni kanssa, jotta saisin toisen peiton vielä valmiiksi ennen siirtymistä neulepuikkoihin. Samalla nautin salaa todella paljon kotiutuneesta neuleinnosta.

Pitkään en aio odottaa palaavani näihin maisemiin uudelleen.

Pienille varpaille

2009-08-16T13:46:00.004+03:00

Ystäväni saa pikapuoliin pikkuruisen vauvelin ja minä ajattelin olla kerrankin aikaani edellä, joten vauvalahja on nyt valmiina.

Talvea vasten ajattelin ilahduttaa ystävääni virkatulla vauvan peitolla, joka olisi sopivan kokoinen vaunuihin.

Malli: Moda 4/2009
Lanka: Novita, Nalle
Koukku: 3,5 mm

Vastaavanlaista aaltokuviota olen neulonut aikaisemmin, mutta virkattuna kuvio on mielestäni sievempi ja selkeämpi. Nalle -lanka toimii hyvin tässäkin työssä, tämän syksyn värivalikoima on tosin hieman suppea ja tummahko.

Assistenttini on ahertanut työssään intoa puhkuen

tuottaen enemmän iloa kuin apua.

Jatkan sunnuntai-illan viettoa samanlaisen työn merkeissä, nähtäväksi jää kuinka väriyhdistelmä siinä toimii.

Tule syksy kultainen

2009-08-09T21:50:00.011+03:00

Kuten aikaisemmin olen tainnut mainita, en ole kesäihminen juuri lainkaan. Tänä vuonna olen joutunut kuitenkin toteamaan, että ihmiset voivat muuttua ja olen nauttinut kuluvasta kesästä toki syksyä innolla odottaen. Tähän varmasti merkittävästi vaikuttaa se, että tyttäremme syntymän jälkeen erittäin pahat allergiaoireet ja atooppinen iho ovat hellineet minua ja en juuri tunnistaisi itseäni samaksi.

Nyt ajattelin hieman kerrata kesän tapahtumia, jotta pääsisin itsekin kärrylle missä mennään:

Töitä (säännöllisiä) ei ole taukoamattomista ja laajoista hakuyrityksistä huolimatta löytynyt, joten vietin heinäkuussa lomaa työnhausta. Onhan sitä kestänyt nyt vuoden. Akut on ladattu ja minä olen heinäkuussa pääsääntöisesti laulanut, laulanut ja laulanut. Soittanutkin olen välissä ja huomasin yhtäkkiä, että siitä on todella kauan aikaa kun olen näin antaumuksellisesti vain musisoinut. Sille ei meinaa tulla loppua ja olenkin nauranut, etten kohta ennätä enää töitä tehdäkään vaikka niitä suuresti toivottuja vakitöitä sattuisin saamaan. Pääasia, että mieli on pysynyt korkealla ja odotan innolla syksyä uusine tuulineen. Voisi kai sanoa, että kesä teki tehtävänsä.

Vietimme mieheni kanssa laatuaikaa telttailun merkeissä Porissa Metallican säestyksellä. Mahtava reissu ja vaikka koko kaupungin kaikki hotellit oli täynnä jo aikaa sitten ja minä luulin olevani liian vanha mieleltäni festaritelttailuun, jouduin jälleen toteamaan erehtyväisyyteni. Hyvällä asenteella telttailu sujui todella hyvin ja erittäin hyvillä mielin, vaikka saapuessamme Poriin klo 03.30 aloimme pystyttämään telttaa pellolle, joka suurin piirtein lainehti vedestä. Olimme varustautuneet. Kaiken kukkuraksi saimme nukuttua todella hyvin ja pitkään.

Ostin kitaran. Tai oikeammin sain pitkällisen odottamisen jälkeen helmikuussa tilaamani kitaran.

Vietimme tyttäremme syntymäpäiviä ja leivoimme pienelle Pingu-fanillemme Pingu-kakun kahden ikävuoden täyttymisen kunniaksi.

Käsitöitä olen aloittanut, mutta yksikään ei ole valmis. Tänään sain inspiraation ja Nallesta on syntymässä tämän näköistä jälkeä. En tiedä pääsenkö edes nukkumaan, sillä yhden raidan jälkeen ajattelen tekeväni enää yhden ja sen olen jo nähnyt kuinka sen raidan jälkeen käy.

Nyt jatkan virkkailua. Tällä innolla tämä työ saattaa olla ensimmäinen valmistuva kaikista kesällä aloittamistani töistä.

Kuvia pitsitunikasta ja sen onnellisesta omistajasta

2009-07-19T20:03:00.003+03:00

Viileiden ilmojen vuoksi pitsitunikan kuvaaminen on venynyt aina vaan. Viikonloppuna ulkoilimmekin mukavassa, vaikkakin tuulisessa, säässä oikein urakalla. Hatusta piti pidellä kaksin käsin, jotta ei lähtisi tuulessa ja pitsitunikan helmat sai kyytiä.

Illat ovat kuluneet muiden harrastusten parissa ja neulominen on unohtunut pariksi viikkoa kokonaan. Eilen illalla jo tartuin kuitenkin puikkoihin. Josko pääsisin piakkoin näyttämään mitä puikoilla syntyy.

Tyttösen pitsitunika

2009-06-30T20:28:00.007+03:00

Lämpenevät ilmat sekä Modassa ollut ihastuttava ohje ja Mandarin Petit lankatarjous saivat minut neulomaan tyttärelle kesätunikan. Lopputulokseen olin oikein tyytyväinen ja kesähattu päässä tytär on kerännyt roimasti ihasteluja ulkoillessamme ja kiharoiden lepattaessa tuulessa. Kamera ei tosin ole ollut koskaan mukana kuvien ottamista varten, joten lisään niitä kuvia myöhemmin.

Malli: Tytön pitsitunika, Moda 3/2009
Lanka: SandnessGarn, Mandarin Petit
Kulutus: Alle 100 g
Puikot: 3,0 mm

Pientä ihmetystä aiheuttaa se, että olen nautiskellut kuluvasta kesästä. Olen aina ollut niin syksy ja talvi ihminen, että suurimman nautinnon kesästä on tuonut tieto tulevista vesisateista, tippuvista lehdistä ja pimeistä illoista. Odotan näitä edelleen innolla, mutta ihan eri tavoin olen nyt nauttinut matkastani syksyyn. Olen ostanut oikein hameenkin ja käyttänytkin sitä. Omituista. Ehkä olen saanut auringonpistoksen kulkiessani ilman minkäänlaista päähinettä...

Kirjakaupat puolestaan toivottavat minut aina iloisesti tervetulleeksi, sillä tyhjennän niin usein mielelläni heidän hyllynsä uusien opusten tieltä. Juuri kun olen ajatellut hillitä kirjahulluuttani se tuntuu vain pahenevan. Tilkkuja-kirja oli ehdottomasti hyvä ostos, muihin en ole vielä perehtynyt kuvien ihastelua enempää.

Pidemmittä puheitta istahdan elokuvan ääreen kalisuttamaan puikkoja rauhassa pitkästä aikaa. Viime viikonlopun Kalottijazzit veivät kaikki liikenevät illat, mutta antoivat sitäkin enemmän energiaa. En tiedä paremmasta, kuin hyvä musiikki hyvässä seurassa.

Hilda

2009-06-15T22:08:00.007+03:00

Tuttavani sai pari viikkoa takaperin pienen prinsessan, Hildaksi häntä vielä ainakin kutsutaan. Kyllä tämä pieni käärö osaakin olla suloinen. Sitten Hildan äitee tuumaa, että tyttö tarvitsisi kesäjuhliin pienet tossut. Hän tarkoittaa tietysti tossuja, joita en aikonut ainakaan hetkeen enää neuloa, mutta... Hilda on kuitenkin niin suloinen ja tarkemmin kun asiaa alkaa ajattelemaan, niin kyllähän hän tietysti tarvitsee juuri tällaiset tossut. Ehkä se olikin se neljäs kerta, joka toden sanoi?

Mitäpä minä voin muuta kuin tarttua puikkoihin. Neuloin pienet tossut ja kaveriksi vielä jotain pään suojaksi. Täytyyhän päähineen olla samaa sävyä, varsinkin kun juhlista on kyse.

Päätin neuloa tossuista tällä kertaa raikkaan raidalliset kesätossut puuvillalangalla. Tossujen raidoituksesta ei aluksi meinannut millään tulla mieleistä ja epätasainen raidoitus näin pienissä tossuissa ei tuntunut onnistuvat millään liikoja langanpätkiä vältellen. Neuleen valmistuttua päättelyä kaikin tavoin välttelevänä en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut.

Koska epätasainen raidoitus ei onnistunut tossuissa haluamallani tavalla, toisin sanoen ilman ylimääräistä pääteltävää, päätin toteuttaa sen pienessä huivissa. Viimeistelin huivin vielä palmikolla. Toivon, että huivi on sopivan kokoinen ja suojaa sopivasti korviakin. Meillä kun ei ole oikein sopivaa mallia näin pienille neuleille.

Toivottavasti Hildan passaa nyt juhlia.

Tossumalli: Saartje´s bootees
Huivimalli: Oma
Lanka: SandnesGarn, Mandarin Petit
Puikot: 3,0 mm

Kirjahyllylle kannettavaa

2009-06-10T21:27:00.004+03:00

Eräänä päivänä pistäydyin pitkästä aikaa Akateemisessa kirjakauppa. Haaveilin Tessa Kirosin keittokirjasta, jonka olin jättänyt viime kesänä ostamatta. Etsimääni kirjaa ei löytynyt, mutta käsityökirjojen hylly ei päästänyt minua lähtemään tyhjin käsin.

Huokeaan hintaan mukaan tarttui Sharon Brantin Ultimate knitting bible sekä Henry Conwayn ja Gail Downeyn Weardowney Knit Couture; 20 Hand-Knit Designs from Runway to Reality. Ensimmäisessä teoksessa oli mukavasti koottuna kaikkea yleistä neulomiseen liittyvää ja kunhan pidän kirjaa kädenulottuvilla voin taas opetella uusia niksejä neulemaailmasta. Toinen teos oli rehellinen heräteostos, tällä kertaa onneksi edullinen sellainen. Mallit ovat erikoisia kuten nyt arvata saattaakin, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi käyttökelpoisia. Kirja toi mieleeni teatteriharjoitukset ja tauot neulomuksineen hämärästi valaistun meikkipöydän katveessa. Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsen viimenkin nauttimaan näistä tunnelmista jälleen.

Lisäksi näissä merkeissä juhlistin sadannetta tekstiäni. Yksi blogin perustamisen syistä oli opetella jälleen kirjoittamaan, sillä työnkuvani on ollut lähes ainoastaan laskemista ja asiat on ilmoitettu lyhyesti ja ytimekkäästi, piste. Ilokseni huomaan olevani suorastaan runoilija ensimmäisiin teksteihini verrattuna. Kaiken lisäksi matka on ollut mukava, katsotaan olenko suorastaan novellisti seuraavan sadan tekstin jälkeen.

Kesää odotellessa

2009-06-08T21:29:00.004+03:00

Pellavahuiville ompelemani tunika on ollut valmiina jo lähes viikon, mutta ilmat sen kun kylmenee. Niinpä päädyin ottamaan lupaamani kuvat sisätiloissa välttääkseni palelluttamasta itseäni. Toivon kovasti, että ilmat lämpenisivät ja pääsisin käyttämään tunikaa urakalla. En ole koskaan aikaisemmin omistanut tällaista vaatekappaletta.

Malli: Moda 2/2009
Tarvikkeet: Kangasta noin metri ja ompelulankaa.

Leikkasin sekä etu- että takakappaleet kankaan taitteesta, sillä halusin välttyä takasaumalta. Tunika oli paksuhkon kankaan vuoksi kuitenkin liian tönkkö selästä ja ompelin kuitenkin muotolaskokset selkään. Eteen en laskoksia vielä tehnyt, ajattelin käyttää tunikaa ensin pari päivää ja tunnustella ovatko nämä laskokset välttämättömät.

Etukappaleessa oli mielestäni mukava yksityiskohta, jonka innoittamana päädyin kyseiseen malliin. Ompelin reikien reunoihin vielä hieman koristeellisemman ompeleen piristykseksi. Nyt pellavahuivillani on tunika.

Paluu arkeen

2009-06-02T20:04:00.005+03:00

Ensimmäinen kesäloman tapainen on nyt takana päin. Lähdimme tytön kanssa kaksistaan vanhempieni luokse reilu viikkoa sitten jättääksemme miehelleni työrauhan. Loppuviikon vietimme sitten koko perheen voimin mökkeilyn ja kattotalkoiden merkeissä. Matka oli todella mukava, mutta univelka vain lisääntyi kauniiden iltojen ansiosta.

Silloin tällöin ennättäessäni istahtamaan virkkailin huivia salomonin solmuilla edellisen viikon matkalta hankkimastani pellavalangasta. Olin varautunut kolmella kerällä tähän huiviin, mutta sain haluamani aikaan yhdestä kerästä ja voin keksiä kahdelle kerälle jonkin toisen käyttökohteen.

Malli: Salomon solmu huivi, Novita Syksy 2007
Lanka: Drops, Lin
Kulutus: 50 g

Olen viime aikoina pyrkinyt tekemään ennen kokeilemattomia malleja. Tällä kertaa harjoittelin salomonin solmujen virkkausta. Novitan syksy 2007 lehdestä löytyikin oikein ohjeistuksen kera malli huiviin, jota olin suunnitellut ja säästyin näin enemmältä pohdinnalta. Salomonin solmuja oli mukava virkkailla ja lankaan ihastuin oitis. Väri ja hienoinen kiilto veivät voiton langan kierteiden ajoittaiselta hajoamiselta. Huivin neuloin tunikalle, joka on piakkoin valmis. Lisää kuvia siis luvassa.

Meidän naputellessa kattoa pikku neitimme auttoi mummua kukkien kastelussa minkä jaksoi ja muilta kiinnostuksen kohteilta ennätti.

Aina muiden hommien hellittäessä me karkasimme lähimetsiin kamera kaulassa. Luonnosta löytyy mielenkiintoisia asioita, kun huomaa kulkea silmät auki. Alla olevan sinkkiämpärin löysin eräältä metsäretkeltämme pari vuotta sitten. Jätin ämpärin kuitenkin metsään odottamaan parempaa kertaa. Nyt lähdin hakemaan ämpäriä toivoen, että kukaan ei ole sitä löytänyt tässä välissä. Siellähän se yksikseen odotteli päästäkseen parvekkeellemme kukkien kaveriksi.

Katon valmistuttua ja tytön mentyä nukkumaan nautimme ilta-auringosta kalastaen rantalaiturilta.

Onneksemme pääsemme juhannuksena jälleen nauttimaan näistä maisemista.

Yhden äidin elämää puulelujen hohtoisessa maailmassa

2009-05-23T20:03:00.006+03:00

Tällä erää tämä ei ole kertomus valmiista neuleista vaan lähinnä ihanasta erilaisesta päivästä hyvässä seurassa.

Alkuun kerrottakoon kuitenkin, että joskus "ääneen" pohtimisesta on hyötyä. Olen onnellinen Wrap Style -kirjan omistaja, kiitos K:n joka ilmoitti olevansa valmis myymään omansa. Kirja oli kuin uusi ja istahti hyllyyni nopeammin kuin olisin arvannutkaan.

Kuvassa oleva kassi aloitti tämän jo hetken odotetun ns. lankamatkan, joka tällä kertaa keskittyi lähinnä kaikkeen muuhun kuin lankoihin. Sen ei väliä, tarkoituksenamme on ollut luoda muutaman kerran vuodessa rentouttava kahden neulovan äidin matka jonnekin missä on jotakin mielenkiintoista. Sain ystäväni painaman kassin astuessani heidän autoonsa auton keulan kääntyessä tällä kertaa kohti Jyväskylää.

Matkasuunnitelmamme on toteutettu kuten aikaisemminkin, päätämme minne suuntaan lähdemme aamulla klo 6 ja etsimme matkan varrelta sekä määränpäästä mielenkiintoisia vierailukohteita. Onneksemme makumme on hämmästyttävän samanlainen ja katseemme kiertää kaupoissa nopeasti, joten yleensä tiedämme kauppaan astuessamme oliko paikka meille sopiva vai ei. Tähän saakka ystäväni on ollut ratin takana ja minä olen saanut neuloa vieressä, mutta luulen maksavani tästä vielä myöhemmin istumalla useampaan otteeseen kuljettajan paikalla. Mutta jos se on hinta näistä mukavista reissuista olkoon niin. Maksan sen mielelläni.

Matkallamme pysähdyimme useaan kohteeseen, innostunein olin tällä kertaa Oy Juho Jussilan tehtaanmyymälästä, joka myy paikan päällä valmistettuja Jukka-puuleluja. Lähdinkin kotiin ison kassillisen kanssa. Liekö oli kassillinen leluja vai kassillinen hyvää mieltä suurempi. Palvelu tehtaanmyymälässä oli niin hyvää, että palaan sinne varmasti takaisin.

Lankasaalis ei tällä kertaa ollut edellisen reissun veroinen, mutta jotakin kuitenkin lankahaaviin jäi. Silkkivillasta ostin sukkalankaa syksyä odotellen, Pellavaisesta Pellavalankaa huivia varten ja alla olevasta kankaasta olisi tarkoitus ommella mekko huiville. Mandarin Petit ja Classic langat hain kotokylästä tänä aamuna, kun en matkalla niihin törmännyt.

Korvatulehdusta poteva pikku tyttömme oli onnellinen autosta ja palikoista. Mielenkiinnolla jään seuraamaan pysyvätkö nämä lelut tyttäremme matkassa yhtä kauan kuin alla olevat Jukka-puulelut, jotka ovat kulkeneet mieheni mukana. Tankkiauto on mm. mieheni 1-vuotis-syntymäpäivälahja. Palikkalaatikko sai muutaman uuden palikan, vaikka alkuperäisistä uupui ainoastaan kaksi palikkaa.

Tämän traktorivanhuksen iästä ei ole tietoa, mutta saatan sen pikimmiten ajoon jälleen saattaa.

Tässä on ollut esitteillä ainoastaan suomalaisia puuleluja. Viimeisimpänä, mutta ei toki vähäisimpänä haluan vielä näyttää erään soman auton. Mieheni on tehnyt tämän ala-asteen puukäsityössä stanssaten keulaan isänsä silloisen auton rekisterinumerot. Tämä on yksi tyttäremme suosikki, joten ei ole pienellä pojalla aikanaan mennyt työ hukkaan.

Nyt jatkan lauantai-illan viettoa elokuvan ja neuleen parissa. Aluksi tulee päättää kumpaa näistä neuloisin.

Shetland Triangle

2009-05-12T19:36:00.003+03:00

Eräänä iltana innostuin neulomaan huivia. Oikeastaan aloitin erästä toista huivia, mutta halusinkin ottaa kuitenkin tämän huivin puikoille. Mallineule oli jo ennestään tuttua viime keväisestä projektistani, joka on kylläkin edelleen kesken. Halusinkin nähdä sitten tämän huivin valmiina neulomisinnostuksissani.

Huivi valmistui yllättävän nopeasti ja nyt suunnittelen jo toisen neulomista. Valmista syntyi parissa illassa. Tämä voisi olla kiva lahja kenelle tahansa ja saisin tuhottua hieman tuota lankavarastoani. Vaikkakin tuhotakseni kaikki Rose Mohairit joudun neulomaan melko monta huivia kulutuksen ollessa noin pientä.

Malli: Shetland triangle by Evelyn A. Clark, Ann Puddin ja Pam Allenin Wrap Style -kirjasta.
Lanka: Novita, Rose Mohair
Kulutus: ~1,5 kerää
Puikot: 5,0 mm Knit Picksit

Rose Mohair sopii mielestäni hyvin langaksi kyseiseen huiviin. Olen ajatellut langan olevan ns. karvaisempaa, mutta yllätyin positiivisesti huivin pinnasta pingoituksen jälkeen. Seuraavaan huiviin valitsen vielä hieman suuremman puikkokoon, jotta neulepinnasta tulisi tätäkin ilmavampi.

Tiedä häntä pitäisikö tuota kirjahyllyä täydentää tällä Wrap Style -kirjalla. Muihinkaan tämän sarjan kirjoihin en ole joutunut pettymään.

Ohjeistuksia

2009-05-10T22:50:00.002+03:00

Aikaisemmista suunnitelmistani poiketen ohjeistin kuitenkin Mustikka-boleroni. Selkeytin näin omia ajatuksiani sillä tämä ei tule olemaan ainoa kappale kaapissani. Ja positiivisena lisänä tämä saattaa tuottaa iloa myös jollekulle toiselle neulojalle.

Kohti kesää

2009-05-06T22:00:00.003+03:00

Olemme poteneet koko perheen voimin kevätflunssaa. Itse luulen hieman saaneeni kylmää aloitettuani pyöräilykauden ilman sopivaa päähinettä. Kesäisin en ruukaa käyttää päässäni mitään ja siitä syystä kaikki lakkini ovat paksuja ja villaisia. Niinpä flunssan innoittamana neuloin itselleni kesäpipon ja palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen värimaailmaani, mustaan.

Kyseinen malli on mennyt minulta tyystin ohi aikaisemmin selaillessani Pam Allenin ja Ann Buddin Lace Style -kirjaa. Oman piponi tein yksinkertaisena, muutoin noudatin kirjan ohjetta.

Malli: Peek a Boo Cloche by Mona Schmidt Lace Style -kirjasta.
Lanka: SandnesGarn, Mandarin Naturel
Kulutus: reilu 50 g
Puikot: 3,5 mm

Pipo oli oiva neule Sylvin jälkeen, valmista syntyi hetkessä. Toisaalta kokeilin myös uutta lankaa, joka ei hirvittävästi sytyttänyt. Mandarin Naturell on jotenkin pölyisen oloista (puhdasta, en tiedä mistä tämä mielikuva tuli) ja liian mattapintaista. Helposti neulottavaa lanka oli kylläkin. Nyt mietin minne kuluttaisin melkein kolme jäljellä olevaa kerää.

Nyt on jonkinasteinen neuleinto päällä. Olemme ystäväni kanssa lähdössä parin viikon päästä jälleen lankamatkalle ja haluaisin tehdä tilaa uusille langoille. Viikonloppuna siivoilin lankahyllyt vaatehuoneesta ja tyhjentelin varmaan tusinan erinäisiä nyssäköitä nurkista. Tänään järjestelin muita käsityötarvikkeita ja mies kantaa aina jostakin jonkin nyssykän juuri kun olen yrittänyt ne laittaa syrjään. Eiköhän ne kohta lopu.

Sakset ja tussi ovat saaneet täällä myöskin vaihteeksi kyytiä. Neitokaiseltamme pitäisi saada näkö tarkastettua jälleen jonkin ajan kuluttua. Jotta lääkärin olisi helpompi tehkä tarkastus tein kyseltävistä kuvista muistipelin, jotta tyttärellämme olisi helpompi vastailla kysymyksiin. Muistipeli ei ehkä ole alle kaksivuotiaalle vielä tärkein opittava asia, mutta kuvat kiinnostavat kovastikin. Jospa meidän ei tarvitisi mennä silmälääkäriin enää myöhemmin ja voimme nauttia vain muistipelin tuomasta ilosta.